IRC-Galleria

Cracked.com johdatti minut taas äärimmäisen kiinnostavan henkilön jäljille: Billy Tipton syntyi biologisesti naiseksi mutta alkoi esiintymään ja lopulta kokonaan elämään miehenä, ja piti biologisen sukupuolensa salassa lähes kaikilta kuolinvuoteelleen asti. Salasi adoptoiduilta lapsiltaan ja jopa rakastajiltaan.

Joten täten Eris Discordian minulle suomin valtuuksin julistan Billy Tiptonin pyhimykseksi Lihapiirakka Makkaralla -lahkon (nimellä on ei-rivo tarina) kirjoihin.

http://mancave.cbslocal.com/2013/11/06/thunder-gods-who-could-kick-thors-ass/

"When you’re translated into other religions as the top guy on both sides of the eternal struggle, it’s because your balls are too big for their altars to support otherwise."

Artikkelin historiallisesta tarkkuudesta en mene ehdottomaan takuuseen, mutta kyllähän tämä jälleen kerran muistutti että uskonnot ovat lopulta paljon kiinnostavampia kuin peruskoulun pakkokäännytystuntien perusteella jaksaisi uskoa.

http://www.hs.fi/matka/Onko+meill%C3%A4+Suomessa+v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4+oopiumia/a1365747092941

"Ehkä meillä olisi hauskempaa, jos kansamme oopiumia olisi ollut väkipakolla iskostetun kristillisyyden sijaan kalevalainen usko."

En yleensä kirjoittele mitään aiheeseen liittyvää mutta eilen rupesin miettimään näitä asioita ja haluan kirjoittaa tämän ylös sen takia että haluaisin ihmisten mielipiteitä asiasta ja mahdollisesti lisätietoa eräissä asioissa.

Eli, omaan henkilökohtaiseen uskooni kuuluu että kaikki on mahdollista. En usko että yksikään uskonnoista on enempää "oikeassa tai väärässä" kuin muut uskonnot.
Minun mielestä kaikki mihin ihmiset ikinä voivat uskoa on mahdollista olla totta. Oli se sitten Jeesus, Allah, tai vaikka Teräsmies.

Eli en puhu pelkästään uskonnoista, vaan ihan kaikesta minkä ihmiset haluavat uskoa todelliseksi.
Eli juuri sarjakuva, elokuva, kirja, pelihahmot tai paikat, esineet, asiat, mitkä vain.

Eli mitä itse uskon?

Minä olen kiinnostunut Viikinkiaikaisista jumalista, Kreikkalaisen taruston jumalista, Egyptiläisitä jumalista, Eris Discordiasta, Enki nimisestä jumalasta ja muutamasta muusta.
Mutta nämä ovat niinsanottuja "oikeita" uskoja ja uskomuksia.

Minä uskon myös että kaikki mitä on elokuvissa, kirjoissa, tv sarjoissa, peleissä ja muussa viihteessä tapahtunut on mahdollista että on tapahtunut oikeasti. Ei välttämättä meidän maailmassa, mutta ehkä jossain muualla.

Uskon että kaikki nämä "ei tositapahtumiin perustuvat" tarinat on tullut jostain toisesta maailmasta ihmisten mieliin ja tämän takia näitä tarinoita kerrotaan edellämainituissa medioissa.

Sen takia uskon myös että unimaailma on yksi näistä maailmoista ja että me kaikki nukkuessamme vietämme aikaa siinä samaisessa unimaailmassa.

Minä uskon myös kaikenlaisiin energioihin, siis mitä kutsutaan Chakraksi, Chiksi tai muulla näillä nimillä.
Uskon että kun vietän aikaa eri paikoissa tai eri ihmisten kanssa tai eri esineiden läheisyydessä, minun ja näiden asioiden energiat ikäänkuin yhdistyvät jollain tasolla.
Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää heiluria, jolta kysytään asioita omasta elämästä. Kun pidät heiluria mukanasi koko ajan niin siihen latautuu sinun energiasi ja voit käyttää sitä tehokkaasti oman elämäsi lukemiseen.
Esineisiin ja paikkoihin pystyy myös ikäänkuin kanavoimaan tietynlaista energiaa jotta niitä pystyy käyttämään tarvittaessa myöhemmin.


Siinä se taisi sitten suurinpiirtein ollakin...

Minua vain kiinnostaisi tietää enemmän näistä energiajutuista mutta en osaa etsiä mistään lisää tietoa aiheesta.
Kärsivällisyyteni ei nimittäin riitä lukemaan internetistä hirveää paskamyrskyä. Siis kun ihmisillä on tapana riidellä asioista.

Paskamyrskystä puheenollen, täytyy ehkä varautua moiseen kun ihmiset tulevat lukemaan tätä merkintää...

Posti toi pari uskonnollista teosta: Principia Discordia, ja Discordia - Hail Eris Goddess Of Chaos And Confusion.

En koe itseäni (ainakaan vielä) diskordianistiksi, mutta se on hyvin kiinnostava tapaus kuitenkin. Alkujaanhan wicca sai minut kiinnostumaan uuspakanallisista uskonnoista, ja vaikka sekään ei ollut juuri minun tieni, niin ainakin opin sieltä paljon ja kohtasin matkalla mielenkiintoisia ihmisiä, ystävystyinkin.

En tiedä tulenko viisastumaan paljoakaan tällä matkalla. Eris vaikuttaa tyypiltä joka vain nauraa pilvensä päällä kun pyydän merkkiä uskoni vahvistukseksi, tai sitten antaa piruuttaan jonkin sellaisen merkin joka vaikuttaa ihan arkipäiväiseltä tapahtumalta ja josta ei mitenkään voi olla varma, esim. puhelin soi yhtäkkiä tai oksa rapisee ikkunaa vasten. TAI sitten hän taikoisi televisioni laitteeksi jolla näkee tulevaisuuteen!
Kumpikin vaikuttaa yhtä todennäköiseltä.

Tästä tulee varmasti hyvin mielenkiintoinen ja luultavasti turhauttavakin elämänkatsomuksellinen polku.

Eris Discordia will solve all your problems and She will expect you in return to solve all Her problems.

--
edit: nämä taitavatkin olla kaksi eri painosta samasta kirjasta, toisessa vain on jotain ylimääräistä sälää. Polku alkaa sopivasti hämmennyksen merkeissä. :D

http://www.dumpert.nl/mediabase/499041/3e792276/fitna_2.html

Uskonto on suuri osa kulttuuria, ja kun uskonto kuolee, kuolee sen mukana kulttuuri. Muslimit kasvaa räjähdysmäisesti euroopassa jonka jälkeen demokratia hoitaa loput. Enemmistö kertoo miten pyörää pyöritetään, ja se enemmistö tulee olemaan muslimeja.

Pahimmassa tapauksessa sivistys tulee häviämään, väestö kasvaa räjähdysmäisesti (muslimiosuus), ja maailmasta loppuu ruoka ja vesi seuraavan sadan vuoden sisään. Eurooppa tippuu rautakaudelle, ja henkiinjäävät ovat suurimmalta osin muslimeja. Game over.

Itse näen vielä mahdollisuuden pohjoiseuroopassa, mutta aika näyttää.

"Tyr is a sign,
It keeps the trust of nobles,
It is ever moving,
And through the darkness of night it rests not."
- The Rune Poem, verse XVII

Kirjoittelin tänään blogiini syvällisiä prosessista, jonka myötä tarve luojajumalan ja ensimmäisen alkusyyn etsintään raukeaa, ja jossa murhe asioiden luonnollisen tilan muuttamisesta hälvenee. Vaikka sen jälkeen jumalaa käytettäisiinkin käytännön asioiden hahmottamiseen, on tämä vetäytynyt valvojan asemalta monien symbolien kokoelmaan, ja elämää on taas hyvä elää sen omassa läsnäolevassa täyteydessään ja tavoittelua kaipaamattomassa itseismerkityksessään.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

``The Banishment of the Watch-Maker´´


"You can't talk about karma without God, for every law needs a law-maker!" Or so I was told by someone who had read my earlier article discussing universal and Buddhist concepts of karma. Do we really need to have an intelligent designer for each and every minuscule aspect of existence, or does the world turn every bit as well without a cosmic architect?

Read more: http://www.halfsatori.com/2009/02/banishment-of-watch-maker.html

Mistä on joulu ja jouluperinteet tulleet ja miksi?

JOULU:
"Joulun taustalla ovat muiden perinteiden ohessa kaksi pakanallista talvipäivänseisausjuhlaa, Yule ja Saturnalia. Talvipäivänseisausta on juhlittu ainakin 4000 vuotta. Kun maanviljely vaati vuodenaikojen huomioimista auringon mukaan, talvipäivänseisauksesta tuli yksi vuoden tärkeimmistä juhlista kevätpäiväntasauksen ohella."

"Vaikka joulu on nykyään ylikansallinen juhla, on sen vietossa myös paikallisia erityispiirteitä. Sanan alkuperäinen, germaaninen merkitys on ollut "keskitalven pakanallinen juhla", mutta merkitys on muuttunut kristinuskon vaikutuksesta. Suomessa ja sen sukulaiskielissä sana on ruotsalainen tai skandinaavinen laina. Englannin kielessä yule on joulun vanha nimitys, mutta sitä ei enää juurikaan käytetä. Useimmissa kielissä joulusanassa mainitaan Kristus (Christmas, Kersfees, Kristovym)."

"Yule or Yule-tide (Yuletide, Yulefest, Yules, Jul, Juletid, Julfest, Jül, Jól, Joul, Joulu, Jõulud, Joelfeest, Géol, Feailley Geul) is a winter festival that was initially celebrated by the historical Germanic peoples as a pagan religious festival, though it was later absorbed into, and equated with, the Christian festival of Christmas."

"Yule is described as celebrated "for a fertile and peaceful season" and consists of a fertility sacrifice. Simek says that focus was not on the gods of the Vanir, but instead the god Odin, and he notes that one of Odin's many names is Jólnir (Old Norse "yule figure")"

JOULUKUUSI:
"Yulen aikana koti koristeltiin ikivihreillä kasveilla, jotka muistuttavat kasvukauden uudesta alkamisesta."

"The purpose of all the evergreen Yule plants — mistletoe, fir tree and holly — is to activate the life energy and to remind about the new beginning of the life and the year. Of these three plants, the fir tree is most important. It is an old Indo-European symbol of the World Tree."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanpuu

JOULUKINKKU:
"Muinais-skandinaavien talvipäivänseisausjuhlassa ennen kristinuskoa uhrattiin ja syötiin pyhitetty sika Freyr-jumalalle. Sianteurastamisen perinne jouluna jatkui kristinuskon tulon jälkeen ja säilyi useina perinneruokina (makkaroina ja leipänä kostutettuna sianläskiin), joista joulukinkku on keskeisin."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulukinkku

"A Christmas Ham or Yule Ham is a traditional dish associated with modern Christmas, Yule and Scandinavian Jul. The tradition is suggested to have began amongst the Germanic peoples as a tribute to Freyr, a god in Germanic Paganism associated with boars, harvest and fertility"
http://en.wikipedia.org/wiki/Christmas_ham

MISTELINOKSA JA OVIKRANSSIT:
"Yulen aikana koti koristeltiin ikivihreillä kasveilla, jotka muistuttavat kasvukauden uudesta alkamisesta."

"Misteliä ja murattia käytettiin koristeina ulkona ja sisällä. Sen tarkoituksen oli kutsua luonnonhenget mukaan juhlintaan."

"Mistelillä on vahva yhteys pakanallisuuteen. Sitä on pidetty taikakasvina, koska se kasvaa ilman maahan kiinnittyneitä juuria"

OLKIPUKKI:
"The Yule Goat is one of the oldest Scandinavian and Northern European Yule and Christmas symbols and traditions. Yule Goat originally denoted the goat that was slaughtered around Yule, but it may also indicate a goat figure made out of straw. It is also used about the custom of going door-to-door singing carols and getting food and drinks in return, often fruit, cakes and sweets. "Going Yule Goat" is similar to the British custom wassailing, both with heathen roots."

"Its origins might go as far back as to pre-Christian days, where goats were connected to the Norse god Thor, who rode the sky in a chariot drawn by two goats, Tanngrisnir and Tanngnjóstr, and carried his hammer Mjolnir."
http://en.wikipedia.org/wiki/Yule_Goat

Vanhassa pakanallisessa Suomessa joulupukki (nuuttipukki) oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki. Nykyaikaisen joulupukin asusta sarvet ovat jääneet pois. http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkipukki

Hyvää Yulea (joulua) kaikille! :)

Useampia viitteitä seuraavista lähteistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu
http://en.wikipedia.org/wiki/Yule
http://www.varjojenkirja.com/sapatit.html -> Yule
http://www.northofthemoon.com/

Ja bonuksena kristityille:
http://www.vihrearouva.net/usko/sol.html

Originaali kaikkine kuvineen:
http://www.halfsatori.com/2008/12/dichotomy-of-light-and-darkness.html

-=-=-=-=-=-=-=-


``Dichotomy of Light and Darkness´´

Winter solstice, past by a mere moment now, marks the transition from darkness to light, from death to new life. Yet one more cycle in the grand order of nature has rolled its course and revolves anew, the time of renewal is at hand. While the Indians were also very aware of the peaks and transitions in the universal cycles, especially so in the ancient Vedic times, it was in the North where the extremes stated their presence.

Many of you may have been following Uma's series on the old pagan celebration of Yule, the rebirth of Mother Nature, later remodeled into a grand Christian celebration with an eerie abundance of pagan symbols and practices. While the celebration of these transitions of universal reach indeed has its place in the mesocosmic sphere, a natural turn in the human fabric of old, it is not those I write of today. I'm about to dig deeper into the superficiality of the good-evil duality often imposed on worlds of light and darkness.


``The Ancient Aryan Divide´´

The division into good and evil is regrettably not as clear-cut as God versus Lucifer or Christ versus Antichrist, a lesson well learned from the ancient Indian evolution of religion. Vasistha was among the leading Vedic seers, while for the Zoroastrians he was among the villains. While asuras were the bad guys for the Vedic seers, Ahura-Mazda (or Asura-Maya in Sanskrit, a close relative of the Avestan language of the Parsis) was the lead monotheistic deity of the Zend-Avesta scripture.

These two polar religions came to plant the seeds of two very different religious traditions. Zoroaster was a grand-ancestor for the doctrines of a dual god and anti-god, the expectance of a messiah and a linear approach to the cosmic order. The Abrahamic tradition, or Judaism, Christianity and Islam, evolved in a mixture of Zoroastrian ideals and the ongoing evolutions in Egyptian and Middle-Eastern native polytheistic systems.

A whole different branch and orientation of religion, the greater part of which goes under the loose label of Hinduism in the contemporary world, evolved from the root of the ancestry of Vedic seers. Hinduism as we know it is a loose amalgamation of distinct traditions that evolved under shared cultural premises, a most heterogeneous compilation held together with unitarian texts such as the Bhagavad-gita.

The fact that the two religious divides forming the vast majority of the Earth's population is on a deep level divided almost as deep and fundamentally as the grand cosmic order of the ancient cultures is every bit as exciting as it is scaring. It is then little wonder that the Abrahamic dualist heritage has always sought to reform all known cultures and peoples into the faith of the one true savior, one supreme deity and one word of god, or a succession of subsequent revelations in the case of later traditions.

The Indic tradition, on the other hand, unsubscribed from an ontology that assigned them among the evil, in both its root movements. While the direct descendant of the brahmana-tradition, the heritage of the Vedic seers, maintained a sense of duality evident in the legends of the Puranas, it was against a canvas of higher, nondual ideas evolving from the old Upanishads, tense and often asystematic philosophical discourses that sought the deepest essence of the Vedic sacrifical religion. The Sramana tradition, to which the Buddhists and the Jains are the only surviving heirs, sought to eliminate the realm of duality altogether, and in doing that went so far as to do away with the supreme deity himself.

The roots of the ancient good-evil divide appear to lie in an ancient conflict tearing apart a single cultural heritage, a world where the devas and the asuras dwelled together. Mitra and Varuna, a dual deity of whom the latter is well known as an oceanic deity in the Puranic lore, are in fact among the asuras of the Rig-vedic tradition — asuras receiving oblations just as the devas did. The details of the evolution effectively reduce the concept of an absolute, primordial divide into a partition much more complicated and human, into the internal disagreements of an ancient sacrificial, fire-worshiping culture.


``Powers of Light and Darkness´´

Neither light nor darkness possess inherent ethical value; they are neutral potentials reposed in their own nature. As darkness clouds, creates mystery and brings towards unity, light unveils, explains and exposes a vast arena of plurality prior to growing so bright as to grow all-engulfing, thereby becoming essentially one with darkness again, a field of a single, undivided nature containing all of reality in its ever-vibrant lap. (Udesidning: An ancient Nordic way of integration in darkness.)

Nothing is good or evil of its own nature; all depends on the application, and moreover the applier. Magic is neither good nor evil owing to its technical procedure of conjuration, whether born of light or darkness, white or black. The divider of good and evil is in the human choice between benevolence and malevolence, between sacrificing and feeding the egotic drive consuming its objects to grow stronger.

A transcender of duality wields light and darkness with equal might, regardless of his preference, a preference that in its fundamental essence is only a latent sensation of the past, a game or an amusement of sorts, unbinding to the player who has ascended from a participancy to entertained spectatorship. Having seen the pinnacles of light and darkness under the ancient egotic drive, one evolves into a seer of non-duality, experiencing the inherent voidness of reality as we know it.

With the diffusion of apparent essence and substance into ethereal streams, one transcends stereotypic moral assessments and dwells in a lasting perception of inherent and foundational unity, even while an adept conventinalist as needed in the common world. The art of life has now been mastered.


``The Old Pagan Approach´´

While the philosophical sophistication of Indic traditions is often lacking in ancient native religions, they do an amicable job in the practical transcendence of duality in living in a seamless harmony with nature and gods in their own world of mythos. In fact, many ancient native traditions supercede the seclusion-seeking Indic mystics in their ability to interact with plurality in a state of active integration, perhaps with a flavor of the smooth and flowing natural Tao of the Chinese — a quality I've always been in tremendous awe of!

The action-in-knowledge tradition also found its exponents among the Buddhists with the gradual evolution of Buddhism first into Mahayana, and onwards into an admixture with the tantric tradition especially prominent in Tibet. In the Tibetan model, Hinayana and Mahayana, or the lesser and the greater vehicles, are stepping stones into the highest dimension of vajra-sattva, the lightning-strata, where one becomes a wielder of cosmic powers, conquering and subjugating the energetic release produced in the meeting of the fundamental dualities of nature, the energetic bases of archetypal male and female energy, personified as the man and the woman of the human world.

Transcending and mastering the fundamental fabric of existence, the conscious being evolves into a god-like state of integration with the flow of the cosmos, unveiling the infinite peace and inner ecstasy ever-present in the ultimate non-dual god-experience. Consciousness employes a third strata beyond light and darkness, the infinite halls of existence itself. Night turns into a day and day yet again into a night. Winter falls over the fertile summer fields, spring awakens Mother Nature to life anew. Light and darkness rise and fall time and again of their own accord; the wheel of existence revolves forevermore.