IRC-Galleria

Keikka-asetelma: Ulkoilmakeikka pakkasessa sortuvassa kusisesta lumesta koostuvassa "linnassa" ilman viinaa tai rahapalkkiota kello 18.15. Mikä voisi mennä pieleen?

Kaikki sdna.

Jos joskus Silent Threnodyssä ollaan mietiskelty että onko meillä oikeasti mitään edellytyksiä vetäistä tätä keikkaa, se hetki oli nyt. Keikalle kuitenkin lähdettiin kun kerrankin saadaan jakaa melangoottisen melometallin sanomaa nuoremmallekin sukupolvelle viinanhuuruisten pohojoolaesten sijaan. Teemun kanssa käväistiin heti ensitöiksemme hakemassa Alkosta hieman virvokkeita lonkun ja jallun muodossa ja sitten lähdettiin kohti Kemiä rokkihommia polkaisemaan. Kauhukuvia sortuvasta linnasta, pakkasesta ja paukkuvista kielistä maalailtiin luonnollisesti koko matkan pituus eikä se kovin hirveästi jännitystä auttanut.

Heti ensimmäisenä aivopähkinänä hipeille tarjottiin kysymys sisäänpääsystä. Miten helvetissä tänne paikkaan pääsee edes sisälle? Teemu jäi ihastuttamaan paikallista naisväestöä revittelemällä ympyrää birssillään ja itse lähdin kovistelemaan henkilökuntaa mahdollisen sisäänpääsyn mahdollisuudesta. Ratkaisuna visaiseen kysymykseen yritin repiä suljettua porttia auki koko henkilökunnan hämmästykseksi. Matias sitten yhtäkkiä kippailee viereisestä ovesta ja sanoo että "Tästäkin pääsee".

Soundtsekkihommat kävi helposti vaikka jouduttiinkin lopettamaan etuajoissa koska paikalle oli saapumassa lauma rikkaita turisteja ihastelemaan hieman kusesta kellertävää Kemin ylpeyttä. Parit loukkaavat sketsit väännettyämme lähdimme miehisesti juomaan kaakaota ja pelailemaan bilistä Pohjolaan. Soundcheckistä vielä sen verran että meille ilmoitettiin luvattujen lämmityslaitteiden loistavan poissaolollaan. Kuulemma "virta ei riitä". Moro.

Keikka olikin sitten yllätävän mukava olosuhteisiin nähden. Sormet jäätyivät heti toisessa biisissä ja tilutusta se hieman haittaa kun sormet eivät liiku. Teemukin heitti yleisölle hieman standuphuumoria kertoen: "Sormien menevän kaulalla oikeaan paikkaan mutta hieman liian hitaasti". Itse jouduin olosuhteiden pakosta nakkaamaan takin nurkkaan. Ei siksi että oli liian kuuma vaan siksi että hihat tarttuivat koskariständiini kiinni ja ständi lähti sitten liikkumaan pitkin lavaa jään päällä. Huumoria vähän yleisöllekkin. Keikan kohokohdaksi kuitenkin huipentui Hegen uskomaton "rockslide" Matiaksen rumpukorokkeelta. On se aika velikulta.

Keikan loputtua ja viisi metriä keikkapaikan ulkopuolella jallupullo rapsahti auki ja ilta pääsi ns. "uomilleen". Illasta vain sen verran että viina maistui ja Kemin asukkaita "hemmoteltiin" vähintääkin kyseenalaisilla karaoketaidoillaimme. Kiitos ja anteeksi

Oltiin Silent Threnodyn poikien kanssa täpinöissään heti kun saatiin tietää että päästäisiin Tarotin hevipioneerien kanssa samalle lavalle Hullun Myllyyn. Biisejä ja sketsejä oli treenattu pitkin kesää ja olo oli vähintäänkin noheva keikkapäivänä. Vielä kun saatiin tietää että Atemin kuolometallistit tulisivat meidän lisäksi karkeloihin oli olo hyvinkin mitätön kun näinkin kovia bändejä samalle lavalle raahautuisi.

Kumminkin ehkä se mahtavin uutinen oli, että keikkaahan ei tarvinnut selvinpäin vetää ja kalja maistui ennen kuin pääsin edes keikkapaikalle. Edellisellä Raiden keikalla janoa ja jännitystä sai hillitä vain bäkkärimehun voimin (Keikka menikin sitten perseelleen btw). Tarotin soundcheck meni lähinnä standupkomiikan ja sketsishown välimaastossa äijien laukoessa verrattomia vitsejä lähes valtoimenaan. Kyl ne vissiin soittikin välissä.

Omakin soundcheck meni harvinaisen kivuttomasti kiitos ammattitaitoisen crew:n vaikkakin rumpujen kanssa saatiin sählätä jonkun aikaa mutta kaikki saatiin kumminkin kasaan "ihan kivasti". Hyvillä mielin liimanhaistelijahipit lähtivätkin sitten syömään pihwiä + pottuja + jotain outoa köynnöksen näköistä rehua.

Vatsat täynnä ja asianmukaiset keikkavarusteet vaihdettuna edettiin katselemaan Atemin keikkaa ja voi saatana että soittivatkin hyvin! Pelotti vähän mennä esittelemään omia biisejä jätkien jälkeen mutta lavalle me eksyttiin kuitenkin. Heikki ilmoitti pari sekuntia ennen keikkaa että oli juuri täräyttänyt 4 tequilaa naamariinsa ja itsekin olin nohevassa kännissä eli eikun lavalle. Keikka olikin sitten bändin historian paras ja yleisönkin mielestä biisit muistuttivat ainakin etäisesti musiikkia. Keikkaa varjosti vain että settiä piti karsia aika nohevasti koska aikataulut kusivat mutta tälläista se on näissä bändi-iltamissa.

Tarot louhikin sitten aikamoisen setin kasaria ja vähän pannuakin jykevällä ammattitaidolla. Ihme ja kumma Tolsakin oli vielä pystyssä vaikka ennen keikkaa silmät harottivatkin Itään ja Länteen alkoholin voimasta. On ne aika poikia