Aamu, sänky on vieras,
Kylmät seinät huokuvat tuskaa.
Eilinen hyökkää kuin vihainen tuuli,
Se repii, raastaa ja kiduttaa.
Eilen omistin tuskan,
Nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan.
Eikä tuska unohda mua,
Se ei jätä minua yksin.
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
Taloon, jota kodiksi kutsutaan,
Vaikka siellä ei ole minulle ketään.
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Tällä tiellä, tällä tiellä.
Ilta, pöytä on tuttu,
Vieraat kasvot aukovat suitaan.
Tyhjyys ympäröi meitä ja tuska,
Eikä kukaan uskalla kerätä luitaan.
Yö tulee ja heittää
Meidät tyhjille kaduille taas.
Synkät kadut kuin tuhannet sillat
Vievät pimeydestä pimeyteen.
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
Taloon, jota kodiksi kutsutaan,
Vaikka siellä ei ole minulle ketään.
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Tällä tiellä ja aina yksin.
Tyhjät ihmisenkuoret tuossa
Hymyillen uinuvat mainosten suossa
On mukavaa olla mainos pihalla
Ihanaa vastata rakkauteen vihalla
Jos joku silmästä silmään mua katsoa alkaa
Minä saan katsoa paljasta malkaa
Sokeita länsimaisia teitä
Koristavia orjantappuraseppeleitä
Te olette muoviruusuja omenapuissa
Plastisia lauseita lasten suissa
Soluissa vieraat geenit
Migreeni jumalaisten puutarhojen torppareilla
Karjalan urheat urhot on kuolleet
Ihanien impien korvista vuolleet
Pahat päälliköt tuhkakuppeja
Joistain tehty on jopa koristenuppeja
Suurilla saloilla leijuu sumu
Josta ei huou pihkaa vaan läntinen humu
Katso vanhaa tulipunakukan Olaa
Hänen puhkotuista silmistään valuu Coca-colaa
Te olette muoviruusuja omenapuissa
Plastisia lauseita lasten suissa
Soluissa vieraat geenit
Migreeni jumalaisten puutarhojen torppareilla
Salojen lapset, mä tätä vain hoen
Koska rappionne niin raskaana koen
Kaduilla lojuu vain ihmisenkuoria
Katsokaa Karjalan urhoja nuoria
Onko Amerikka taivas, onko Jumala siell�?
Onko persoonallisuus oman menestyksen tiellä
On maaseutu vaipunut kyyneliin
Sillä Jumala on muuttanut kaupunkiin
Te olette muoviruusuja omenapuissa
Plastisia lauseita lasten suissa
Soluissa vieraat geenit
Migreeni jumalaisten puutarhojen torppareilla
Mä haluun, mä haluun
Jotain aivot pihalle täräyttävää,
Ja vielä kerran
Mä tahdon räjähtää
Ja sirpaleina hurmiossa
Rakastella koko maailmaa.
Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta, en.
Olen ystävien kesken yksinäinen.
Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään,
Olen liian hauska yrittämäänkään.