http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Katyn+kohoaa+historian+sumusta/HS20100418SI1KU03a7m?free=katyn&date=20100415&advancedSearch=&
ESSEE
"Katyn kohoaa historian sumusta
Traagisen lentoturman ansiosta tavallisetkin venäläiset saavat vihdoin tietää, mitä tapahtui Katynin metsässä 1940.
VIKTOR JEROFEJEV
Joka kerran Puolaan saapuessani näen silmieni edessä taivaallisen näyn: Puolan itätaivaalle on kirjoitettu suurin verisin kirjaimin KATYN. Kirjaimet tihkuvat verta, joka pisaroi maahan.
Tämä sana näyttää jo kauan sitten siirtyneen politiikan, historian ja sivilisaatioiden yhteentörmäyksen alueelta toiseen ulottuvuuteen, villiintyneen, kuten voi villiintyä hedelmäpuu, muuttaa muotoaan aivan kuin pahanlaatuisen syöpäkasvaimen sairastuttama solu muuttuu normaalin kansallisen elämän kanssa yhteen sopimattomaksi kivun, petoksen ja kärsimyksen symboliksi.
Tämän hellittämättömän kivun voittamiseksi sitä pitää jatkuvasti suurennella; kauhistella ensinnäkin omien kavallusta - puolalaisten, jotka vuosikymmeniä valehtelivat, kuten he ajattelivat, säilyttääkseen Puolan edes sen leikellyssä, sosialistisen satelliitin muodossa. Tai sitten he valehtelivat kyynisesti oman valtansa säilyttämiseksi ja tulevan koston pelossa. Tämä valehtelu repi kansakunnan kappaleiksi.
Toiseksi oli suuri ja mahtava naapuri, joka pakotti monet puolalaiset valehtelemaan, koska se valehteli itse, ja valehteli sietämättömän lemuavasti, valehteli koko maailmalle suut silmät täyteen vetoamalla valheellisen lääketieteellisen komission tuloksiin.
Sitten Venäjä otti ja tunnusti äkkiä puolinaisesti, kuten tunnustaa tunnilta lintsannut koulupoika, tunnusti tekonsa, muttei sen vakavuutta.
Venäläisten taholta tämä oli jotenkin ymmärrettävää, koska Katyn oli pieni rikos Venäjän raatelemiseen verrattuna. Venäläiset eivät edes huomanneet moista "pikkujuttua", eivät tienneet, mistä siellä oli kysymys, ja kuka tiesi, uskoi idioottina, että se oli saksalaisten tekosia. Tai ajatteli ilkeästi, että puolalaiset ovat historian mittaan tehneet venäläisille niin paljon pahaa, että upseerien tappaminen oli siitä kohtuullinen rangaistus.
Venäjä on viime vuosisadat, aina runoilija Joseph Brodskyyn saakka, pelännyt aasialaisuutta, joka on ruumiillistanut jälkeenjääneisyyttä, kaaosta, julmuutta, välinpitämättömyyttä ihmiselämää kohtaan. Samalla tavalla Puola on taistellut aasialaisuutta vastaan, mutta yhdistänyt siihen myös Venäjän.
Venäjä ei löytänyt aasialaisuudesta mitään mieltä, eikä sillä ollut sen edessä mitään moraalisia velvollisuuksia. Valistunut Venäjä pyrki poistamaan itsestään aasialaisuuden, kuten Tšehov itsestään orjan: pisara pisaralta.
Suhteessa Venäjään Puola toimi samalla tavoin, ja horjui siksi kahden mahdollisuuden välillä: joko yrittää sivilisoida Venäjä pakolla tai kirota se, vetää risti sen ylle.
Jos sanoo, että itse Puolassa ei ollut eikä ole aasialaisuutta, pettää itseään. Puolalaisten halveksiminen Amerikassa pimeinä talonpoikina, vanhassa Euroopassa puolalaisia putkimiehiä kohtaan tunnettu pelko sekä puolalaisten lännen ihailu, erityisesti sosialismin aikaan, ovat heijastuneita todisteita puolalaisesta aasialaisuudesta.
Mutta vaikka Eurooppa ei tunnustanut Puolaa riittävän eurooppalaiseksi maaksi, se tuki puolalaisten ajatusta omasta eurooppalaisuudestaan, koska tarvitsi maata uhkaksi Venäjän imperiumia vastaan. Puolalaiset itse ovatkin aina olleet varmoja siitä, että heidän sivilisaationsa ja Venäjän välillä on kuilu, olkoonkin, että eräissä paikoissa kapea.
Tästä tulikin sitten syy historialliseen skandaaliin, kun venäläinen aasialaisuus Stalinin suurvallan muodossa jyräsi Puolan.
Puolalaiset näyttävät jo unohtaneen saksalaisvihansa, vaikka saksalaiset käyttäytyivät Puolassa törkeästi ja pitivät puolalaisia epäihmisinä. Puolalainen maahanmuutto Saksaan on osoittanut, että saksalainen sivilisaatio miellyttää puolalaisia, he ovat valmiita sulautumaan siihen.
Mutta Venäjä on jäänyt vihollismaaksi, joka ei voittanut Saksaa siksi, että oli parempi eikä edes siksi, että oli vahvempi, vaan siksi, että oli voittaakseen valmis uhraamaan uskomattoman määrän ihmisiään.
Se ei laskenut omiaan, vaan kuin synkeä akka se saattoi unessa tukahduttaa lapsensa kuoliaaksi. Laiskan välinpitämättömästi se läiski potentiaalisia vastustajiaan aivan kuin pyyhkeellä nitistetään huoneeseen lentänyt ampiainen jo ennen kuin se on yrittänyt pistää jotakuta. Jos lensi sisään, voi pistää. Se on Katynin merkitys.
Mittakaavat eivät kohtaa, Katyn on muuttunut loukkauskiveksi. Jokainen puolalainen tiesi Katynista - venäläisillä oli Katynista hyvin hämärä käsitys. Eräille se oli apokalyptisen tason tapahtuma, toisille parhaassa tapauksessa tavanomainen sodan tragedia. Siksi venäläinen katumus ei riittänyt puolalaisille, ja puolalaiset vaativat Venäjän vallalta liian paljon.
Venäjä on kummallinen imperiumi. Tavalliset venäläiset eivät ole imperiumin isäntiä, eivät sen alamaisia eivätkä edes sen palvelijoita, he vain pyrkivät jäämään henkiin olosuhteissa, jotka muistuttavat imperiumia, mutta näyttävät yksinkertaisesti sietämättömiltä.
Koko ikänsä venäläinen pyrkii jäämään henkiin. Hänellä ei ole voimia osallistua suurvaltapeleihin. Katyn taas on osa suurvaltapeliä. Tästä on johtunut tavallisen venäläisen välinpitämättömyys Katynia kohtaan, joka ei sen enempää auta kuin haittaakaan hänen henkiinjäämispyrkimyksiään. Katynia ei siis ole ollut eikä ole.
Mutta äkkiä Katyn kohoaa venäläiseen horisonttiin. Kun Katynin 70-vuotismuistojuhlassa Venäjän vallan ja Puolan kansat polvistuivat yhdessä rikoksen uhrien edessä, se oli ehdottomasti askel eteenpäin.
Vaikka Venäjän pääministeri olisikin tehnyt tämän vain lepyttääkseen Puolaa Voitonpäivän juhlan aattona. Ja vaikka hän omavaltaisesti tekikin Katynistä Stalinin henkilökohtaisen koston vuoden 1920 venäläisten sotavankien takia. Ilmeisesti pääministerin piti löytää oikeutus polvistumiselleen, mutta olen iloinen, että hän löysi sen.
Totuuden kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä, mutta saimmepa sentään kuulla hänen suustaan ja Venäjän maaperällä, että totalitarismi on runnellut venäläisten elämän. Oli vaikeaa vaatia häneltä enempää.
Mitä tehdä Katynille jatkossa? Vaatia luetteloita pyöveleistä? Miksipä ei? Mutta toistaiseksi niitä ei anneta - Venäjällä on säilynyt turvallisuuspalvelujen jatkuvuus.
Putinin Venäjä haluaa uskoa siihen, että Neuvostoliiton ulkopolitiikka oli hyväksyttävää, sisäpolitiikka ei. Katyn on kaikesta päätellen siirretty sisäpolitiikan virastolle, mutta KGB ei anna pois valtaa eikä Leniniä mausoleumista.
Nyt ollaan hitaasti pääsemässä siihen, että Katynin uhreja voidaan nimittää poliittisen repression uhreiksi. Mutta kansanmurhan tunnustaminen? Tuskin. Venäjän valta on tullut Puolaa vastaan niin pitkälle kuin on pystynyt
Ja nyt sitten tapahtui kauhea tragedia. Mutta tuskin kysymys on pelkästään sumusta. Esimerkiksi itse en ole aikoihin halunnut lentää vedenpaisumuksen aikaisilla TU-154:silla, jotenkin pelottaa jo niihin nouseminenkin.
Miksi Puolan presidentillä oli "tukki", meluisa ja särisevä? Koneesta kun nousee, pää on kipeänä.
Puolalaiset putosivat varmaankin siksi, etteivät halunneet lentää varakentälle. Moskovassa tai Minskissä olisi ollut jotakin poliittisesti väärää, jopa alentavaa. Miksi saavuitte meille Moskovaan, Puolan ylpeät kenraalit ja herra presidentti, te jotka olitte meitä vastaan Venäjän ja Georgian välisessä sodassa? Ai että säikähditte sumua! Lentäkää Katyniin, lentäkää takaisin historiaan!
Kauheaa sanoakin, mutta tämä tragedia auttaa vihdoin Venäjän asukkaita selvittämään itselleen Katynin olemuksen. Puolan presidentin kuolemasta puolalaisten upseerien ampumiseen johtaa historiallinen reitti, joka tulee monille ymmärrettäväksi.
Presidentti Medvedevin pyynnöstä Venäjän television pääkanava näytti Wajdan elokuvan Katynista, joka ei ollut vielä koskaan ollut levityksessä Venäjällä. Radiossa soitetaan puolalaisia lauluja. Tragedia nousi ykköstilalle kommentoinnissa Venäjän internetissä, tällä meidän todellisen kansalaisyhteiskuntamme keskeisellä tunkiolla.
Yhdet murehtivat, toiset haukkuvat kuollutta presidenttiä toivottomaksi russofobiksi, mutta Puolan suosio on epäilemättä kasvanut viime päivinä.
Verinen sana KATYN voi uudella verellä täyttyneenä saada tulevaisuudessa ehkä uuden merkityksen: yhteinen onnettomuus.
Kirjoittaja on venäläinen kirjailija.
Suomennos: Jukka Mallinen"
Kerrassaan loistava ja syvältä ymmärtävä analyysi Katynista ja Puolan ja Venäjän suhteesta. Kukapa asian paketoisi paremmin kuin kirjailija, ja ehkä vielä nimenomaan venäläinen kirjailija. Jerofejev avaa mielestäni aivan oikein välinein puolalaisten itseensäpäin tuijottavaa kansallista historiakäsitystä ja asettaa Katynia todellisiin mittasuhteisiinsa samalla kun hän käsittelee Venäjän ongelmia ja historiaa.
Jerofejev on myös aiemmin kriitikoinut Putinin vallan aikaa esseissään. Universaalin suurisieluinen venäläinen ja kerrassaan hieno mies. Ja Malisen käännökset ovat aina taattua työtä tarkkuudessaan ja kyvyssään tavoittaa venäjän kielisiä kielikuvia suomeksi.
Tiedot
- Luokittelu
- Paikkakunnat ja alueet
- Perustettu
- 14.3.2005
- Tilastot
- Käyntejä: 4 475 (1.7.2008 alkaen)
- Kommentteja: 2
- Koko
- 151 jäsentä
- Tyttöjä: 97 (65 %)
- Poikia: 54 (35 %)
- Keski-ikä
- 31,0 vuotta
- Otos: 101 jäsentä
- Tyttöjen keski-ikä: 31,2 vuotta
- Poikien keski-ikä: 30,6 vuotta
- Ylläpitäjä
- Vastatuuli
- Valvojat
- Vastatuuli
Jäsenet (151)
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
"Katyn kohoaa historian sumusta" by Viktor JerofejevTorstai 22.04.2010 18:10
heippa tsekki :(Lauantai 17.04.2010 16:48
Kohta matkaamaan linkillä tallinnaan (: tuleepahan käytyä muutamassa muussakin maassa samalla :D Voi tulla vaan niin riemukas matka! Jos sita maanantaina oltas jo kotosalla (:
Mut on kyl ollu niin hullu reissu :D HII
ja onneks oon ollu vielä niiiin hyvässä seurassa !
Mut on kyl ollu niin hullu reissu :D HII
ja onneks oon ollu vielä niiiin hyvässä seurassa !
Toivottavasti Smolenskin onnettomuuden ulostulema olisi tämäKeskiviikko 14.04.2010 23:34
9-12.10Torstai 01.10.2009 19:15
HAHAHAHAHAHA EI VITTU MIKÄ MAATKA !!!!!!1 [X] JA KAIKKII KIINNOSTIMaanantai 13.07.2009 04:53
moi, tulin äsken turkista ja vittu voin kertoo et vitu hirvee matka.. :D kirjotan sen nyt tähä koska en jaksa selittää kaikille eriksee mitä tapahtu ! XDD
ekakski, me lennettii turkkii ei ollu mitää ongelmaa faija ja broidi tuli Antalyas kentäl vastaa ja sit lähettii ajaa Alanyaa no ei siinä mitää ko oltii peril kaikki meni iha chillisti ja täällleee.
sitte oltii siinä 2 päivää oltu ni sukulaiset soittaa Konyasta et tulkaas tänne nyt et meil o teit ikävä et halutää nähä teijät, no mepä lähetää sinne Konyaa vittu samallaine ilma ko suomes ei vitus mitää kunno aurinkoo siel ei ollu saatana ees merta, sitte oltiii konyas ni sovittii et jäädä päiväks.. no se veny se konyan matka sitte. no sit tultii takas taas alanyaa ja siel oli vitu kuuma ei jaksanu olla ulkon meiksi istu ilmastoidus huonees melkee koko aja ... -.- kyl rannal käytii ja tällee chillailtii stadis mut oli nii kuuma ettei kukaa oikee jaksanu.. :D no sit oltii siin alanyas viel loppu viikkko kunnes iskä kysy et haluunko viel jäädä vai lähenkö kotii, no äiti iskä broidi ja systa oli lähös autol ja ne kysy et tuunko messii.. olin sillee joo vitut tänne jaksan jäädä koska mul oli vitun tylsää siel eikä ollu oikeest mitää tekemist.. no mä päätin lähtee mukaa ..
tästä tää vitu tarina vasta alkaa :DDDDDd ekaks me ajettii alanyasta istanbulii ja ei vittu mä sanon, siel oli vitu hirveet ruuhkat kello 12 aikaa yöllä ja ko vihdoin löydettii hotelli ni seki oli joku IHAN VITUN PASKA !! sit huomattii istanbulis et auto vähä nykii et siin on jotai vikaaa mut se ei haitannu meijä ajoo .. no aamul me me lähettii ajaaa turkist ulos bulgaarian rajalle tuntu vitu helvetilt ko oli nii mäkisii teit et oli vitu huono oloki koko aja ja tällee sitko oltii bulgarian rajal helpotti jo vähä no me jäätii bulgaariaa sit hotellii ja aamul jatkettii matkaa unkarii ja sit taas jäätii yöks sinne ja ooltii yöt siel.. no sitte oltiiki menos sloveniaa ja sit tapahtuuki sellasta et me etitää yöl hotellii joskus klo. 3 yöl ko nähtii semmone vitu iso kyltti HOTEL ja lähettii ajaa sinne päin ni yht äkkii katon meijä seläntakan vilkkuu vittu puna siniset valot ja mitäköhä siel oli meijä kaikkie parhaat ystävät KYTÄT<3
:D no me sitte pysäytettii auto ja kytät tuleee siihe sit ja pyytää faijalt eka auton rekisteri otetta ja sit passia ja ajokorttia. no iskä ojens kaikki paperit sille kytälle ja se alko sit lukee niit papereit siin ja rupes sönköttäää jotai vitun sloveniaa oltii kaikki sillee joo mitä vittuu kunnes se alko selittää et me ajettii KIELETTYÄ AJOSUUNTAA -.- ?! sit toine kyttä autos huutaa faijalle et SIT DOWN ja faija meni sit pollarii ja tää lähtee ajaa jonnekki vittu keskel yötä jossai iha perseessä jäätii seisoo siihe sillee öö okei ? sit nää tulee takasi ni kyttä oli näyttäny ffaijalle sen kyltin mis oli se kielletty ajosuunta no sitte me koitettii sopertaa siin jotai niitte kyttienkaa ni ne selitti et slovenias o rikesakko 60 e oltii sillee wtf ? sit ne vaa et joo 60 e meille nyt, no faijal ei ollu käteist koska me ei oltu nostettu yhtää rahaa mutsil ja faijal oli vaa luotto kortit sit tää kyttä oli uudellee et SIT DOWN oltii sillee okei, sit iskä meni taas autoo ja ne lähti jonnekki. hetke pääst ne tuli takasi ja ne oli olllu automaatilla sit iskä anto sille kytälle sen viimeset käteiset eli 5e ja mul oli hilui taskus jotai 6 e sit annettii ne rahat niille ja ne lähti sit siit no sitte mentii autoo ja äiti kysy et 'no nostiksä rahaa 60e ? ' iskä vaa ' en vitus mitä sä kelaat ? ' äiti oli sillee ' öö mitä sä sit selitit niille ' iskä: ' sanoin et suomes meil on semmoset luottokortit et niil ei voi nostaa rahaa vaan maksaa ostoksii ja tämmösii et meil ei oo niit pinkoodei ' äiti vaa ' ei vittu ja se pallopää kyttäki usko kaike ? ' iskä ' jep ! ' oltii vähä sillee okeeei? :D
no sit me löydettii hotellii ja nukuttii yö ja tällee sit me lähettii aja puolaa päin ;) noo, oltii siin puoles välis puolaa ko huomattiii et autost alkaa olee vähä niinku bensa loppu no sitte lähettii siinä tankkaamaa ja iskä tankkas laitto auton parkkii me mentii kaikki vessaa ja tulla sit siihe takasi kaikki menee autoo ja iskä rupee käynnistää autoo ni autost kuuluu ' IU IU IU IU IU IU IU ' oltii sillee MITÄ VITTUA !? oltii keskel puolaa saatana jossai iha vitu perseen reijässä ja auto ei vittu KÄYNNISTYNY ! ... no oltii iha rauhas siin no iskähän o autokorjaaja ni meiksi kelas et no problem et iskä korjaa.. sit olin iskälle sillee et mikä täl autol on ? sit iskä vaa no en minä voi tietää.. :D sit me siin vähä jouduttii työnnellä autoo ja tällee sit iskä jotai korjaili ja fiksaili autoo siel etukannen alta kunnes se ilmotti et vittu en tiiä mikä täl autol on, sit 10 min pääst se vaa ' HEI TÄNNE EI TUU DIISSELII !!!!!?? TÄHÄ AUTOO ' oltii sillee ?
!!!!?!?!?!!?!? että mitä vittua. no sit iskä rupes kasaa autost takapenkkei ja repii jotai vitu juttui irti autost ja sit rupes avaa BENSA TANKKII vittu sielt ei löytyny mitää, no ei ku takasi vaa kasaamaaa kaikkii vitu osii ja nippuloiut ja nappuloit vaa sitte iskä hoksas et bensa pumpus on jotai vikaa se meni sitte auton alle siinä ja koputteli ja nakutteli autoo mitää ei tapahtunu.. sit se tuli ulos sieltä ja sano mulle et mee sanoo bensa asemalle et hakee meille hinaus auton et tää pitää viiä korjaamolle .. no meiksi meni bensa asemalle ja sanoin enkuks sinne miehelle et me tarvitaa hinaus palveluu ni tää rupes sössöttää jotai fuckin puolaa mulle olin sillee öö joo okei ? sit se vaa fifteen min. olin et ok. sit menin autolle takasi ja sanoin iskälle et korjasiksä tän jo sit iskä vaa et en tiiä mikä täs nyt sit on olin et no voiksä koittaa käynnistäää vielä et jos tää nyt oikeesti lähtis ? sit iskä vaa en usko et mitää tapahtuu mut koitan viel, sit iskä meni autoo ja rupes käynnistää autoo ni kappas keppanaa auto käynnisty ko unelma :D:D:D:DD:D:D: vittu oltii sillee okkeei joo no mitäköhä vielä saatana. menin sit sanoo viel bensa asemalle et ei tartteta hinaus autoo ja se mies katto mua vitu vihasesti ja huus mulle puolaks jotai katoin sitä silmät pyörein ja sanoin ok, ja lähettii menee koko maasta..
sit me ajettiiki jo liettua ja latvia ja nukuttiii liettuas ja sit ajettiii eile viroo ja tultii laival helsingin satamaa 11 aikaa illal :p että semmone matka vittu meillä vannon et oli nii vitu viimene kerta ko lähen MIHINKÄÄ AUTOLLA VITTU !! :D:D:D:D:D: -.-'
ekakski, me lennettii turkkii ei ollu mitää ongelmaa faija ja broidi tuli Antalyas kentäl vastaa ja sit lähettii ajaa Alanyaa no ei siinä mitää ko oltii peril kaikki meni iha chillisti ja täällleee.
sitte oltii siinä 2 päivää oltu ni sukulaiset soittaa Konyasta et tulkaas tänne nyt et meil o teit ikävä et halutää nähä teijät, no mepä lähetää sinne Konyaa vittu samallaine ilma ko suomes ei vitus mitää kunno aurinkoo siel ei ollu saatana ees merta, sitte oltiii konyas ni sovittii et jäädä päiväks.. no se veny se konyan matka sitte. no sit tultii takas taas alanyaa ja siel oli vitu kuuma ei jaksanu olla ulkon meiksi istu ilmastoidus huonees melkee koko aja ... -.- kyl rannal käytii ja tällee chillailtii stadis mut oli nii kuuma ettei kukaa oikee jaksanu.. :D no sit oltii siin alanyas viel loppu viikkko kunnes iskä kysy et haluunko viel jäädä vai lähenkö kotii, no äiti iskä broidi ja systa oli lähös autol ja ne kysy et tuunko messii.. olin sillee joo vitut tänne jaksan jäädä koska mul oli vitun tylsää siel eikä ollu oikeest mitää tekemist.. no mä päätin lähtee mukaa ..
tästä tää vitu tarina vasta alkaa :DDDDDd ekaks me ajettii alanyasta istanbulii ja ei vittu mä sanon, siel oli vitu hirveet ruuhkat kello 12 aikaa yöllä ja ko vihdoin löydettii hotelli ni seki oli joku IHAN VITUN PASKA !! sit huomattii istanbulis et auto vähä nykii et siin on jotai vikaaa mut se ei haitannu meijä ajoo .. no aamul me me lähettii ajaaa turkist ulos bulgaarian rajalle tuntu vitu helvetilt ko oli nii mäkisii teit et oli vitu huono oloki koko aja ja tällee sitko oltii bulgarian rajal helpotti jo vähä no me jäätii bulgaariaa sit hotellii ja aamul jatkettii matkaa unkarii ja sit taas jäätii yöks sinne ja ooltii yöt siel.. no sitte oltiiki menos sloveniaa ja sit tapahtuuki sellasta et me etitää yöl hotellii joskus klo. 3 yöl ko nähtii semmone vitu iso kyltti HOTEL ja lähettii ajaa sinne päin ni yht äkkii katon meijä seläntakan vilkkuu vittu puna siniset valot ja mitäköhä siel oli meijä kaikkie parhaat ystävät KYTÄT<3
:D no me sitte pysäytettii auto ja kytät tuleee siihe sit ja pyytää faijalt eka auton rekisteri otetta ja sit passia ja ajokorttia. no iskä ojens kaikki paperit sille kytälle ja se alko sit lukee niit papereit siin ja rupes sönköttäää jotai vitun sloveniaa oltii kaikki sillee joo mitä vittuu kunnes se alko selittää et me ajettii KIELETTYÄ AJOSUUNTAA -.- ?! sit toine kyttä autos huutaa faijalle et SIT DOWN ja faija meni sit pollarii ja tää lähtee ajaa jonnekki vittu keskel yötä jossai iha perseessä jäätii seisoo siihe sillee öö okei ? sit nää tulee takasi ni kyttä oli näyttäny ffaijalle sen kyltin mis oli se kielletty ajosuunta no sitte me koitettii sopertaa siin jotai niitte kyttienkaa ni ne selitti et slovenias o rikesakko 60 e oltii sillee wtf ? sit ne vaa et joo 60 e meille nyt, no faijal ei ollu käteist koska me ei oltu nostettu yhtää rahaa mutsil ja faijal oli vaa luotto kortit sit tää kyttä oli uudellee et SIT DOWN oltii sillee okei, sit iskä meni taas autoo ja ne lähti jonnekki. hetke pääst ne tuli takasi ja ne oli olllu automaatilla sit iskä anto sille kytälle sen viimeset käteiset eli 5e ja mul oli hilui taskus jotai 6 e sit annettii ne rahat niille ja ne lähti sit siit no sitte mentii autoo ja äiti kysy et 'no nostiksä rahaa 60e ? ' iskä vaa ' en vitus mitä sä kelaat ? ' äiti oli sillee ' öö mitä sä sit selitit niille ' iskä: ' sanoin et suomes meil on semmoset luottokortit et niil ei voi nostaa rahaa vaan maksaa ostoksii ja tämmösii et meil ei oo niit pinkoodei ' äiti vaa ' ei vittu ja se pallopää kyttäki usko kaike ? ' iskä ' jep ! ' oltii vähä sillee okeeei? :D
no sit me löydettii hotellii ja nukuttii yö ja tällee sit me lähettii aja puolaa päin ;) noo, oltii siin puoles välis puolaa ko huomattiii et autost alkaa olee vähä niinku bensa loppu no sitte lähettii siinä tankkaamaa ja iskä tankkas laitto auton parkkii me mentii kaikki vessaa ja tulla sit siihe takasi kaikki menee autoo ja iskä rupee käynnistää autoo ni autost kuuluu ' IU IU IU IU IU IU IU ' oltii sillee MITÄ VITTUA !? oltii keskel puolaa saatana jossai iha vitu perseen reijässä ja auto ei vittu KÄYNNISTYNY ! ... no oltii iha rauhas siin no iskähän o autokorjaaja ni meiksi kelas et no problem et iskä korjaa.. sit olin iskälle sillee et mikä täl autol on ? sit iskä vaa no en minä voi tietää.. :D sit me siin vähä jouduttii työnnellä autoo ja tällee sit iskä jotai korjaili ja fiksaili autoo siel etukannen alta kunnes se ilmotti et vittu en tiiä mikä täl autol on, sit 10 min pääst se vaa ' HEI TÄNNE EI TUU DIISSELII !!!!!?? TÄHÄ AUTOO ' oltii sillee ?
!!!!?!?!?!!?!? että mitä vittua. no sit iskä rupes kasaa autost takapenkkei ja repii jotai vitu juttui irti autost ja sit rupes avaa BENSA TANKKII vittu sielt ei löytyny mitää, no ei ku takasi vaa kasaamaaa kaikkii vitu osii ja nippuloiut ja nappuloit vaa sitte iskä hoksas et bensa pumpus on jotai vikaa se meni sitte auton alle siinä ja koputteli ja nakutteli autoo mitää ei tapahtunu.. sit se tuli ulos sieltä ja sano mulle et mee sanoo bensa asemalle et hakee meille hinaus auton et tää pitää viiä korjaamolle .. no meiksi meni bensa asemalle ja sanoin enkuks sinne miehelle et me tarvitaa hinaus palveluu ni tää rupes sössöttää jotai fuckin puolaa mulle olin sillee öö joo okei ? sit se vaa fifteen min. olin et ok. sit menin autolle takasi ja sanoin iskälle et korjasiksä tän jo sit iskä vaa et en tiiä mikä täs nyt sit on olin et no voiksä koittaa käynnistäää vielä et jos tää nyt oikeesti lähtis ? sit iskä vaa en usko et mitää tapahtuu mut koitan viel, sit iskä meni autoo ja rupes käynnistää autoo ni kappas keppanaa auto käynnisty ko unelma :D:D:D:DD:D:D: vittu oltii sillee okkeei joo no mitäköhä vielä saatana. menin sit sanoo viel bensa asemalle et ei tartteta hinaus autoo ja se mies katto mua vitu vihasesti ja huus mulle puolaks jotai katoin sitä silmät pyörein ja sanoin ok, ja lähettii menee koko maasta..sit me ajettiiki jo liettua ja latvia ja nukuttiii liettuas ja sit ajettiii eile viroo ja tultii laival helsingin satamaa 11 aikaa illal :p että semmone matka vittu meillä vannon et oli nii vitu viimene kerta ko lähen MIHINKÄÄ AUTOLLA VITTU !! :D:D:D:D:D: -.-'
Paluumuuttajat ja nimipolitiikkaLauantai 04.07.2009 11:28
Tapaus 1: Suomi ja inkeriläiset
http://fi.wikipedia.org/wiki/Inkeril%C3%A4iset
Suomeen jatkosodan aikana evakuoidut inkerinsuomalaiset jouduttiin sodan jalkeen palauttamaan Neuvostoliittoon, jossa heidät rangaistustoimenpiteenä hajautettiin ympäri maata, ja he joutuivat monen muun pikkukansan tavoin valtion silmätikuiksi.
Presidentti Mauno Koiviston hyvittelypolitiikan tuloksena Venäjän kansalaisille joilla on inkeriläisiä sukujuuria annettiin ruotsinsuomalaisia vastaava paluumuuttajastatus. Ongelma oli että nyt elettiin jo 1980-lukua ja 40-vuotta Neuvostoliiton venäläistämispolitiikkaa oli tehnyt tehtävänsä. Suomeen pääsi käsittääkseni jos yksikin isovanhempi oli inkerinsuomalainen. Nuoret ihmiset jotka palasivat olivat valtaosaltaan suvultaan, kulttuuriltaan, mentaliteetiltaan, ja identiteetiltään venäläisiä. Heille värkättiin sitten suomalaisia, tai enemmän suomalaisen kuuloisia nimiä, vaikka monella heistä oli vain heikko Suomessa opittu kielitaito, joka luultavasti säilyikin heikkona koska he elivät pitkälti omassa, venäläisessä, porukassaan. (Tämä huomio saattaa olla osiltaan vääräkin, ehkä monet heistä vain suosivat venäjän puhumista.) Poikkeuksiakin oli.
Nuorten SM-tason uimari, Dmitry Kaljunen, jonka vieressä istuin ylä-asteen atk-tunneilla oli yksi heistä, ja joka aina teki tehtävät muutamassa sekunnissa käyttäen loppuajan pitkästymällä kuoliaaksi. Kaverini Edgar on yksi heistä.
Tapaus 2: Saksa ja puolalaiset joilla saksalaisia esi-isiä
Todistettavat saksalaiset sukujuuret ovat aika-ajoin tarjonneet joillekin puolalaisille tien sosiaaliseen nousun. Viime vuosisadalla näin tapahtui ensin natsi-Saksan miehittäessä maan, jolloin todistettava saksalainen veri oli tie parempaan leipään. Toiseksi kommunismin aikana saksalaiset sukujuuret avasivat ovet Länsi-Saksaan. (Jostain kumman syystä juuri kukaan ei tainnut muuttaa Puolasta Itä-Saksaan). Kaverini Maciek on yksi heistä. Yksi hänen isovanhemmistaan on saksalaisesta suvusta, joten he siirtyivät "paluumuuttajina" Saksaan. Humalapäissään Kölnissä kotiinkävellessään poliisi pysäytti tokkuraisen nuoren miehen ja kysyivät tämän kotipaikkaa, Maciek vastasi sen enempiä miettimättä "Puola", korrektina pysyvä poliisi jatkoi "Niin niin, mutta mihin osoitteeseen olette nyt palaamassa?". Kun perhe siirtyi Saksaan, Saksan viranomaiset halusivat saksalaistaa heidän nimensä (tätä ei kuitenkaan pakotettu). Maciekista olisi tehty Mathias jne. Maciek on yhä identiteetiltään puolalainen, puhuu täydellistä puolaa (joskin saksalaisella korostuksella), mutta sanoisin että hänen lähin viiteryhmänsä eivät ole Puolan puolalaiset vaan Saksassa asuvat puolalaiset. Lisäksi (nyt taas yleistän), kuten venäläisillä, myös puolalaisilla on tietty mentaliteetti, mutta heidän tapauksessaan se ei ole este integroitumiselle, vaan he pystyvät toimimaan saksalaisten (ja venäläisten) kanssa ymmärryksessä, jos niin haluavat. Venäläisen avaran sielun anarkia ja länsimaisen ajattelun välillä on suurempi etäisyys, ja tässä välissä eläville puolalaisille tämä on vahvuus.
Itse en kannata nimenmuuttopolitiikkaa. Mitä sillä edes haetaan? Yritetäänkö ehkäistä lasten tulemista koulukiusatuiksi hassun nimen perusteella? Vai pelätäänkö näiden lasten identifioituvan nimensä mukaan voimakkaammin kansalliseen ryhmäänsä, ja sitä kautta kotimaahansa, kuin uuteen maahansa? Pelkän nimensä! On tuhlausta vaihtaa ikivanha puolalainen slachta-nimensä johonkin keinotekoiseen saksalaisnimeen, joita löytyy melkein 13 tusinasta. Eksoottiset nimet ovat rikkautta kaikkien virtasten, niemisten ja saaristen joukossa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Inkeril%C3%A4iset
Suomeen jatkosodan aikana evakuoidut inkerinsuomalaiset jouduttiin sodan jalkeen palauttamaan Neuvostoliittoon, jossa heidät rangaistustoimenpiteenä hajautettiin ympäri maata, ja he joutuivat monen muun pikkukansan tavoin valtion silmätikuiksi.
Presidentti Mauno Koiviston hyvittelypolitiikan tuloksena Venäjän kansalaisille joilla on inkeriläisiä sukujuuria annettiin ruotsinsuomalaisia vastaava paluumuuttajastatus. Ongelma oli että nyt elettiin jo 1980-lukua ja 40-vuotta Neuvostoliiton venäläistämispolitiikkaa oli tehnyt tehtävänsä. Suomeen pääsi käsittääkseni jos yksikin isovanhempi oli inkerinsuomalainen. Nuoret ihmiset jotka palasivat olivat valtaosaltaan suvultaan, kulttuuriltaan, mentaliteetiltaan, ja identiteetiltään venäläisiä. Heille värkättiin sitten suomalaisia, tai enemmän suomalaisen kuuloisia nimiä, vaikka monella heistä oli vain heikko Suomessa opittu kielitaito, joka luultavasti säilyikin heikkona koska he elivät pitkälti omassa, venäläisessä, porukassaan. (Tämä huomio saattaa olla osiltaan vääräkin, ehkä monet heistä vain suosivat venäjän puhumista.) Poikkeuksiakin oli.
Nuorten SM-tason uimari, Dmitry Kaljunen, jonka vieressä istuin ylä-asteen atk-tunneilla oli yksi heistä, ja joka aina teki tehtävät muutamassa sekunnissa käyttäen loppuajan pitkästymällä kuoliaaksi. Kaverini Edgar on yksi heistä.
Tapaus 2: Saksa ja puolalaiset joilla saksalaisia esi-isiä
Todistettavat saksalaiset sukujuuret ovat aika-ajoin tarjonneet joillekin puolalaisille tien sosiaaliseen nousun. Viime vuosisadalla näin tapahtui ensin natsi-Saksan miehittäessä maan, jolloin todistettava saksalainen veri oli tie parempaan leipään. Toiseksi kommunismin aikana saksalaiset sukujuuret avasivat ovet Länsi-Saksaan. (Jostain kumman syystä juuri kukaan ei tainnut muuttaa Puolasta Itä-Saksaan). Kaverini Maciek on yksi heistä. Yksi hänen isovanhemmistaan on saksalaisesta suvusta, joten he siirtyivät "paluumuuttajina" Saksaan. Humalapäissään Kölnissä kotiinkävellessään poliisi pysäytti tokkuraisen nuoren miehen ja kysyivät tämän kotipaikkaa, Maciek vastasi sen enempiä miettimättä "Puola", korrektina pysyvä poliisi jatkoi "Niin niin, mutta mihin osoitteeseen olette nyt palaamassa?". Kun perhe siirtyi Saksaan, Saksan viranomaiset halusivat saksalaistaa heidän nimensä (tätä ei kuitenkaan pakotettu). Maciekista olisi tehty Mathias jne. Maciek on yhä identiteetiltään puolalainen, puhuu täydellistä puolaa (joskin saksalaisella korostuksella), mutta sanoisin että hänen lähin viiteryhmänsä eivät ole Puolan puolalaiset vaan Saksassa asuvat puolalaiset. Lisäksi (nyt taas yleistän), kuten venäläisillä, myös puolalaisilla on tietty mentaliteetti, mutta heidän tapauksessaan se ei ole este integroitumiselle, vaan he pystyvät toimimaan saksalaisten (ja venäläisten) kanssa ymmärryksessä, jos niin haluavat. Venäläisen avaran sielun anarkia ja länsimaisen ajattelun välillä on suurempi etäisyys, ja tässä välissä eläville puolalaisille tämä on vahvuus.
Itse en kannata nimenmuuttopolitiikkaa. Mitä sillä edes haetaan? Yritetäänkö ehkäistä lasten tulemista koulukiusatuiksi hassun nimen perusteella? Vai pelätäänkö näiden lasten identifioituvan nimensä mukaan voimakkaammin kansalliseen ryhmäänsä, ja sitä kautta kotimaahansa, kuin uuteen maahansa? Pelkän nimensä! On tuhlausta vaihtaa ikivanha puolalainen slachta-nimensä johonkin keinotekoiseen saksalaisnimeen, joita löytyy melkein 13 tusinasta. Eksoottiset nimet ovat rikkautta kaikkien virtasten, niemisten ja saaristen joukossa.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Ei nimi miestä pahenna, paitsi jos on huono nimi Mielipiteet,
- Inkerinmaa Minä ja muut,
- Mauno Koivisto Politiikka,
- Puola Paikkakunnat ja alueet,
- Saksan jalkapallomaajoukkue Urheilu ja liikunta
P O L A N DMaanantai 11.08.2008 17:39
1 - E L O - 2 O O 8
Aamu alkoi mitä muikeimmin. Mahassani piehtaroi mukavaa kutkutusta ja vipatusta.
Päätä ihan huimasi kun ajattelin että seuraavat kymmenen päivää vietän Puolan maalla, Sannin ja mitä ihanimman poitsun kanssa.
Hiljaisena istuin autossa linja-auto asemalle asti. Heipat huikattiin äiteille, noustiin nysseen ja matka kohti Helsinki-Vantaata saattoi alkaa.
No eihän me keretty edes Valkeekoskelle asti kun hokasimme jo että jätin lentolipun kotio.
Vähän siinä kerkesi kämmenet hikoon, mutta Sannihan siinä sitten muistutti että kentältä löytyy tee-se-itse-check-in, joten paperia tuskin tarvittaisiin.
Ei siis ongelmia.
Check-in tuli jo selkärangasta, ja siinä ohimennen laukkuja laitellessa töpsähdimme M.A. Nummiseenkin, jonka määränpään myöhemmin selvitimme olevan Stockholm.
Lentokentältä ostettiin Sms:lle marimekon meikki/koru-pussukka vihertävä-sinisellä liskokuosilla.
Ehdotin Sannille olusta ja niin sitä suunnistettiin bubille.
A : " Toi mies tualla näyttää iha Tommi Portimolta. Eei se voi olla se. Voiko? "
S : " No on tolla yhdellä ainaki Sonata Arctican paita.."
tuijotusta
S : "Tossa on Tony Kakko!"
Tein pari puhelin soittoa ja siten selvisi, että herroilla oli samanpäivän iltana keikka Saksassa.
No siihen me ny sitte jäätii vaan tuijottaa tollot suamalaiset, eikä menty enää edes kaljalle ku ei uskallettu viereiseen pöytään : D
Lento ei ollut kovinkaan puuduttava. Reilu puolitoista tuntia ja se oli siinä.
Varsovasta ei ollut vaikeaa löytää lentokenttä bussia koska olin tarkistanut numeron etukäteen netistä. Kaikki siis rullasi juuri mukavasti.
Hyppäsimme linjuriin ja rullasimme 10km päähän Varsovan keskustaan vain 1,40 zlotylla (0,43€)
Vaelleltiin tovi Helsingin asematunnelin tuntuisia käytäviä etsien juna-asemaa, kunnes tajuttiin että koko Centralna höskä ja ne käytävät missä me oltiin, oli sitä rautatieasemaa..
Puolalainen asiakaspalvelu on sitten tosiaankin VITUN tehotonta.
Kun me lopulta löydettiin lippuloossi meillä oli puolitoista tuntia aikaa ennen seuraavan junan lähtöä. Nähtiin siis tarpeelliseksi nappasta äkkiä vuoronumero ja odotella.
Fiilis oli korkealla, meitä ennen oli vaan 20 ihmistä. Päätimme hakea matkaa varten sapuskaa, mutta ei siellä sämpylä kikkarilla ollut lihattomia versioita.
Tunnin päästä tästä alkoi vähän kuumottaa kun junan lähtöön oli vajaa vartti ja meitä ennen oli edelleen viisi ihmistä.
Puolitoista tuntia, ja he hoitelevat 16 asiakasta !
Saatiin kuulla että liput on mahdollista ostaa junasta, joten sinnehän me sitten rynnättiin. Ja kerettiin hyvin.
Konnari tuli vaunuumme vasta noin tuntia ennen Krakowaan saapumista, ja vaunuja oli sentään vain jotain 8 tai 9.
Koska lippuheppu tuli niin myöhään niin eihän meillä ollut mitään mahdollisuuksia saada istumapaikkoja. Eikä konnariltakaan niitä saanut, eli junan lattialla istuttiin nelisen tuntia.
Oli väsymys, soija ja nälkä. Eikä Sanninkaan sämpylän sisällä ollu kun ruikku köntti koalan lihaa.
Kun viimein päästiin Krakowaan ja löydettiin Mateusz, ei kauaa keretty tervehtimään kun Ansku ja Sansku rymisteli mäkkäriin.
Matella oli seurana Dominic. Tuppisuu jönssäri, eli aika puolalainen. Ruuan jälkeen piti viälä vartoilla kolmatta kaveria. Tämä kolmas, Miroslaw eli Mirek, olikin sitten Dominicin täys vastakohta.
Pojat kertoivat, ettei me ollakaan menossa Mateuszksen koti kaupunkiin, vaan me jäädään viikonlopuksi Krakowaan shoppaileen ja rillutteleen. FINE BY ME !
Oli taas joku uus kaveri kenen kämpässä punkattiin, mutta samasenväliä, se oli viihtyisä.
Kun kaksio oltiin kierretty, hyvä että suihkutella kerettiin kun jo piti rynnätä Krakowan öiseen elämään.
Puolalaiset pubit onkin sitten vähän eri luokkaa kun suomen. Paljon lepposampia, eksoottisempia eikä tietoakaan meille suomalaisille niin tutuksi tulleista känniääliöistä.
Sanni rohkea maisteli vadelma kaljaa ja minä vain möllötin kuivin suin. (Omasta vapaasta tahdostani kuitenkin)
Pojat ei ollu kovin innokkaita vääntämään englantia, niinkuin ei mekään.
Perus kommunikoinnin vaihtaminen englantiin oli vaikeaa, ja ne keskustelut mitä nyt aikaan saatiin, olivat vähän tekaistun kuuloisia ja kiusaantuneita.
Kulttuuri kierroksen jälkeen haukkasimme muhkeat kebabit iltapalaksi, ja sitten mentiin ansaitusti nukkumaan (turhanpäiväistä lörpötystä ennen unta tietenkään unohtamatta).
Kello oli ehkä kaksi am.
2 - E L O - 2 O O 8
Kukaan ei oikeen malttanut nukkua pitkään. Kuin duracel puput hyörittiin jo seittemän jälestä.
Mateusz ja Dominic kävi ostaa aamupala tarvikkeita jotka sitten nautittiin ylimmänkerroksen suurella vehreällä parvekkeella auringon mukavasti helottaessa.
Jo kello kymmenen olimme Sannin kanssa Krakowan suurimmassa ostoskeskuksessa lompakot avoinna. Kesän alennusmyyntien loppukirit jo ennestään edullisessa maassa. We Like !
Helposti aika hurahtikin. Nälkä siinä tottakai alkoi vähän kurnia, syötiin, ja jatkettiin. Pojat nyt tietenkin väsy ekan tunnin aikana, joten saatiin mennä kaksin.
Kun me viidentunnin jälkeen treffattiin Mateusz, ei me oltu edes kierretty vielä läheskään kaikkia putiikkeja mitä oltaisiin haluttu. Se paikka oli kuin IdeaPark x 4 (kerroksia)
Lähdettiin siitä sitten Market Squarille päin. Matkalla kävimme ostamassa liput Auschwitzin retkelle, ja siitähän jatkettiin sitten ravintolaan, jossa kaikki tarjottava on suklaasta.
AI HERKKUA!
Mirek ja Mateusz tilasi jonkun huisin Banana Chockola Splitin, Sanni huisin kakun, ja minä vadelma valkosuklaa juoman. Kaikki ällö makeita. Kaikki yltiö hyviä!
Meidän herkutellessa muhkeilla sametti tuoleilla ulkona oli alkanut sataa vettä, mutta eipä ollut meitä sokerista tehty (kyllästetty vain) joten uhmasimme ukkosta ja lähdimme tramilla kämpille.
Oli kylmää ja märkää.
Yöksi oli tarkoitus lähteä taas ulos parille drinkille, mutta laiskuus vei voiton.
Jäimme siis kämpille. Haettii kaupasta kirsikka kokista, M&M´s ja purkkaa.
Tällävälin Mate ja Dominic oli tilannu pikku iltapalat. (Kaksi pizzaa, n. 60cm halkaisijaltaan)
Yksi kohta lisää "Weirdot puolalaiset- listaan" saatiin, kun huomattiin että puolalaiset pizzaveikot eivät laita tomaattia pizzaan, mutta kuitenkin ketsuppia kyllä siihen kaiken täytteen päälle(?!)
Ruokapuheita oli mm: politiikka, uskonto, historia, asuminen, Puolan talous ja meidän stereotypiat Puolalaisista ja tottakai toisinpäin. (Olemme tylsiä, pimeän asukkeja jotka puhuu puhelimeen)
3 - E L O - 2 O O 8
Heräsin taas aikasin. Vaapuin kylpyyn koska kaikki muut nukkui vielä. Kävipä kuitenkin niin, että sitten kun olisi ollut aika lähteä vessasta, en päässytkään enää ulos. Vessan lukko oli hieman viallinen, ja niinpä sielä sitten huhuilin keskenäni josko joku voisi auttaa avaamaan oven.
Mate mut sitten lopulta sieltä päästi :D
Ei tarvinnut kauaa kolistella kun kaikki oli hereillä. Paitti Sanni.
Mateusz kerto että Mirek oli edellisenä päivänä ihastunu tyttöön ostarilla ja tyrkytellyt numeroaan.
Voin vähän huonosti ja nurisin siitä Sannille. Epäilin että se johtui siitä sateesta kun kurkku oli käheänä ja päätä huimasi.
Poitsut oli lähdössä sunnuntai kirkkoon kun vilkasin peilistä ja huomasin että mun angiina uusii.
Muistin että olin jättäny antibiootit kotio ja nyt hoitamaton angiina tuli mulle uudestaan.
Otin kuumetta alentavan lääkkeen ja menin sänkyy. Tunnin päästä loppu katolinen messu ja sit täytyikin jo lähtee elämäni ensimmäiselle sairaala reissulle ulkomailla.
Terveysaseman vastaanotto neideillä oli hauskaa kun he vaivoin yrittivät tavata mun katuosoitettani. Pelkästä etunimestäkin irtosi yllinkyllin riemua.
Sitä vastoin lekuri mamma vaikutti kärttyseltä ja epäluuloiselta, mutta oli oikeesti ollutkin kuulemma tosi hyväntahtoinen ja utelias.
Luuli mua Mirekin eksoottiseksi tyttöystäksi.
Lääkärille napsahti 30 zlotya eli noin 9€ plus lääkkeet, joita sain lopulta neljä erimoista lootaa.
Eipä tuo haitannut, nyt tuntui hyvälle.
Otettiin bussi ja mentiin Krakowan yliopiston lähelle pubiin katsomaan formulaa Maten ja Dominicin kanssa. Vointi ei ollut mitä parhain, mutta ainakin rökitin Sannin kerran ja Mateuszksen luovutusvoitolla biljardissa.
Pian pitikin jo kiiruhtaa bussiin ja takasin keskustaan. Ja taas tällä välillä alkoi vähän tihkuttaa vettä.
Gentlemanni Dominic lainas sateenvarjoa sairaalle ja niin vältyin märältä.
Dominic kuitenkin paineli omia teitään ja minä Sanni ja Mate mentiin KFC syömään kanapka tortilla setit, jolloin Mirek liittyi joukkoomme kyttäys reissultaan.
KFC oli hyväää. Ja sai juoda kuin paljon vaan halusi. Ansa oli taasen tyhmä suomalainen..
Ma: Do you wanna go to KFC?
An: What is it?
Mi: You don't know KFC?!
Sa: Yes we do!
An: I don't. What kind of food is there?
järkyttyneitä mulkaisuja
Mi: Chicken. You don't have this in Finland?!
No sinne kuitenkin mentiin ja hyvää oli. Sieltä sitten paineltiin tramilla leffaan katsomaan Hankock koska se ilmeisestikin oli ainoa originallo language movie mitä sielä teatterissa pyöri.
vuu vuu vuu cropka vodka cropka pee el.
Leffan jälkeen poikettiin vielä ruokakaupassa hakemassa eväitä huomiselle Auschwitzin retkelle ja sit unta palloon.
4 - E L O - 2 O O 8
KATSING.
Antibiootteja naamaan kuuden tunnin välein.
Puol seittemä pystyy.
Kahdeksalta bussissa kohti huonovointisuuden huipentumaa.
Meidän isännät eivät halunneet lähteä.
En enää yhtää ihmettele mikseivät.
Matkalla Auschwitziin meille näytettiin 55min dokumentti video jossa oli kuvia ja video pätkiä keskitysleiri ajalta. Kovasti mulla oli evästä, mutta eihän niistä mitään loppujenlopuksi pystynyt edes syömään kun kaikkialta huokui niin etovaa katsottavaa ja mietittävää.
Kaikenkaikkiaan kummatkin leirit olivat huikean inhottavia kokemuksia.
Auschwitz ja Birkenau ovat paikkoja jonne kuumottaa päästä, mutta jonne ei sitten enää ikinä tule menemään uudelleen.
Huonoa oloa ja raskasta mieltä kuitenkin kevensi viekas silmäpeli kahden oikein miellyttävän näköisen Norjalaisen pojan kanssa jotka olivat samassa opasryhmässä meidän kanssa.
Vaihdoimmepa sitten niiden kanssa muutaman sanasenkin. Nauskis.
Paluumatka oli tietty kevyempi, vaitelias ehkä kaiken sen jälkeen mitä oli nähnyt ja kuullut,
mutta äkkiä se hurahti.
Krakowassa meitä vastassa oli Mateusz jonka kanssa lähdettiin suorilta hakemaan rinkkoja kämpiltä. Mate oli käynyt leffassa ja Mirek oli edelleen treffeillä.
Vielä ennen linkkariasemalle lähtöä käytiin pikaisesti haukkaamassa KFC tortillat.
Seuraavassa hetkessä kiiruhdettiinkin jo bussiin jonka oli tarkoitus viedä meidät Bieziin, poikien 5000 asukkaan koti kaupunkiin kaakkois Puolassa.
Tämä mainitsemani "bussi" oli kuin tavallista vähän suurempi pakettiauto johon oli tungettu kolme penkkiä liikaa.
Sielä me istuttiin polvet suussa hikikarpaloita otsalla kun mietittiin että kerkiääköhän Mirek kyytiin ollenkaan kun sen treffit oli vähän venähtäny..
Kyllähän se sinne purkkiin juur kerkesi, mutta oli se sekuneista kiinni..
Ja aika pitkälle samalla hetkellä, kun Mirek rojahti siihen viereiseen penkkiin hiestä märkänä ja hengästyneenä, voitiin katsoa meidän tähän astisen elämämme tuskaisimman kolmen tunnin alkaneen.
5 - E L O - 2 O O 8
Edellispäivän bussimatkasta selvittiin kuihtuneina rusinoina, mutta sitäkin enemmän elossa.
Illalla kerettiin juuri asettua aloilleen ja kuunnella pari kappaletta puolalaista reggaetä ennenkuin uupumus vei voiton.
Seuraava aamu oli toista luokkaa.
Mateuszksen koti oli juuri bueno. Ei suuri eikä pieni. Mate oli maalannu huoneensa seiloriväreillä (sinpunvalk) mutta ilmeisestikkään se ei viitannut mitenkään veneilyyn, vaan suosikki jalkapallo joukkueeseen..
Heräilin siinä ennen yhdeksää ja menin Maten seuraksi katsomaan telkkaria. Luovutettiin kun en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä ja mentiin keittiöön kolistelemaan aamupaloja, jos vaikka Sanni heräisi siihen kolinaan. Ja heräsihän se.
Haukattiin vähän leipää ja lähdettiin sight seingille Biezin huudeille.
Ensimmäinen kohteemme oli kirkko. Toinen oli korkea torni Biezin market squerilla.
Kun me tuskalla ja hiellä oltiin kiivetty sinne torniin ylös huteria puuportaita Mateusz aloitti kertomuksen tornista joka alkoi näin; "Ennenkö tää torni oli lopulta tämmönen, tämä kaatui kahdesti.. "
Seuraavassa hetkessä me Sannin kanssa oltiinkin jo alhaalla :D
Pyörähdettiin Maten koulun pihassa ja palattiin market squarille lekottelemaan ja syömään nutella jäätelöä +26 asteen lipuessa leudosti ympärillämme. Poikettiin viereisen joen rannassa keikkumassa riippusillalla ja ottamassa valokuvia.
Kolmen aikaan palattiin kotiin syömään sMS:n tekemää ruokaa. SMS on lyhenne (Sister of Mateusz Strozyk) sitä käytti kaikki muut paitti sen omat vanhemmat.
Päivä vaan lorvittiin ja katsottiin joku tappotyperä elokuva jostain 2milj. rallista tavallisten casino tollojen kesken.
Illalla lähdettiin ulos. Ajateltiin ettei olisi edes kylmä mutta olihan siellä. Torilla nähtii vanhat tutut ja vähän uusia naamoja. Pojat oli käyny ostamassa puolalaista pussi viiniä.
Sitä sitten piti lähtee juomaan jonnekkin hevonkuuseen, koska julkisilla paikoilla ei saanut juoda. Hassua kyllä, mutta niitä oikeesti kiinnosti se etteivät ne juoneet näkyvällä paikalla, vaikka kaikki mua Sannia, Matee ja Tomekia lukuunottamatta olivat yli 20.
Niin meidän 9 hengen lössi taivalsi ainakin 2km päähän joen rantaan huteran sillan yli toiselle puolelle paikkaan, jossa jokin vuosi takaperin oli kai lahdattu joku. JEHEI.
Sielä kaukana kaupungin valoista sirkkojen sirityksen saattelemana sitten kaadettiin vadelma ja kirsikka viiniä muovimukeihin ja kokista lantringiksi.
Hulluja nuo puolalaiset.
Otettiin vain maistit tuosta hirvityksestä. Nirsoiluni perustelin antibiooteilla. Niiden yhdistelmä alkoholin kanssa tuskin olisi hyvä idea..
Ilta oli ratkiriemukas. Pojat tarjosi vaatetta kun hytisteltiin siinä ja taas saatettiin jatkaa kun oli lämmintä päällä.
Käytiin paikallisessa pubissa pyörähtämässä. Sanni urhea kävi sielä vessassakin. (naisten ja miesten wc samassa)
Tunnin verran notkuttiin vielä torilla, istuttiin rappusilla, syötiin hyviä yrtti sipsejä ja horistiin puolalaisesta lainsäädännöstä ja ammattitaidottomista poliiseista. Sitten kylmä korvensi liikaa ja oli pakko lähteä kotiin nukkumaan.
Kello oli yli puolenyön.
6 - E L O - 2 O O 8
Tänään nukuin vähän pisempään. Ehkä puoli kymmeneen.
Aamupäivästä jo alettiin katsomaan Borattia, koska se on nähtävä jos meinaa pysyä mukana puolalaisessa huumorissa. Ainakin meidän piireissä Borat oli kaikkialla.
WAH WAH WI WAH.
Mentiin pihaan pelaamaan korista, ja Mateusz sano että se on lähdössä tänään illalla kattomaan sitä lemppari joukkuettaan Krakowaan Miwosin kanssa.
Sannin kanssa vähän kyrpäiltiin kun ajateltiin että joudutaan möllöttämään kotona sMS:n kanssa, mutta Mate kerto että me lähdetäänkin Tomekin mukaan viiden aikaan.
Siitähän se riemu repesi. Olin kovin innoissani koska en oikein päässy kunnolla jutteleen Tomekille edellis iltana, ja nyt saataisiin viettää sen kanssa koko loppu päivä.
Niinhän se sitten meitä nouti, Opel Astrallaan. Kun kysyin niin Tomek got his driving licence in April. And he was nervous kun me oltiin kyydissä. Vähän se takelteli, mutta kun sanottiin ettei huolen häivää, ei meitä tarvii jännittää, niin johan se alko siitä rullaan.
Haettiin Mirek kotoaan ja lähdettiin ajeleen. Ekaa kertaa ulkomailla ollessani!
Se oli kivaa.
Käytii tsekkaa niiden kenttä jossa ne pelaa futista, ja kirkkoja ja lähi kyliä ja kaupunkeja ja yks huisi näkötorni.
Aurinko paisto, oli lämmin ja istuttiin näkötornin juurella, juteltiin autoista ja syötiin paprika sipsejä.
Kun seuraavan kerran kytkin nousi meillä oli suuntana Tomekin koti.
Se oli kaunis, ja Tompalla oli koko yläkerta omanaan. Kaksi huonetta, kaks parveketta, iso kylppäri ja punttis.
Tomek teki meille lämppäreitä tarjos Sannille ja Mirekille olutta, mulle vettä.
Me alettii kattoon Kung Fu Pandaa, mikä oli aika muikea elokuva, ja ennenkö hokasinkaan sielä oli koko talo täynnä väkeä. Kaikki oli tullu sinne katsomaan sitä futis matsia, missä Mateusz ja Miwos parhaillaan oli paikanpäällä.
Katteltiin peliä tovi, mutta sitten mentiin tietsikka huoneeseen ja alotettiin 21.
Ventti leffa, joka oli huono. Siitä tuli vähän mieleen halpa Ocean's 13
Peli päättyi 5-0 Maten joukkueen hyväksi, joten meidän yö oli miellyttävä. Tomppa lähti saattaan mua ja Sannia Matelle, ei päästy autolla koska nuo oli ottanu alkoholia.
Matka oli pitkä, ja v**un pelottava. Mitään ei nähnyt. Ei edes omia jalkojaan.
Hain Sannista vähän turvaa, mutta ei se mitään auttanu ku se oli itekki yhtä paskat housussa ku minäki :D
Tomek, meidän sankari, huomas että olimme hieman hermostuneita ja käveli mun kanssa sitten käsi kädessä Maten kotio asti.
around 00:30 am
7 - E L O - 2 O O 8
Aamu oli hidas. Mate oli tullut kahden aikaan kotio. Se oli jääny juhliin tunnin verraksi Krakowaan.
Saatiin kuulla että sillä oli elämänsä ensimäinen ajotunti tänään klo 12
Sinnehän se sitten paineli ja me mentiin Sannin kans pihaan pelaan korista ja sit lentopalloa sMS:n ja sen kaverin kanssa. Kolme tuntia me vaan notkuttiin siinä pihassa.
sMS teki meille ruokaa niinkun kaikkina muinakin päivinä. Älyttömän hyvää taas. Muusia ja jonkin moisia pihvejä, luulisin.
Kello läheni neljää, eikä Mateusz ollu vieläkään tullu sieltä ajotunniltaan. Meitä vähän kiehutti, joten otettiin ja lähettiin kaksin vaan ulos käveleen. Ajateltiin että ehkä säkällä törmätään joihinki noihi poikii, mutta ei.
Me käytii vähän kauempana leppäkerttu kaupassa ostamassa jätskit ja kun oltiin kävelemässä takasin keskustaan Mate huristeli meidän ohi iso L-kirjain auton katolla viuhuen.
Naureskeltiin siinä tovi sille. Haettiin vettä ja istuskeltiin market squarella. Äkkiähän se Mate siihen sitten tulikin.
Kuulosteltiin sen fiiliksiä ekalta ajotunnilta ja sit mentiin katsomaan sen kavereita kun ne pelasi jalkapalloa.
Loppupäivä maattiin vaan kotona. Katsoimme Euro Tripin samalla kun Maten äite tarjoili meille kaikkea mahdollista kuin kuninkaallisille ikään.
Mateusz oli lähellä kiehahtaa kun vein sille lahjaksi arabian Mörkö-mukin, ja sen äiti meinas tarjota siitä Sannille kahvia. :D
Pahimmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin.
Kyllä me illalla pyörähdettiin kaupungissa, ja tänään olis siel kelvannu ollakkin kun oli kunnolla vaatetta, mutta ei se niin kummoista ollut siltikään. Pojat piti taukoa alkoholista, joten eihän ne niin mukavia ollut :D Jostain kumman syystä nekin olivat vähän suulaampia ja joustavampia englannin puhujia kunhan ensin saivat vähän vodkaa rinnan alle.
Market Squarella ajeltiin pyörällä ja tanssahdeltiin. Leikittiin Kung Fu pandaa ja mietittiin Sannin kanssa miltä nyt tuntuisi jos omaisi jonkun super leija kyvyn ja heittäisi menemään pienet break dance kuviot kolmoisvoltin kera kesken niiden kiihkeimmän puolan papatuksen.
Taitoa ei ollut, joten tyydyimme vaihtamaan sanasia.
8 - E L O - 2 O O 8
8 am piti olla autossa valmiina lähtöön. Ja me oltiin, mutta Mateusz oli suihkussa ja sen iskä jossain muualla. Meillä oli määränpääksi asetettu Slovakian rajalla sijaitsevat vuoret.
Kun kaikki lopulta olivat autossa 8:10 tehtiin ristit rintaan, mumistiin vähän ja niin 150km saattoi alkaa.
Ei kuulosta paljolta määrältä, mutta voin kertoa että sitä se on tuolla keski-Euroopassa jossa ei yhtään syrjäisemmillä seuduilla edes tunneta sanaa highway.
Matka kesti neljä tuntia.
Kun viimein päästiin perille ja auto oli parkissa, saatiin tietää että varsinaiseen mestaan on vielä neljä kilometriä. Niin me sitten otettiin heppa taxi ja mentiin sillä ylös paikkaan josta lähti jätti koppero hissi vuorelle.
Jono hissiin oli uskomattoman pitkä, eikä se näyttänyt liikkuvan ollenkaan.
Kun päästiin heppakärrystä pois Maten iskä jäi juttelemaan jonkun naisen kanssa joka saattoi meidät jonoon. Käytiin vessassa varmuudenvuoksi ja siitä se odottaminen saattoi sitten alkaa.
Kahden tunnin tukalan odottamisen jälkeen me oltiin edetty ehkä neljä metriä ja yhdet rappuset.
Portaiden yläpäässä meidät ohitti varmaan yli 12 ihmistä. Muutenkin oltiin nälkäisiä ja nyt vielä närkästyneitä. Vitun polska ääliöt.
Ei siinä mitään, puolituntia siitä semmonen vartija (puolalaisten kesken cock) tuli sanoo meille että ihmiset meidän edellä sano ettei me ei olla jonotettu koko aikaa, vaan että "you came here recently." Siinä kohtaa kilahdin ja vakavasti.
"What do u mean recently?!? We've been queuing here more than 2 hours!!"
Cock nauroi mulle.
"I wonder how's that possible, because other people have been here 4 hours."
"SANNI MITÄ MÄÄ NY SANON?!"
Siinä sit yritin takellella..
"Wat? Wat? I dont anderstand. Wat aar juu teling mii?" Ei saakeli mikä tilanne. Voiko nolompi olla?! Ensin pistän ihan parastani että se tolvana tajuais jotain, ja sit yhtäkkii olenkin ihan paska enkus. Eihän se vartija varmaa tajunnu...
Kun se cockki lähti pois hokasin vasta että Mateusz vaan seiso muina miehinä meidän takana eikä ollu tuntevinaankaan meitä. Kun sit kysyin että mitäs ihmettä toi nyt oli olevinaan niin vastaukseksi saatiin vaan että "Hmm. Just deny everything."
Eei saakeli. No sitte mietä vasta rupes jäskättää että heittääkö se cock meidät jonosta kokonaan kun jotkut mammat sielä meidän edellä piti kauheeta mekkalaa.
Päätimme että Mate esittää meidän kanssa suomalaista niin se ei joudu vaikeuksiin kun se ei tulkannu meitä sille cockille.
"Just pretend that u're Finnish. Use those words that u know. It doesn't matter what do u say, he won't understand u anyway."
Kun se cocki näytti vähän lähestyvän, alettiin Sannin kanssa äkkiä papattaan suomee, kunnes Mateusz räväytti rakastettavalla aksentillaan "Mita vittua?!"
Jännitettiin joka ikinen lihas naamasta ettei alettaisi nauraa ja jatkettiin juttelemista.
Pienen hiljaisuuden jälkeen Mateusz vilkaisi vartijaan päin ja totesi naama nollilla "Mina rakastan sinua."
CHI - CHIN
Kyllähän me lopulta sinne ylös päästiin. Mutta ne möly-mammat meidän edeltä heitettiin jonosta pois juuri lippuluukun kohdalla. Niiden jo muutenkin vähäisestä elämästä huiskahti 3 tuntia hukkaan niin että thyi vaan.
Ja olihan se nyt hitto soikoon sitten sen jonottamisen ja kuikuilun arvoista!
Maisemat oli aivan _uskomattomat_! Ylhäällä oli ravintola, ja nautimme sielä päivällisen.
Oletkos sinä syönyt pizzaa pilven sisässä 2km korkeudessa?
Ja hyväähän se oli. Hetimiten alkoi matka takaisin alas, hissillä taasen. Alhaalla pikku bussiin, sillä alas autolle ja matka saattoi alkaa, määränpäänä Biez.
Kotona olimme ehkäpä around 9 pm
Oltiin hiukka uupuneita, mutta valmiita lähtemään vielä ulos sateenkin uhalla, että vain saisimme nähdä poitsut ennen lähtöämme.
Mate sanoi ettei mitään ole järjestetty, ja sitten se sanoi että niillä kotona on goodbye partyt, ja sitten yhtäkkiä ne ei enää ollutkaan sielä koska kukaan ei halunnut tulla sinne asti sateessa..
Niinpä Maten iskä heitti meidät Mirekille. Sielähän ne kaikki kuitenkin oli. Alotelleet jo ennen meitä. Pöytä notkui syömistä ja alkoholia.
Antibiootti kuuri unohdettiin hetkeksi ja niin sitten pienen takeltelun jälkeen juotiin vodkaa kuin kunnon puolalaiset ikään.
Karmeaa mutta hauskaahan se vain oli. Miehillä oli vaan vähän homma hakusessa kun ne joivat viiniä one shottina. Pugluahan siitä oli tulla.
Kateltiin hetki EuroSportilta break dance kisoja ja sit Olympialaisten avajaisia. Komiata. Suomalaisille buuattiin mutta minä ja Sanni pidettiin lippu korkealla ja vastavuoroisesti ulosheittämisenkin uhalla buuattiin hostimaallemme.
Menin parvekkeelle Sannin kans haukkaan vähän happea ja kohtahan sielä oli Dominic ja Miwos ja maha-Mateusz. Sanni heitti äkkiä pyyhkeen kehään ja meni sisälle mutta minä vastoin rohkaistuin höpöttelemään ummet ja lammet Miwosin ja Domicin kanssa.
Välillä partsilla pyörähti meitinkin Mateusz ja Mirek ja Tomek, mutta enimmäkseen oltiin tällä kokoonpanolla.
Oli kyllä mukavimmat goodbye partyt ikinä. Kirkkareilla ärsyttävänkin paljon toisteltu fraasi "Juo ittes mukavaks" sopi näille kavereille kuin nyrkki silmään.
Valitettavasti kaiken über mukavakin on kohdattava loppunsa ja niin mekin lähdettiin käppäileen kotia kohti joskus kahden/kolmen aikaan.
Heipat olivat vähän vaisut ja joidenkin kuten Mirekin ja Dominicin kohdalla olemattomat, koska ne lupasivat tulla aamulla hyvästelemään meidät bussipysäkille.
Käppäiltiin kotsaan ja matkalla näimme ehkä suurimman koppakuoriaisen ikinä.
9 - E L O - 2 O O 8
Aikasin ylös, kamat kassiin ja aamupalalle.
Vähän aikaa siinä kerettiin vielä hyöriä ja tehä jonkin moista hienosäätöä. Saatiin lahjoja Maten perheeltä ja kuunneltiin musiikkia. Sitten kello olikin vartin yli kymmenen ja meidän oli aika lähteä keskustaan.
Oltiin jo varmoja ettei kukaan muu tule meitä saattamaan, mutta sitten maha-Mateusz vaappuikin sieltä ja tuli meille sanomaan heipat :)
Mirek veti sikeitä autuaan tietämättömänä ja skippas työvuoronsakin. Ja Dominc laittoi Matelle vaan viestin että sano tytöille Nara ziom !
Bussi oli vähän myöhässä mutta tuli kuitenkin. Vähän sekavin tuntein sitten halasin Matee ja nousin bussiin.
Matka kohti Varsovaa alkoi.
Hurahti kaksi tuntia, oli pissatauko. Hurahti kolmetuntia, ja yksi mukava mies tulkkasi meille että nyt on puolentunnin tauko. Ihmeteltiin Sannin kanssa että mihin tässä enää niin pitkää taukoa tarvittiin kun matkaa piti olla enää tunti jäljellä. Mateusz sano että "Six hours to Warsaw."
Mentii kuitenkin jalotteleen.
Kysyin siltä samaiselta mieheltä tästä niin se selvitti että matkaa Varsovaan oli jäljellä vielä 2 tuntia. Sitten hajotti.
Yritettiin nukkua, mutta huonolla menestyksellä. Pelättiin että hotelli huone lähtee alta kun sinne piti ilmoittautua viimeistään kuudelta ja kello oli lähemmäs kahdeksan kun päästiin Varsovaan.
Kun piti olla niinsanotusti perillä, me ei oltukaan yhtään sielä missä piti olla. Bussi jätti meidät kaupungin ulkopuolelle vaikka käsitettiin että se vie keskustaan.
Sannin ansiosta sitten otettiin taxi suoraan hotellimme oven eteen ja se oli luxusta. Eikä maksanut kuin 20zlotya.
Heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin ostarille syömään.
Suurella sydämellä me vedimme viimeiset KFC ateriat.
Koska kello oli vasta kahdeksan, meillä oli hyvin aikaa rynnätä vielä kaupoille. Kauheella touhotuksella yritettiin kiertää niin monta kauppaa kun tunnissa nyt vaan voi keretä.
Meillä oli kuusi minuuttia aikaa ja löydettiin ihana kenkä kauppa. Oltiin jo vaipumassa epätoivoon kun Sanni sattui vilkaisemaan aukiolo aikoja; joka päivä auki ilta kymmeneen.
Sinne kenkä paratiisiin hukkuikin sitten 40 minuuttia <3
Olin taivaassa.
Kun oltiin tuhlattu lähes kaikki zlotyt, mentiin Varsovan Hard Rock Caféeseen drinkille. Mukava miekkonen tarjoili mulle erikoisen Margharitan ja Sannille jonku mansikka unelman.
NUM NUM NUM
Vähän aikaa kekkuloitiin vielä ympäri Varsovaa ja otettiin kuvia ja sitten mentiin hotelille kuuman vaahtokylvyn kautta nukkumaan.
10 - E L O - 2 O O 8
Departure day.
Puol yhdeksän heräsin, vedettiin vaatteet päälle ja lähdettiin ostaan aamupalaa M&M's ja vodkaa.
Paikallisessa McDonaldsissa oli aamupala menu, oli toastia sun muuta lihavaa.
Nappasin siitä sitten jonkinmoisen haukkapalan ja lähdin Sannin perään etsimään ruokakauppaa.
Eihän me mitään löydetty, ja kummatkin oli vähän pahalla päällä. Univelka.
Kysyttiin lopulta apua, ja heti löyty aukinainen super market.
Sieltä löyty kaikki tarpeet vodkaa myöten.
Kyllähän sitä sitten kelpasi.
Vielä take away Big Mac lounas, hotellille syömään, hakeen rinkat ja maksamaan huone.
Seuraavassa hetkessä jo kiiruhdettiin lentokenttäbussiin.
Lento kesti 1:25min
Sitten olinkin tässä.
11 - E L O - 2 O O 8
Kooma.
Aamu alkoi mitä muikeimmin. Mahassani piehtaroi mukavaa kutkutusta ja vipatusta.
Päätä ihan huimasi kun ajattelin että seuraavat kymmenen päivää vietän Puolan maalla, Sannin ja mitä ihanimman poitsun kanssa.
Hiljaisena istuin autossa linja-auto asemalle asti. Heipat huikattiin äiteille, noustiin nysseen ja matka kohti Helsinki-Vantaata saattoi alkaa.
No eihän me keretty edes Valkeekoskelle asti kun hokasimme jo että jätin lentolipun kotio.
Vähän siinä kerkesi kämmenet hikoon, mutta Sannihan siinä sitten muistutti että kentältä löytyy tee-se-itse-check-in, joten paperia tuskin tarvittaisiin.
Ei siis ongelmia.
Check-in tuli jo selkärangasta, ja siinä ohimennen laukkuja laitellessa töpsähdimme M.A. Nummiseenkin, jonka määränpään myöhemmin selvitimme olevan Stockholm.
Lentokentältä ostettiin Sms:lle marimekon meikki/koru-pussukka vihertävä-sinisellä liskokuosilla.
Ehdotin Sannille olusta ja niin sitä suunnistettiin bubille.
A : " Toi mies tualla näyttää iha Tommi Portimolta. Eei se voi olla se. Voiko? "
S : " No on tolla yhdellä ainaki Sonata Arctican paita.."
tuijotusta
S : "Tossa on Tony Kakko!"
Tein pari puhelin soittoa ja siten selvisi, että herroilla oli samanpäivän iltana keikka Saksassa.
No siihen me ny sitte jäätii vaan tuijottaa tollot suamalaiset, eikä menty enää edes kaljalle ku ei uskallettu viereiseen pöytään : D
Lento ei ollut kovinkaan puuduttava. Reilu puolitoista tuntia ja se oli siinä.
Varsovasta ei ollut vaikeaa löytää lentokenttä bussia koska olin tarkistanut numeron etukäteen netistä. Kaikki siis rullasi juuri mukavasti.
Hyppäsimme linjuriin ja rullasimme 10km päähän Varsovan keskustaan vain 1,40 zlotylla (0,43€)
Vaelleltiin tovi Helsingin asematunnelin tuntuisia käytäviä etsien juna-asemaa, kunnes tajuttiin että koko Centralna höskä ja ne käytävät missä me oltiin, oli sitä rautatieasemaa..
Puolalainen asiakaspalvelu on sitten tosiaankin VITUN tehotonta.
Kun me lopulta löydettiin lippuloossi meillä oli puolitoista tuntia aikaa ennen seuraavan junan lähtöä. Nähtiin siis tarpeelliseksi nappasta äkkiä vuoronumero ja odotella.
Fiilis oli korkealla, meitä ennen oli vaan 20 ihmistä. Päätimme hakea matkaa varten sapuskaa, mutta ei siellä sämpylä kikkarilla ollut lihattomia versioita.
Tunnin päästä tästä alkoi vähän kuumottaa kun junan lähtöön oli vajaa vartti ja meitä ennen oli edelleen viisi ihmistä.
Puolitoista tuntia, ja he hoitelevat 16 asiakasta !
Saatiin kuulla että liput on mahdollista ostaa junasta, joten sinnehän me sitten rynnättiin. Ja kerettiin hyvin.
Konnari tuli vaunuumme vasta noin tuntia ennen Krakowaan saapumista, ja vaunuja oli sentään vain jotain 8 tai 9.
Koska lippuheppu tuli niin myöhään niin eihän meillä ollut mitään mahdollisuuksia saada istumapaikkoja. Eikä konnariltakaan niitä saanut, eli junan lattialla istuttiin nelisen tuntia.
Oli väsymys, soija ja nälkä. Eikä Sanninkaan sämpylän sisällä ollu kun ruikku köntti koalan lihaa.
Kun viimein päästiin Krakowaan ja löydettiin Mateusz, ei kauaa keretty tervehtimään kun Ansku ja Sansku rymisteli mäkkäriin.
Matella oli seurana Dominic. Tuppisuu jönssäri, eli aika puolalainen. Ruuan jälkeen piti viälä vartoilla kolmatta kaveria. Tämä kolmas, Miroslaw eli Mirek, olikin sitten Dominicin täys vastakohta.
Pojat kertoivat, ettei me ollakaan menossa Mateuszksen koti kaupunkiin, vaan me jäädään viikonlopuksi Krakowaan shoppaileen ja rillutteleen. FINE BY ME !
Oli taas joku uus kaveri kenen kämpässä punkattiin, mutta samasenväliä, se oli viihtyisä.
Kun kaksio oltiin kierretty, hyvä että suihkutella kerettiin kun jo piti rynnätä Krakowan öiseen elämään.
Puolalaiset pubit onkin sitten vähän eri luokkaa kun suomen. Paljon lepposampia, eksoottisempia eikä tietoakaan meille suomalaisille niin tutuksi tulleista känniääliöistä.
Sanni rohkea maisteli vadelma kaljaa ja minä vain möllötin kuivin suin. (Omasta vapaasta tahdostani kuitenkin)
Pojat ei ollu kovin innokkaita vääntämään englantia, niinkuin ei mekään.
Perus kommunikoinnin vaihtaminen englantiin oli vaikeaa, ja ne keskustelut mitä nyt aikaan saatiin, olivat vähän tekaistun kuuloisia ja kiusaantuneita.
Kulttuuri kierroksen jälkeen haukkasimme muhkeat kebabit iltapalaksi, ja sitten mentiin ansaitusti nukkumaan (turhanpäiväistä lörpötystä ennen unta tietenkään unohtamatta).
Kello oli ehkä kaksi am.
2 - E L O - 2 O O 8
Kukaan ei oikeen malttanut nukkua pitkään. Kuin duracel puput hyörittiin jo seittemän jälestä.
Mateusz ja Dominic kävi ostaa aamupala tarvikkeita jotka sitten nautittiin ylimmänkerroksen suurella vehreällä parvekkeella auringon mukavasti helottaessa.
Jo kello kymmenen olimme Sannin kanssa Krakowan suurimmassa ostoskeskuksessa lompakot avoinna. Kesän alennusmyyntien loppukirit jo ennestään edullisessa maassa. We Like !
Helposti aika hurahtikin. Nälkä siinä tottakai alkoi vähän kurnia, syötiin, ja jatkettiin. Pojat nyt tietenkin väsy ekan tunnin aikana, joten saatiin mennä kaksin.
Kun me viidentunnin jälkeen treffattiin Mateusz, ei me oltu edes kierretty vielä läheskään kaikkia putiikkeja mitä oltaisiin haluttu. Se paikka oli kuin IdeaPark x 4 (kerroksia)
Lähdettiin siitä sitten Market Squarille päin. Matkalla kävimme ostamassa liput Auschwitzin retkelle, ja siitähän jatkettiin sitten ravintolaan, jossa kaikki tarjottava on suklaasta.
AI HERKKUA!
Mirek ja Mateusz tilasi jonkun huisin Banana Chockola Splitin, Sanni huisin kakun, ja minä vadelma valkosuklaa juoman. Kaikki ällö makeita. Kaikki yltiö hyviä!
Meidän herkutellessa muhkeilla sametti tuoleilla ulkona oli alkanut sataa vettä, mutta eipä ollut meitä sokerista tehty (kyllästetty vain) joten uhmasimme ukkosta ja lähdimme tramilla kämpille.
Oli kylmää ja märkää.
Yöksi oli tarkoitus lähteä taas ulos parille drinkille, mutta laiskuus vei voiton.
Jäimme siis kämpille. Haettii kaupasta kirsikka kokista, M&M´s ja purkkaa.
Tällävälin Mate ja Dominic oli tilannu pikku iltapalat. (Kaksi pizzaa, n. 60cm halkaisijaltaan)
Yksi kohta lisää "Weirdot puolalaiset- listaan" saatiin, kun huomattiin että puolalaiset pizzaveikot eivät laita tomaattia pizzaan, mutta kuitenkin ketsuppia kyllä siihen kaiken täytteen päälle(?!)
Ruokapuheita oli mm: politiikka, uskonto, historia, asuminen, Puolan talous ja meidän stereotypiat Puolalaisista ja tottakai toisinpäin. (Olemme tylsiä, pimeän asukkeja jotka puhuu puhelimeen)
3 - E L O - 2 O O 8
Heräsin taas aikasin. Vaapuin kylpyyn koska kaikki muut nukkui vielä. Kävipä kuitenkin niin, että sitten kun olisi ollut aika lähteä vessasta, en päässytkään enää ulos. Vessan lukko oli hieman viallinen, ja niinpä sielä sitten huhuilin keskenäni josko joku voisi auttaa avaamaan oven.
Mate mut sitten lopulta sieltä päästi :D
Ei tarvinnut kauaa kolistella kun kaikki oli hereillä. Paitti Sanni.
Mateusz kerto että Mirek oli edellisenä päivänä ihastunu tyttöön ostarilla ja tyrkytellyt numeroaan.
Voin vähän huonosti ja nurisin siitä Sannille. Epäilin että se johtui siitä sateesta kun kurkku oli käheänä ja päätä huimasi.
Poitsut oli lähdössä sunnuntai kirkkoon kun vilkasin peilistä ja huomasin että mun angiina uusii.
Muistin että olin jättäny antibiootit kotio ja nyt hoitamaton angiina tuli mulle uudestaan.
Otin kuumetta alentavan lääkkeen ja menin sänkyy. Tunnin päästä loppu katolinen messu ja sit täytyikin jo lähtee elämäni ensimmäiselle sairaala reissulle ulkomailla.
Terveysaseman vastaanotto neideillä oli hauskaa kun he vaivoin yrittivät tavata mun katuosoitettani. Pelkästä etunimestäkin irtosi yllinkyllin riemua.
Sitä vastoin lekuri mamma vaikutti kärttyseltä ja epäluuloiselta, mutta oli oikeesti ollutkin kuulemma tosi hyväntahtoinen ja utelias.
Luuli mua Mirekin eksoottiseksi tyttöystäksi.
Lääkärille napsahti 30 zlotya eli noin 9€ plus lääkkeet, joita sain lopulta neljä erimoista lootaa.
Eipä tuo haitannut, nyt tuntui hyvälle.
Otettiin bussi ja mentiin Krakowan yliopiston lähelle pubiin katsomaan formulaa Maten ja Dominicin kanssa. Vointi ei ollut mitä parhain, mutta ainakin rökitin Sannin kerran ja Mateuszksen luovutusvoitolla biljardissa.
Pian pitikin jo kiiruhtaa bussiin ja takasin keskustaan. Ja taas tällä välillä alkoi vähän tihkuttaa vettä.
Gentlemanni Dominic lainas sateenvarjoa sairaalle ja niin vältyin märältä.
Dominic kuitenkin paineli omia teitään ja minä Sanni ja Mate mentiin KFC syömään kanapka tortilla setit, jolloin Mirek liittyi joukkoomme kyttäys reissultaan.
KFC oli hyväää. Ja sai juoda kuin paljon vaan halusi. Ansa oli taasen tyhmä suomalainen..
Ma: Do you wanna go to KFC?
An: What is it?
Mi: You don't know KFC?!
Sa: Yes we do!
An: I don't. What kind of food is there?
järkyttyneitä mulkaisuja
Mi: Chicken. You don't have this in Finland?!
No sinne kuitenkin mentiin ja hyvää oli. Sieltä sitten paineltiin tramilla leffaan katsomaan Hankock koska se ilmeisestikin oli ainoa originallo language movie mitä sielä teatterissa pyöri.
vuu vuu vuu cropka vodka cropka pee el.
Leffan jälkeen poikettiin vielä ruokakaupassa hakemassa eväitä huomiselle Auschwitzin retkelle ja sit unta palloon.
4 - E L O - 2 O O 8
KATSING.
Antibiootteja naamaan kuuden tunnin välein.
Puol seittemä pystyy.
Kahdeksalta bussissa kohti huonovointisuuden huipentumaa.
Meidän isännät eivät halunneet lähteä.
En enää yhtää ihmettele mikseivät.
Matkalla Auschwitziin meille näytettiin 55min dokumentti video jossa oli kuvia ja video pätkiä keskitysleiri ajalta. Kovasti mulla oli evästä, mutta eihän niistä mitään loppujenlopuksi pystynyt edes syömään kun kaikkialta huokui niin etovaa katsottavaa ja mietittävää.
Kaikenkaikkiaan kummatkin leirit olivat huikean inhottavia kokemuksia.
Auschwitz ja Birkenau ovat paikkoja jonne kuumottaa päästä, mutta jonne ei sitten enää ikinä tule menemään uudelleen.
Huonoa oloa ja raskasta mieltä kuitenkin kevensi viekas silmäpeli kahden oikein miellyttävän näköisen Norjalaisen pojan kanssa jotka olivat samassa opasryhmässä meidän kanssa.
Vaihdoimmepa sitten niiden kanssa muutaman sanasenkin. Nauskis.
Paluumatka oli tietty kevyempi, vaitelias ehkä kaiken sen jälkeen mitä oli nähnyt ja kuullut,
mutta äkkiä se hurahti.
Krakowassa meitä vastassa oli Mateusz jonka kanssa lähdettiin suorilta hakemaan rinkkoja kämpiltä. Mate oli käynyt leffassa ja Mirek oli edelleen treffeillä.
Vielä ennen linkkariasemalle lähtöä käytiin pikaisesti haukkaamassa KFC tortillat.
Seuraavassa hetkessä kiiruhdettiinkin jo bussiin jonka oli tarkoitus viedä meidät Bieziin, poikien 5000 asukkaan koti kaupunkiin kaakkois Puolassa.
Tämä mainitsemani "bussi" oli kuin tavallista vähän suurempi pakettiauto johon oli tungettu kolme penkkiä liikaa.
Sielä me istuttiin polvet suussa hikikarpaloita otsalla kun mietittiin että kerkiääköhän Mirek kyytiin ollenkaan kun sen treffit oli vähän venähtäny..
Kyllähän se sinne purkkiin juur kerkesi, mutta oli se sekuneista kiinni..
Ja aika pitkälle samalla hetkellä, kun Mirek rojahti siihen viereiseen penkkiin hiestä märkänä ja hengästyneenä, voitiin katsoa meidän tähän astisen elämämme tuskaisimman kolmen tunnin alkaneen.
5 - E L O - 2 O O 8
Edellispäivän bussimatkasta selvittiin kuihtuneina rusinoina, mutta sitäkin enemmän elossa.
Illalla kerettiin juuri asettua aloilleen ja kuunnella pari kappaletta puolalaista reggaetä ennenkuin uupumus vei voiton.
Seuraava aamu oli toista luokkaa.
Mateuszksen koti oli juuri bueno. Ei suuri eikä pieni. Mate oli maalannu huoneensa seiloriväreillä (sinpunvalk) mutta ilmeisestikkään se ei viitannut mitenkään veneilyyn, vaan suosikki jalkapallo joukkueeseen..
Heräilin siinä ennen yhdeksää ja menin Maten seuraksi katsomaan telkkaria. Luovutettiin kun en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä ja mentiin keittiöön kolistelemaan aamupaloja, jos vaikka Sanni heräisi siihen kolinaan. Ja heräsihän se.
Haukattiin vähän leipää ja lähdettiin sight seingille Biezin huudeille.
Ensimmäinen kohteemme oli kirkko. Toinen oli korkea torni Biezin market squerilla.
Kun me tuskalla ja hiellä oltiin kiivetty sinne torniin ylös huteria puuportaita Mateusz aloitti kertomuksen tornista joka alkoi näin; "Ennenkö tää torni oli lopulta tämmönen, tämä kaatui kahdesti.. "
Seuraavassa hetkessä me Sannin kanssa oltiinkin jo alhaalla :D
Pyörähdettiin Maten koulun pihassa ja palattiin market squarille lekottelemaan ja syömään nutella jäätelöä +26 asteen lipuessa leudosti ympärillämme. Poikettiin viereisen joen rannassa keikkumassa riippusillalla ja ottamassa valokuvia.
Kolmen aikaan palattiin kotiin syömään sMS:n tekemää ruokaa. SMS on lyhenne (Sister of Mateusz Strozyk) sitä käytti kaikki muut paitti sen omat vanhemmat.
Päivä vaan lorvittiin ja katsottiin joku tappotyperä elokuva jostain 2milj. rallista tavallisten casino tollojen kesken.
Illalla lähdettiin ulos. Ajateltiin ettei olisi edes kylmä mutta olihan siellä. Torilla nähtii vanhat tutut ja vähän uusia naamoja. Pojat oli käyny ostamassa puolalaista pussi viiniä.
Sitä sitten piti lähtee juomaan jonnekkin hevonkuuseen, koska julkisilla paikoilla ei saanut juoda. Hassua kyllä, mutta niitä oikeesti kiinnosti se etteivät ne juoneet näkyvällä paikalla, vaikka kaikki mua Sannia, Matee ja Tomekia lukuunottamatta olivat yli 20.
Niin meidän 9 hengen lössi taivalsi ainakin 2km päähän joen rantaan huteran sillan yli toiselle puolelle paikkaan, jossa jokin vuosi takaperin oli kai lahdattu joku. JEHEI.
Sielä kaukana kaupungin valoista sirkkojen sirityksen saattelemana sitten kaadettiin vadelma ja kirsikka viiniä muovimukeihin ja kokista lantringiksi.
Hulluja nuo puolalaiset.
Otettiin vain maistit tuosta hirvityksestä. Nirsoiluni perustelin antibiooteilla. Niiden yhdistelmä alkoholin kanssa tuskin olisi hyvä idea..
Ilta oli ratkiriemukas. Pojat tarjosi vaatetta kun hytisteltiin siinä ja taas saatettiin jatkaa kun oli lämmintä päällä.
Käytiin paikallisessa pubissa pyörähtämässä. Sanni urhea kävi sielä vessassakin. (naisten ja miesten wc samassa)
Tunnin verran notkuttiin vielä torilla, istuttiin rappusilla, syötiin hyviä yrtti sipsejä ja horistiin puolalaisesta lainsäädännöstä ja ammattitaidottomista poliiseista. Sitten kylmä korvensi liikaa ja oli pakko lähteä kotiin nukkumaan.
Kello oli yli puolenyön.
6 - E L O - 2 O O 8
Tänään nukuin vähän pisempään. Ehkä puoli kymmeneen.
Aamupäivästä jo alettiin katsomaan Borattia, koska se on nähtävä jos meinaa pysyä mukana puolalaisessa huumorissa. Ainakin meidän piireissä Borat oli kaikkialla.
WAH WAH WI WAH.
Mentiin pihaan pelaamaan korista, ja Mateusz sano että se on lähdössä tänään illalla kattomaan sitä lemppari joukkuettaan Krakowaan Miwosin kanssa.
Sannin kanssa vähän kyrpäiltiin kun ajateltiin että joudutaan möllöttämään kotona sMS:n kanssa, mutta Mate kerto että me lähdetäänkin Tomekin mukaan viiden aikaan.
Siitähän se riemu repesi. Olin kovin innoissani koska en oikein päässy kunnolla jutteleen Tomekille edellis iltana, ja nyt saataisiin viettää sen kanssa koko loppu päivä.
Niinhän se sitten meitä nouti, Opel Astrallaan. Kun kysyin niin Tomek got his driving licence in April. And he was nervous kun me oltiin kyydissä. Vähän se takelteli, mutta kun sanottiin ettei huolen häivää, ei meitä tarvii jännittää, niin johan se alko siitä rullaan.
Haettiin Mirek kotoaan ja lähdettiin ajeleen. Ekaa kertaa ulkomailla ollessani!
Se oli kivaa.
Käytii tsekkaa niiden kenttä jossa ne pelaa futista, ja kirkkoja ja lähi kyliä ja kaupunkeja ja yks huisi näkötorni.
Aurinko paisto, oli lämmin ja istuttiin näkötornin juurella, juteltiin autoista ja syötiin paprika sipsejä.
Kun seuraavan kerran kytkin nousi meillä oli suuntana Tomekin koti.
Se oli kaunis, ja Tompalla oli koko yläkerta omanaan. Kaksi huonetta, kaks parveketta, iso kylppäri ja punttis.
Tomek teki meille lämppäreitä tarjos Sannille ja Mirekille olutta, mulle vettä.
Me alettii kattoon Kung Fu Pandaa, mikä oli aika muikea elokuva, ja ennenkö hokasinkaan sielä oli koko talo täynnä väkeä. Kaikki oli tullu sinne katsomaan sitä futis matsia, missä Mateusz ja Miwos parhaillaan oli paikanpäällä.
Katteltiin peliä tovi, mutta sitten mentiin tietsikka huoneeseen ja alotettiin 21.
Ventti leffa, joka oli huono. Siitä tuli vähän mieleen halpa Ocean's 13
Peli päättyi 5-0 Maten joukkueen hyväksi, joten meidän yö oli miellyttävä. Tomppa lähti saattaan mua ja Sannia Matelle, ei päästy autolla koska nuo oli ottanu alkoholia.
Matka oli pitkä, ja v**un pelottava. Mitään ei nähnyt. Ei edes omia jalkojaan.
Hain Sannista vähän turvaa, mutta ei se mitään auttanu ku se oli itekki yhtä paskat housussa ku minäki :D
Tomek, meidän sankari, huomas että olimme hieman hermostuneita ja käveli mun kanssa sitten käsi kädessä Maten kotio asti.
around 00:30 am
7 - E L O - 2 O O 8
Aamu oli hidas. Mate oli tullut kahden aikaan kotio. Se oli jääny juhliin tunnin verraksi Krakowaan.
Saatiin kuulla että sillä oli elämänsä ensimäinen ajotunti tänään klo 12
Sinnehän se sitten paineli ja me mentiin Sannin kans pihaan pelaan korista ja sit lentopalloa sMS:n ja sen kaverin kanssa. Kolme tuntia me vaan notkuttiin siinä pihassa.
sMS teki meille ruokaa niinkun kaikkina muinakin päivinä. Älyttömän hyvää taas. Muusia ja jonkin moisia pihvejä, luulisin.
Kello läheni neljää, eikä Mateusz ollu vieläkään tullu sieltä ajotunniltaan. Meitä vähän kiehutti, joten otettiin ja lähettiin kaksin vaan ulos käveleen. Ajateltiin että ehkä säkällä törmätään joihinki noihi poikii, mutta ei.
Me käytii vähän kauempana leppäkerttu kaupassa ostamassa jätskit ja kun oltiin kävelemässä takasin keskustaan Mate huristeli meidän ohi iso L-kirjain auton katolla viuhuen.
Naureskeltiin siinä tovi sille. Haettiin vettä ja istuskeltiin market squarella. Äkkiähän se Mate siihen sitten tulikin.
Kuulosteltiin sen fiiliksiä ekalta ajotunnilta ja sit mentiin katsomaan sen kavereita kun ne pelasi jalkapalloa.
Loppupäivä maattiin vaan kotona. Katsoimme Euro Tripin samalla kun Maten äite tarjoili meille kaikkea mahdollista kuin kuninkaallisille ikään.
Mateusz oli lähellä kiehahtaa kun vein sille lahjaksi arabian Mörkö-mukin, ja sen äiti meinas tarjota siitä Sannille kahvia. :D
Pahimmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin.
Kyllä me illalla pyörähdettiin kaupungissa, ja tänään olis siel kelvannu ollakkin kun oli kunnolla vaatetta, mutta ei se niin kummoista ollut siltikään. Pojat piti taukoa alkoholista, joten eihän ne niin mukavia ollut :D Jostain kumman syystä nekin olivat vähän suulaampia ja joustavampia englannin puhujia kunhan ensin saivat vähän vodkaa rinnan alle.
Market Squarella ajeltiin pyörällä ja tanssahdeltiin. Leikittiin Kung Fu pandaa ja mietittiin Sannin kanssa miltä nyt tuntuisi jos omaisi jonkun super leija kyvyn ja heittäisi menemään pienet break dance kuviot kolmoisvoltin kera kesken niiden kiihkeimmän puolan papatuksen.
Taitoa ei ollut, joten tyydyimme vaihtamaan sanasia.
8 - E L O - 2 O O 8
8 am piti olla autossa valmiina lähtöön. Ja me oltiin, mutta Mateusz oli suihkussa ja sen iskä jossain muualla. Meillä oli määränpääksi asetettu Slovakian rajalla sijaitsevat vuoret.
Kun kaikki lopulta olivat autossa 8:10 tehtiin ristit rintaan, mumistiin vähän ja niin 150km saattoi alkaa.
Ei kuulosta paljolta määrältä, mutta voin kertoa että sitä se on tuolla keski-Euroopassa jossa ei yhtään syrjäisemmillä seuduilla edes tunneta sanaa highway.
Matka kesti neljä tuntia.
Kun viimein päästiin perille ja auto oli parkissa, saatiin tietää että varsinaiseen mestaan on vielä neljä kilometriä. Niin me sitten otettiin heppa taxi ja mentiin sillä ylös paikkaan josta lähti jätti koppero hissi vuorelle.
Jono hissiin oli uskomattoman pitkä, eikä se näyttänyt liikkuvan ollenkaan.
Kun päästiin heppakärrystä pois Maten iskä jäi juttelemaan jonkun naisen kanssa joka saattoi meidät jonoon. Käytiin vessassa varmuudenvuoksi ja siitä se odottaminen saattoi sitten alkaa.
Kahden tunnin tukalan odottamisen jälkeen me oltiin edetty ehkä neljä metriä ja yhdet rappuset.
Portaiden yläpäässä meidät ohitti varmaan yli 12 ihmistä. Muutenkin oltiin nälkäisiä ja nyt vielä närkästyneitä. Vitun polska ääliöt.
Ei siinä mitään, puolituntia siitä semmonen vartija (puolalaisten kesken cock) tuli sanoo meille että ihmiset meidän edellä sano ettei me ei olla jonotettu koko aikaa, vaan että "you came here recently." Siinä kohtaa kilahdin ja vakavasti.
"What do u mean recently?!? We've been queuing here more than 2 hours!!"
Cock nauroi mulle.
"I wonder how's that possible, because other people have been here 4 hours."
"SANNI MITÄ MÄÄ NY SANON?!"
Siinä sit yritin takellella..
"Wat? Wat? I dont anderstand. Wat aar juu teling mii?" Ei saakeli mikä tilanne. Voiko nolompi olla?! Ensin pistän ihan parastani että se tolvana tajuais jotain, ja sit yhtäkkii olenkin ihan paska enkus. Eihän se vartija varmaa tajunnu...
Kun se cockki lähti pois hokasin vasta että Mateusz vaan seiso muina miehinä meidän takana eikä ollu tuntevinaankaan meitä. Kun sit kysyin että mitäs ihmettä toi nyt oli olevinaan niin vastaukseksi saatiin vaan että "Hmm. Just deny everything."
Eei saakeli. No sitte mietä vasta rupes jäskättää että heittääkö se cock meidät jonosta kokonaan kun jotkut mammat sielä meidän edellä piti kauheeta mekkalaa.
Päätimme että Mate esittää meidän kanssa suomalaista niin se ei joudu vaikeuksiin kun se ei tulkannu meitä sille cockille.
"Just pretend that u're Finnish. Use those words that u know. It doesn't matter what do u say, he won't understand u anyway."
Kun se cocki näytti vähän lähestyvän, alettiin Sannin kanssa äkkiä papattaan suomee, kunnes Mateusz räväytti rakastettavalla aksentillaan "Mita vittua?!"
Jännitettiin joka ikinen lihas naamasta ettei alettaisi nauraa ja jatkettiin juttelemista.
Pienen hiljaisuuden jälkeen Mateusz vilkaisi vartijaan päin ja totesi naama nollilla "Mina rakastan sinua."
CHI - CHIN
Kyllähän me lopulta sinne ylös päästiin. Mutta ne möly-mammat meidän edeltä heitettiin jonosta pois juuri lippuluukun kohdalla. Niiden jo muutenkin vähäisestä elämästä huiskahti 3 tuntia hukkaan niin että thyi vaan.
Ja olihan se nyt hitto soikoon sitten sen jonottamisen ja kuikuilun arvoista!
Maisemat oli aivan _uskomattomat_! Ylhäällä oli ravintola, ja nautimme sielä päivällisen.
Oletkos sinä syönyt pizzaa pilven sisässä 2km korkeudessa?
Ja hyväähän se oli. Hetimiten alkoi matka takaisin alas, hissillä taasen. Alhaalla pikku bussiin, sillä alas autolle ja matka saattoi alkaa, määränpäänä Biez.
Kotona olimme ehkäpä around 9 pm
Oltiin hiukka uupuneita, mutta valmiita lähtemään vielä ulos sateenkin uhalla, että vain saisimme nähdä poitsut ennen lähtöämme.
Mate sanoi ettei mitään ole järjestetty, ja sitten se sanoi että niillä kotona on goodbye partyt, ja sitten yhtäkkiä ne ei enää ollutkaan sielä koska kukaan ei halunnut tulla sinne asti sateessa..
Niinpä Maten iskä heitti meidät Mirekille. Sielähän ne kaikki kuitenkin oli. Alotelleet jo ennen meitä. Pöytä notkui syömistä ja alkoholia.
Antibiootti kuuri unohdettiin hetkeksi ja niin sitten pienen takeltelun jälkeen juotiin vodkaa kuin kunnon puolalaiset ikään.
Karmeaa mutta hauskaahan se vain oli. Miehillä oli vaan vähän homma hakusessa kun ne joivat viiniä one shottina. Pugluahan siitä oli tulla.
Kateltiin hetki EuroSportilta break dance kisoja ja sit Olympialaisten avajaisia. Komiata. Suomalaisille buuattiin mutta minä ja Sanni pidettiin lippu korkealla ja vastavuoroisesti ulosheittämisenkin uhalla buuattiin hostimaallemme.
Menin parvekkeelle Sannin kans haukkaan vähän happea ja kohtahan sielä oli Dominic ja Miwos ja maha-Mateusz. Sanni heitti äkkiä pyyhkeen kehään ja meni sisälle mutta minä vastoin rohkaistuin höpöttelemään ummet ja lammet Miwosin ja Domicin kanssa.
Välillä partsilla pyörähti meitinkin Mateusz ja Mirek ja Tomek, mutta enimmäkseen oltiin tällä kokoonpanolla.
Oli kyllä mukavimmat goodbye partyt ikinä. Kirkkareilla ärsyttävänkin paljon toisteltu fraasi "Juo ittes mukavaks" sopi näille kavereille kuin nyrkki silmään.
Valitettavasti kaiken über mukavakin on kohdattava loppunsa ja niin mekin lähdettiin käppäileen kotia kohti joskus kahden/kolmen aikaan.
Heipat olivat vähän vaisut ja joidenkin kuten Mirekin ja Dominicin kohdalla olemattomat, koska ne lupasivat tulla aamulla hyvästelemään meidät bussipysäkille.
Käppäiltiin kotsaan ja matkalla näimme ehkä suurimman koppakuoriaisen ikinä.
9 - E L O - 2 O O 8
Aikasin ylös, kamat kassiin ja aamupalalle.
Vähän aikaa siinä kerettiin vielä hyöriä ja tehä jonkin moista hienosäätöä. Saatiin lahjoja Maten perheeltä ja kuunneltiin musiikkia. Sitten kello olikin vartin yli kymmenen ja meidän oli aika lähteä keskustaan.
Oltiin jo varmoja ettei kukaan muu tule meitä saattamaan, mutta sitten maha-Mateusz vaappuikin sieltä ja tuli meille sanomaan heipat :)
Mirek veti sikeitä autuaan tietämättömänä ja skippas työvuoronsakin. Ja Dominc laittoi Matelle vaan viestin että sano tytöille Nara ziom !
Bussi oli vähän myöhässä mutta tuli kuitenkin. Vähän sekavin tuntein sitten halasin Matee ja nousin bussiin.
Matka kohti Varsovaa alkoi.
Hurahti kaksi tuntia, oli pissatauko. Hurahti kolmetuntia, ja yksi mukava mies tulkkasi meille että nyt on puolentunnin tauko. Ihmeteltiin Sannin kanssa että mihin tässä enää niin pitkää taukoa tarvittiin kun matkaa piti olla enää tunti jäljellä. Mateusz sano että "Six hours to Warsaw."
Mentii kuitenkin jalotteleen.
Kysyin siltä samaiselta mieheltä tästä niin se selvitti että matkaa Varsovaan oli jäljellä vielä 2 tuntia. Sitten hajotti.
Yritettiin nukkua, mutta huonolla menestyksellä. Pelättiin että hotelli huone lähtee alta kun sinne piti ilmoittautua viimeistään kuudelta ja kello oli lähemmäs kahdeksan kun päästiin Varsovaan.
Kun piti olla niinsanotusti perillä, me ei oltukaan yhtään sielä missä piti olla. Bussi jätti meidät kaupungin ulkopuolelle vaikka käsitettiin että se vie keskustaan.
Sannin ansiosta sitten otettiin taxi suoraan hotellimme oven eteen ja se oli luxusta. Eikä maksanut kuin 20zlotya.
Heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin ostarille syömään.
Suurella sydämellä me vedimme viimeiset KFC ateriat.
Koska kello oli vasta kahdeksan, meillä oli hyvin aikaa rynnätä vielä kaupoille. Kauheella touhotuksella yritettiin kiertää niin monta kauppaa kun tunnissa nyt vaan voi keretä.
Meillä oli kuusi minuuttia aikaa ja löydettiin ihana kenkä kauppa. Oltiin jo vaipumassa epätoivoon kun Sanni sattui vilkaisemaan aukiolo aikoja; joka päivä auki ilta kymmeneen.
Sinne kenkä paratiisiin hukkuikin sitten 40 minuuttia <3
Olin taivaassa.
Kun oltiin tuhlattu lähes kaikki zlotyt, mentiin Varsovan Hard Rock Caféeseen drinkille. Mukava miekkonen tarjoili mulle erikoisen Margharitan ja Sannille jonku mansikka unelman.
NUM NUM NUM
Vähän aikaa kekkuloitiin vielä ympäri Varsovaa ja otettiin kuvia ja sitten mentiin hotelille kuuman vaahtokylvyn kautta nukkumaan.
10 - E L O - 2 O O 8
Departure day.
Puol yhdeksän heräsin, vedettiin vaatteet päälle ja lähdettiin ostaan aamupalaa M&M's ja vodkaa.
Paikallisessa McDonaldsissa oli aamupala menu, oli toastia sun muuta lihavaa.
Nappasin siitä sitten jonkinmoisen haukkapalan ja lähdin Sannin perään etsimään ruokakauppaa.
Eihän me mitään löydetty, ja kummatkin oli vähän pahalla päällä. Univelka.
Kysyttiin lopulta apua, ja heti löyty aukinainen super market.
Sieltä löyty kaikki tarpeet vodkaa myöten.
Kyllähän sitä sitten kelpasi.
Vielä take away Big Mac lounas, hotellille syömään, hakeen rinkat ja maksamaan huone.
Seuraavassa hetkessä jo kiiruhdettiin lentokenttäbussiin.
Lento kesti 1:25min
Sitten olinkin tässä.
11 - E L O - 2 O O 8
Kooma.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Puola Paikkakunnat ja alueet
PolandMaanantai 11.08.2008 17:25
Oli kyllä onnistunut reissu, vaik ekat päivät oliki niinku et äää tahdon kotii..
kaikki päivät vaa shoppailtii, lähettii kymmeneltä aamulla ja tultii illalla kymmeneltä takas.
Sit tietysti huolehdittiin nestetasapainosta, joten hyvin tuli tutustuttuu puolalaisiin oluihin ja sun muihin. (Parempaa olutta kun suomessa) Ja ainii ne jätsiannokset ku käytii syömäs, ai että oli hyvää, Ne oli niin isoja et mä ja Heidi jouduttaa hetkeks lopettaa shoppailu, tuli maha hyvin täyteen.
Kyllä vaan. Hämmästyin tosi paljon mun englanninkielen taidost, pärjäsin tosi hyvin ja aina sain mitä halusin vaiks ne puolalaiset ei oikee englantii osannukkaa. Ja nii Tarja minun aivan ihana kummitäti naurutti meitä joka päivä hänen englanninkielen taidoillaan. Mut eipä se haitannu aina päästiin sinne mihin haluttiin. taxikuskeilla tietysti oli hyvin hupaisaa.
Viimenen ilta oli aivan ihana. mentiin tonne discoon ja tanssittiiin niiiin sydämen kyllyydestä ku vaan voi.
Siellä oli sellanen saksalaismies joka tuli juttelee meille, se oli hyvin hauska, Kerto meille puolan historiasta. :D Sitte se tietysti tuli tanssimaankin:D Mutta se on varma margaritoja en enää juo:)
"Are you sun?"
"Can i call taxi?"
"We go to Finland....Yes tomorrow"
"Yes, neljä"
"Large or small?" Large, large!!"
« Uudemmat
-
Vanhemmat »