Oli normipäivä koulussa ja koska oma seksuaalisuuteni on vasta heräämässä ja murrosikä edessä, lueskelin kaikessa rauhassa "Hei Beibi Mä Oon Tulta - nuorten oma seksikirja" - kirjaa ja aion kohta copy pastee tekstinpätkän joka kiinnitti huomioni...
Pojat, jos luulitte että pillu on paras keksintö sitten Jeesuksen; think again:
Sanot, että haluat muuttua taas "tavalliseksi", siis lapseksiko jälleen? - et kai? Kaikkihan kuulostaa ihan normaalilta! Selitän asian perin pohjin, kun moni sitä ihmettelee
Tämä paikka tytön jalkojen välissä muuttuu murrosiässä eniten. Sileästä vaaleasta ihosta se muuttuu tummentuneeksi, löysän ja epäsymmetrisen poimuilevaksi, karvoittuneeksi, röpelöksi runsaudeksi, joka on vaihtelevan väristen, näköisten ja hajuisten eritteiden kostuttama. Ja niin kuuluukin olla! Sisemmät (karvattomat) häpyhuulet muodostavat ulkonevan, rengasmaisen rakennelman yhdistyen edessä häpykielen esinahaksi ja alhaalla välilihan iho-limakalvorajaksi. Sisäpuolelle jäävät emättimen ja virtsaputken aukot. Tämä rengasrakennelma on vaihtelevan kokoinen ja näköinen. Se muodostaa useimmilla aikuisilla ulkoisten (karvaisten) häpyhuulten väliin jäävän, selvästi tai vain paikoin ulospäin näkyvän, pehmeän harjanteen. Se on kokonaisuudessaan erityisen herkkää aluetta ja tarkoitettu vain hellään kosketteluun (in ur FACE redtuben 'roughsex' -osio!)
Jos jalassasi on liian tiukat farkut, se tekee luonnollisesti kipeää ja teet väkivaltaa itsellesi! Silloin tarvitaan ilmakylpyjä ja löysemmät housut
Värinkin siis kuuluu muuttua. Monilla tummuu molemmat häpyhuuliparit, peräaukon seutu ja osa nivusista. Joillakin ruskettuvat vain ulommat häpyhuulet tai eivät nekään. Sisemmät häpyhuulet ovat ulkopuoleltaan usein ihon värisiä, punaruskeita tai vaaleanpunaisia. Sääntönä voi pitää, että mitä ulkonevampi kohta niissä on, sitä syvemmän ruskean reunuksen se saa. Eli monella ruskeahkoa reunaraitaa on pätkä jommallakummalla puolella tai jonkin verran molemmissa. Yksilöllisiä värivaihteluja on miljoonittain. Ulkonevimmat kohdat sisempiä häpyhuulia (usein erinäköiset) sijaitsevat häpykielen alapuolella, yleensä vähän virtsaputken yläpuolella. Ohut herkkä iho vaihtuu tämän rengasmaisen harjanteen sisäpinnalla ohueksi ja herkäksi limakalvoksi, joka siis on aina kostea. Häpyhuulet sulkevat tuon limakalvo-alueen sisäänsä suojaten sitä hankaukselta ja lialta. Sisäpinta on usein kirkkaan kiiltävän vaaleanpunainen
Avattuna pimsukan (srsly) koko upea väriskaala tulee esille, ei siis ihme, että sitä on verrattu orkidean kukintoon, sitähän se muistuttaakin. Nyt on asiasta puhuttu, enää ei kai nolota!