IRC-Galleria

Huhhuh. Mikä murrosvaihe onkaan meneillään elämässäni tällä hetkellä! Tiedättekö sen tunteen, kun kyselette suuria kysymyksiä elämässänne ja sitten all of a sudden, niihin vastataan, vaikka tavallaan et koskaan uskonut, että se olisi edes mahdollista? Noh, sellainen tunne minulla on.



En ole Madonna-fani ollenkaan ja internet suorastaan oksentaa kommentteja, jotka viittaavat kyseisen kappaleen ja musiikkivideon liittyvän satanismiin. Noh, minäpä kerron mitä kappale mielestäni yrittää kertoa. Video kertoo jumalasta ja todellisuuden kohtaamiseen liittyvästä pelosta. Samoin surusta. Koira, linnut, ne symboloivat mielestäni vapautta ja samalla sen puutetta. Se joka uskoo, että tuo on joku paholaisen houkutus, se myös muuttuu sellaiseksi. En olisi muuten edes tajunnut avautua tästä, mutta huomasin tuon hiukan tyhmän ilmiön tuolla kommenteissa. Takaisin asiaan.

Mitä sitten on ollut meneillään?

Muistatte (ehkä) kaikki hiljaiset kummittelu- chakra- meediomutinat täältä blogista. Nyt se sitten aukesi aika suureksi. (Suhteessa siihen, että ei koe mitään arjesta poikkeavaa, nyt koen ehkä 35%:lla yliluonnollista, mutta se tuntuu melkein sadalta). Kolmas silmäni. Näen henkimaailmaan. Kaikki on kuitenkin vielä sen verran alkutekijöissä, että suoraan sanottuna pelotti. Ja pelottaa vähän edelleen, mutta kaikki on kääntymässä paremmaksi, koska minulla on vähintään yksi suuri energia selkäni takana pitämässä turvaa. Eikä tämä ole mikään symbolinen arvaileva vitsi. Se on ihan totta.

Arvatkaa mikä on aika suuri vitsi tämän henkisen heräämisen kanssa minun kohdallani? Uskoin Jumalaan noin suunnilleen 16-vuotiaaksi asti hakemalla vastauksia maailmasta, kaiken ulkopuolelta, minkä uskoin olevan todellista. Sitten tein kyseenalaistuksen. Rakastuin, mutta hukuin filosofiaan, tukenani vain tiukat sanat: "Uskon Jumalaan", vaikka lausuin ne epävarmuudella. Kyseenalaistin kaiken, mihin olin siihen asti uskonut. Kyseenalaistin elämänmuodon, fyysisen todellisuuden, kyseenalaistin itseni, kyseenalaistin kaiken. Masennuin.

Raamattu opetti minua pelkäämään muiden uskontojen aatteita. Aloin ruoskimaan itseäni, syytin itseäni syylliseksi, syntiseksi, koska sydämessäni oli ajatuksia, jotka eivät lukeneet Raamatussa. Koin ympärilläni pelottavia asioita, ja ajattelin, että olen tulossa hulluksi. Pyysin apua. Aloin saamaan hiljaisen käsityksen asioista ympärilläni, enkä edes muista, missä vaiheessa lopulta tajusin, miten voi päästä kohti Totuutta.

En halua tyrkyttää kellekään mitään, koska tärkeintä on oma sisäinen matka asioiden luo, mutta:

LÖYDÄT KAIKKI VASTAUKSET SISÄLTÄSI. Jos alkaa selittämään kaikkia sisällä kuplivia asioita ja outoja ajatuksia psykologialla ja omalla hulluudellasi (nekin ovat oma aspektinsa, kyllä, mutta ne eivät saa olla tekosyy pelolle!), et löydä vastauksia, ellei joku lyö niitä päin naamaasi niin, että sattuu. Eli ole avoin. Hiljennä mielesi ja kysy oikeat kysymykset. Niihin vastataan kyllä. Täysin odottamattomilla tavoilla.

Arvatkaa, mikä on parasta? Edes hetken avoimuudella ja itsensä kuuntelemisella et menetä yhtään mitään. Älä aliarvoi alitajuntaasi.


Uskon, että uskonto voi tuottaa ihmisille kyllä oivaltamisen kokemuksia ja paljon hyvyyttä, mutta se ei ole useimmille lopullinen tapa löytää asioiden todellista (ja arvattua ihmeellisempää) laitaa. Usko, on se, mitä tarvitset. Ei ihmisen tuottama harhakuva, joka nykyaikana pohjautuu siihen, että me emme koe tai näe ihmeitä.

Ja nyt pieni salaisuus.

Jokainen, jokaikinen voi nähdä henkiä, energioita, auroja, kuulla puhetta toisesta maailmasta, kommunikoida sen kanssa ja löytää todellisen itsensä. Näitä asioita on kaiken lisäksi paljon pidempi lista, joista minä en ole edes tietoinen millään tavalla.

Tiedätkö miksi olet Maapallolla? Tiedätkö miksi kärsit? SINÄ valitsit tulla tänne. Oppimaan. Tulet kärsimään fyysisen elämäsi niin kauan uudestaan, että olet oppinut sen, mikä oli sen tarkoitus.

Filosofian opettajani katsoi minua kieroon, kun otin monta kertaa lukiossa etsinnän aikoinani esille ajatuksen: "Elämätarkoitus on löytää oma elämäntarkoitus." Paradoksiko? Minäpä kerron, miten tämä selittyy.

Olet tullut tänne oppimaan. Mutta ennen kuin tiedostat, että olet oppija, ei sinulla voi olla opettajaakaan. Joudut palaamaan tänne niin monta kertaa, että läksyt on opittu. Homma helpottuu heti, kun tiedostat, että voit oppia kaikesta ympärillä olevasta jotain uutta.


Minä voin kertoa teille ihmeen. Minä luen sen ihmeeksi, vaikka se olisi tietämättäsi kaukana tavanomattomasta. Olen siitä kertakaikkiaan kiitollinen.

Olen toisinaan hämmästellyt, miten varsinkin ulkona olen nähnyt ilman glitteröivän kotimatkoillani (ja kerran havaitsin tämän erityisesti sisätiloissa). Tapasin nähdä tuon ilmiön nimenomaan lukioaikanani, mutta se tapahtui uudestaan viime viikolla. Koska tuossa vaiheessa olin jo tietoinen ylimääräisten aistieni kehittämismahdollisuuksista, päätin kokeilla, josko glitteri olisi muutakin kuin vain kimaltavaa pakkasilmaa. Kun keskityin, glitteri erottui selvästi pikemminkin pieninä heittelehtivinä valopalloina.

Sisimmässäni tiesin, että tuo glitteri voisi ottaa jonkin hahmon.

Palasin kämpille ja minusta tuntui, että nyt, NYT haluan ottaa seuraavan askeleen. Siispä etsin meditaationauhan, jonka tarkoituksena on ohjata löytämään meidän auttajamme.

Ensiksi ei mitään. Jouduin toistamaan meditaationauhan ja odotin, että auttajani ilmeistyisi. Juuri kun ajattelin, että ei sieltä kukaan tule, meditaatiossa eteen ilmestyi jotain odottamatonta. Enkeli. Keskeytin meditaation. Menin suihkuun. Ajattelin, että mitään en menetä, jos kysyn henkioppaani nimeä mielessäni.

"Astrid", oli vastaus, joka pongahti ensimmäisenä mieleeni. En tiedä, onko Astrid suojelijani nimi, vai kuuluuko se jollekkin toiselle henkilöitymälle. Aion ottaa tästä vielä selvää.

Googlailin netistä, mitä valopalloglitteröinti voisi tarkoittaa ja AINUT selitys, jonka sieltä löysin, oli, että kyseinen glitteri voisi halutessaan ottaa enkelin muodon. Miten. Siistiä. Oikeasti.

Siinä on teille pikkuisen mietittävää hetkeksi. Kertokaa ihmeessä, kuinka moni alkoi pohtia asioita. Ja ihan tosi, saa kysyä. Tällä hetkellä koen, että asioihin (suuriinkin sellaisiin) on ihan himputin helppo vastata! Muista, avoimuudella ei menetä mitään.

Kun ihminen lakkaa reagoimasta sokeasti, syntyy todellinen kyky toimia; tällöin toiminta perustuu tasapainoiseen mieleen, joka näkee ja ymmärtää totuuden. Tällöin toiminta voi olla ainoastaan myönteistä ja luovaa, itseä ja muita auttavaa.

Kaikki etsivät rauhaa ja harmoniaa, koska ne puuttuvat elämästämme. Aika ajoin tunnemme ärtymystä, kiihtymystä, rauhattomuutta ja kärsimystä. Kärsiessään ihminen ei pidä kärsimystä itsellään, vaan levittää sitä muihinkin. Levottomuus valtaa myös kärsivän ihmisen ympäristön. Lähellä oleva tuntee itsensä levottomaksi tai hermostuneeksi. Tämä ei voi olla oikea tapa elää.

Tarkoitus olisi elää rauhassa itsensä ja muiden kanssa. Ihminenhän on sosiaalinen olento. On elettävä yhteiskunnassa ja tultava toimeen muiden kanssa. Kuinka voisimme elää rauhassa? Miten voimme säilyttää rauhan ja harmonian itsemme ja ympäristömme välillä, niin että muutkin voisivat elää rauhassa?

Mielen valtaa levottomuus. Päästäkseen levottomuudesta on tiedettävä sen alkulähde, kärsimyksen syy. Kun tutkii ongelmaa, huomaa, että alkaessaan muodostaa negatiivisuutta tai muuta mielen epäpuhtautta ihminen tulee väistämättä levottomaksi. Mielen kielteisyys, mielen epäpuhtaus ei sovi yhteen rauhan ja harmonian kanssa.

Ongelman voi yrittää ratkaista niin, että mitään epätoivottua ei tapahdu ja kaikki toiveet toteutuvat. Täytyy kerätä suunnattomasti vaikutusvaltaa tai jollakulla muulla on oltava niin paljon valtaa, että hän voi tulla tarvittaessa apuun, jolloin epätoivotut asiat lakkaavat tapahtumasta ja kaikki haluttu tapahtuu. Mutta se ei ole mahdollista. Kenenkään toiveet eivät aina toteudu, kenenkään elämä ei kulje täysin halutulla tavalla ilman, että joskus sattuu jotain epätoivottua. Toiveittemme ja halujemme vastaisia asioita tapahtuu väistämättä. Joten kysymys kuuluukin: miten voin olla reagoimatta sokeasti epätoivottujen asioiden tapahtuessa? Miten voin välttyä luomasta jännitteitä? Kuinka säilyttää rauha ja harmonia?



Mitä on kielteisyys?


Kaikki sisäinen vastustus koetaan jonkinlaisena kielteisyytenä. kaikki kielteisyys on vastustamista. Tässä yhteydessä nuo kaksi sanaa ovat melkein synonyymejä. Kielteisyys voi olla kaikkea ärtymyksestä tai kärsimättömyydestä hurjaan vihaan, masennuksesta tai nyreästä loukkaantumisesta itsemurhaa hautovaan epätoivoon. Joskus vastustaminen herättää kärsimyskehon tunteet. Silloin jokin pienikin tapahtuma saattaa synnyttää voimakasta kielteisyyttä, kuten vihaa, masennusta tai syvää surua.

Kuinka kielteisyys ja kieltäminen syntyvät?


Ego kuvittelee, että se voi kielteisyydellä vaikuttaa todellisuuteen ja saada haluamansa. Se kuvittelee voivansa sillä tavoin vetää puoleensa haluamansa tilanteen tai häivyttää epämieluisan. Milloin tahansa olet onneton, kuvittelet alitajuisesti 'ostavasi' tuolla surulla sen mitä haluat. Jos 'sinä' — mieli — ei uskoisi, että se toimii, miksi sitten aiheuttaisit tälläisen tilanteen? Tosiasia on, että kielteisyys ei toimi. Sen sijaan että se toisi mukanaan halutun tilanteen, se ei päästä sellaista muodostumaan. Sen sijaan että se häivyttäisi ei-toivotun tilanteen, se antaa sen olla. Ainoana 'hyödyllisenä' tuloksena siitä on että kielteisyys voimistaa egoa, ja siksi ego rakastaa sitä.
Samaistuttuasi johonkin kielteisyyden muotoon et halua hellittää siitä, ja syvän tiedostamattomuuden tasolla et halua myönteistä muutosta. Se uhkaisi käsitystäsi itsestäsi masentuneena, vihaisena tai kaltoinkohdeltuna ihmisenä. Suljet silmäsi kaikelta myönteiseltä elämässäsi, kiellät sen olemassa olon ja alat vesittää sitä. Tämä on hyvin yleistä. Se on myös järjetöntä.

Kielteisyys on täysin luonnotonta. Se myrkyttää psyyken. Luonnon myrkyttämisellä ja hävittämisellä on voimakas yhteys ihmiskunnan kollektiiviseen tajuntaan kertyneeseen sunnattomaan kielteisyyden määrään. Planeetallamme mikään muu elämänmuoto kuin ihmissuku tunne kielteisyyttä, aivan kuten mikään muu elämänmuoto ei raiskaa ja myrkytä maapalloa, jonka turvin se elää. oletko koskaan nähnyt onnetonta kukkaa tai stressistä kärsivää tammea? oletko tavannut masentunutta delfiiniä tai sammakkoa, joka ei arvostaisi itseään? Tai kissaa joka ei osaa rentoutua tai lintua, joka hautoo vihaa ja suuttumusta? Vain sellaiset eläimet, jotka elävät ihmisten ja siten sairaan ihmismielen kanssa, saattavat satunnaisesti kokea jotakin kielteisyyden tapaista tai niiden käyttäytymisessä saattaa ilmetä neuroottisia piirteitä.


Kuinka luopua kieltämisestä?? Voiko kieltämiestä luopua?


Jos joku sanoo sinulle jotain ikävää tai loukkaavaa. Anna sen mennä lävitsesi sen sijaan, että joutuisit tiedostamattoman reaktion ja kielteisyyden valtaan ja käyttäytyisit hyökkäävästi, puolustautuisit tai vetäytyisit pois. Älä vastusta. On kuin ei olisi enää ketään loukkaantumassa. Sitä on anteeksiantaminen. Tällä tavoin sinusta tulee haavoittumaton. Jos katsot aiheelliseksi, voit yhä sanoa tuolle ihmiselle, ettet hyväksy hänen käyttäytymistään. Mutta tuolla ihmisellä ei ole enää valtaa hallita sisäistä tilaasi. Sinun voimasi on omassa hallinnassasi, ei jonkun muun, ei myöskään oman egosi. Oli kyseessä sitten auton varashälytin, pahansuopa ihminen, tulva, maanjäristys tai koko omaisuutesi menettäminen, vastustusmekanismi on sama.


Hengitys ja kehon tuntemukset auttavat kahdella tavalla. Ne ovat henkilökohtaisten avustajien kaltaisia: heti, kun negatiivisuutta alkaa muodostua, hengityksen luonnollisuus katoaa. Se kertoo, että jotain on vialla. En voi suuttua hengitykselleni; minun on otettava varoitus vastaan. Samanaikaisesti kehon tuntemukset kertovat, että jotain on tapahtumassa. Varoituksen saatuani alan tarkkailla hengitystäni ja tuntemuksiani, ja huomaan, että epäpuhtaus alkaa hävitä mielestäni.

Tämä psykofyysinen ilmiö on kuin mitalin kaksi puolta. Toisella puolella ovat mieleen muodostuvat ajatukset ja tunteet. Toisella puolella ovat kehon tuntemukset ja hengitys. Jokainen ajatus tai tunne, jokainen mielen epäpuhtaus vaikuttaa senhetkiseen hengitykseen ja tuntemukseen. Tarkkailemalla hengitystä tai kehon tuntemuksia voi siis tarkkailla mielen epäpuhtauksia. Sen sijaan, että juoksisin ongelmaa karkuun, kohtaankin sen sellaisena kuin se on. Huomaan, että epäpuhtaus menettää tehonsa. Se ei enää valtaa mieltäni kuten ennen. Jos pysyn lujana, epäpuhtaus katoaa lopullisesti ja voin olla rauhallinen ja onnellinen.

Mitä enemmän tekniikkaa harjoittelee, sitä nopeammin pääsee eroon kielteisyydestä. Hiljalleen mieli vapautuu epäpuhtauksista ja puhdistuu. Puhdas mieli on aina täynnä rakkautta – pyyteetöntä rakkautta muita kohtaan; täynnä myötätuntoa muiden virheitä ja kärsimystä kohtaan; täynnä iloa muiden menestyksestä ja onnellisuudesta; täynnä tyyneyttä kaikissa tilanteissa.

Lähdetiedot: 1997 by Echart Tolle, the Power of Now A guide to Spiritual Enlightenment/Läsnäolon voima tie henkiseen heräämiseen, California USA.
http://www.fi.dhamma.org/art.htm

Tällaisen ohjatun meditaatioäänitteen tein joskus rentoutumista varten. Aika simppeli tapa rentoutua ja saada hyviä viboja.

-Itse Rakas.
-Meditoija
-Ihmisten Vihaaja.
-Positiivinen.
-Fylosovi.
-Elämän Näyttelijä.
-Draamaatikko.
-Mielialan Vaihtelija.
-Syntinen Valehtelija.
-Eläin.

Viime yönä bongasin oikeanpuoleiselta hartialtani hillittömän kokoisen paiseen/ finnin / kipupisteen.
Oli jo jonkin aikaa jomottanut niskaa ja hartioita kunnolla, ja vaikka venyttelin ja hieroin niitä, ja pyysin muitakin hieromaan, jomotus jatkui vain.
Järkeilin täten, että kipu säteilee tästä pisteestä, ja että kun hoidan sen kuntoon, muukin kroppa alkaa toimia paremmin.

Otin

ruokalusikallisen Villiminttua

(osa miedosta särkylääkkeestä*)

teelusikallisen Kingfisherin minttuhammastahnaa

ruokalusikallisen vihreää teetä

Hankasin mintun pieneksi käsieni välissä.

(Rouhin särkyläätettä joukkoon saksien avulla, isoksi osaksi sen takia, että sillä on puuduttava vaikutus. Nukkumaan mennessä tämä auttaa paikallaanmakaamisessa jos lihakset kenkkuilee. Jos toistat ohjeen ja uskot selviäväsi ilman tällaista, tee se.
Särkylääkkeet on ylimainostettuja ja niissä on usein turhia sidosaineita, eivätkä ne yksinään käytettynä edes toimi kunnolla.)

Sekoitin joukkoon Kingfisherin hammastahnaa niin, että seoksesta tuli aika tasainen seos.

Mulla ei ollut vihreää teetä suoraan irtonaisena, leikkasin auki teepussin ja valutin sisällön seokseen.
Sekoitin vähän aikaa ja lisäsin sitten

ruokalusikallisen lähes kiehuvaa vettä

- niin että seoksesta tuli taas tasaista.
Lopputulos oli huumaavan hyvälle tuoksuva pasta, joka oli sopivan lämmintä levitettäväksi iholle.

Puhdistin selän ja erityisen hyvin kohdan johon olin laittamassa seosta.

Sytytin kynttilöitä ja meditoin hetken.

Lämmitin seosta vielä vähän aikaa kynttilän päällä, lusikan avulla, ja
painoin sitten lusikassa olevan seoksen vasemmalla kädellä
oikella hartialla olevaan kipukohtaan.

Painoin sen päälle puhtaan, lämpimän sidekankaan palan, ja sidoin sen jälkeen höllästi pakettiin niin että isompi kangas tuki pienempää pitäen sen paikallaan vaikka liikuskelin.

Meditoin vielä hetken ja menin sitten nukkumaan.

Tänä aamuna niskat toimivat paremmin, käsien liikuttaminen ei satu enää, ja kipukohta on laskeutunut, se on nyt alle puolet alkuperäisestä koostaan.
Se myös kestää kovaakin kosketusta! Vielä eilen kipukohdan painaminen sormella olisi vienyt jalat alta.

Levitin juuri toisen annoksen puhdistetulle hartialle, tällä kertaa jo vähän miedompaa koska lisäsin yhden ruokalusikan vettä että sain sekoitettua sen tasaiseksi.

Voisin hyvinkin kuvitella tämän auttavan myös selän akne-ihoon, tosiaan niihin jumittuneisiin niskoihin ja varmaan ihan ihohoitonakin toimii.
Vois kokeilla jossain vaiheessa naamalle, mitenköhän vaikuttais?

Kaapista löytyy myös lääkekasvi Kamomilla, jos sitä lisäisi tähän vielä..
Taidan keittää kupillisen.

Rakkautta ja voimaa,

mjem

Minun tulisi muuttaa eristykseen asumaan joksikin aikaa ja vain meditoida kaikki päivät.