Taas kerran luotin liikaa, ja nyt sydän on murusina enkä enää sitä korjaa. Ei voi luottaa enää kehenkään enkä mihinkään. Rakastuin -> Hän Rakasti Minua -> Hän otti minut ja vannoi rakkauttaan -> Hän Leikitteli tunteillani -> Heitti pois kun räsysen nuken -> uskon ettei kukaan voi rakastaa tällasta ihmistä joka ei elä saman kaavan mukaan... Kukaan ei voi rakastaa ,Kaikki haluavat satuttaa ja taas minä olen se jota sattuu koska en pidä satuttamisesta.
Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva
Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Haluisin tehdä jotain mut kukaan ei oikeen taas halua puhua miulle... Mitähän sit tällä kertaa tein väärin.
Tosi kivaaaaa kun kukaan ei jaksa kun olen tällanen angstipaska mutta miten mie siitä yksin voin päästä eroon ikinä.
Anteeksi kun joskus olin typerä enkä vaan katkaissut sitä ainutta kaverisuhdetta etten olis joutunut Sinnaan sekaantumaan.
Vois siirtyä johonkin muualle journalittamaan kun ei näitä täällä varsinkaan kukaan lue. Tosin, sittenhän tämä on varmaan parempi kuin yksityiset kun ei vahingossakaan kukaan erehdy edes vilkaisemaan....