Mul on taipumus menettää kaikki mitä rakastan,
kaikki mitä haluan, ja kaikki mitä arvostan.
Menetin sut, enkä enää tiedä miten jaksan,
sydän vuotaa verta, oon henkisesti lopussa.
"Mitä yhdest pojasta", ne sanoo mut ei tiedä,
etten haluu mitää muuta ku olla sun vierellä.
Pyydän anteeks tuhat kertaa, mut et mitää vastaa.
Tarkotan tätä, - vaikket varmaan uskokaa.
Sydän on palasina, ei ole uskookaan,
tähän elämään, ei mihinkää enää.
Kuuntele viel hetki, vaik tiedän ettet haluu,
mun elämä on pilal, ja mun sydämeen sattuu.
Haluun käpertyy sun kainaloo, olla vaa vieres,
haluun jakaa kaiken sun kaa, mitä tuleekaa tielle.
En tee mitää tyhmyyksii, kyl säkin tiedät sen,
hankitaa oma kämppä, lapsii, ja sormukset.
Kaipaan sun luokse, enkä luovuta tosiaan,
sä oot ainoo koko maailmas ketä haluun rakastaa.
Maanantai ilta, kello kahdeksan, kelaan himas että mitä mä nyt tarvinkaa. Olo niin tyhjä, oon ihan yksin,
taas yks tylsä päivä ilman yllätyksii
jotenki masentaa, olo tää ahdistaa,
kelaan mikä tätä oloo vois nyt kohentaa Oon iha poikki, rankka päivä takana,
ei jaksais mitään mut taas haluis olon paremmaks ei kukaa soittele eikä yhtää viestii,
tsiigaan sähköpostinki mut hiljasta on sielkin mä kaipaan jotai mutten osaa sanoo mitä
ku vaa tuntuu silt et kaikki on ok mut mitä mitä hä
mä en keksi että mitä täst nyt puuttuu,
koitan pohtii pääni puhki mut täs koht jo suuttuu
Taas kerran luotin liikaa, ja nyt sydän on murusina enkä enää sitä korjaa. Ei voi luottaa enää kehenkään enkä mihinkään. Rakastuin -> Hän Rakasti Minua -> Hän otti minut ja vannoi rakkauttaan -> Hän Leikitteli tunteillani -> Heitti pois kun räsysen nuken -> uskon ettei kukaan voi rakastaa tällasta ihmistä joka ei elä saman kaavan mukaan... Kukaan ei voi rakastaa ,Kaikki haluavat satuttaa ja taas minä olen se jota sattuu koska en pidä satuttamisesta.