No laitan kaiken pottiin, jätkä on niin komee
ja rakkaus on brutaali ku Porvoon mäkki.
No vauvan askelin, vaik molemmat heti tunski.
Kaksi erilaista ihmistä, match made in runski. Enkä oo katkera, päinvastoin parannan tapoi.
Pitäs kai eka tutkii omii napoi. Ennen ku tekee syyllisen uhrista. Virheensä ilmeellä tunnistaa, nostaa kaks sormee ylös ja naamansa mutristaa.
Mut ei räkänokast oo mieheks, vaik seisonki sun vieres nii silti aina jotain pielessä. Ja sä ansaitset paremman pohjan rakentaa elämääsi,
Eikä pääsi sisällä nakerra mä, eikä kumpikaan oo vääräs
sä annat tunteidesi määrätä Nään olin sulle väärä, mut en tiedä miten pärjään. Enkä mä oo lainkaa mustasukkanen, paitsi eilen.
Ja paitsi eilen, kun poispäin hetkeks kulkee askel,
ja vältän peilei kunnes adrenaliinini laskee.
miks mä yrittäisin hymyillä/
miks antaisin surun lymyillä/
vaikka suru siälläni piilossa o/
ei se silti mihinkää katoo/
mieltäni raastaa monenlainen asia/
mun elämä kiertää niiku kasia/
mua raastaa sisältä pään/
tuntuu kun olisin alla jään/
Siellä henki tiukalla on/
kunpa joku murtaisi tämän padon/
tunteet on alkanut sisältäni kokonaan kuolla/
olen nilkkoja myöten täällä suolla/
tänne pikkuhiljaa kylmäksi muutun/
sisältä kokonaan kaikkeen turrun/
en enää tahdo uskaltaa elää/
viha mun sisällä alkaa herää/
minä jaksan vain tätä matkaa/
jos en saisi niskaan yhtään paskaa/
mut niskassa liikaa tuskaa jo valmiiksi/
tämä tulee mun hengelle todella kalliiksi/
mä voin aina näyttää iloiselta/
mut sisältä näytän kuolevalta/
taas ahdistaa kun mietin kaikkea paskaa/
tuskimpä tätä enää kauan jaksaa/
surullisuus raastaa mun mieltä ja kehoa/
eikä tähän tuskaan edes mikään tehoa/
masennus todettu pahaksi mulla/
ahdistusten annankin vain tulla/
silmiä uskalla sulkea en/
kuiteskin tulee painajainen/
vaikka unia en nähnytkää pitkään aikaan ole/
pelko sisälläni siitä taistelee.
Miksi luopua tuskista voisi en/
teitä katselisin päältä pilvien.