IRC-Galleria

En voi tehdä mitään en pysty ajatteleen
mun laiffi ilman lämpöäs ei enää edes menettele
Nää riimit toistan päässäni vaan uudelleen
muistan vielä ekan päivän jolloin nähtiin ja sen helteen
En voinut pitää silmiäni susta irti
En vieläkään... mun elämään sä valon piirsit
Nyt rakastan sua enemmän kun ketään muuta
Muistan hetken jolloin suutelin ekan kerran suuta
Joka sekunti mun ikäväni taas sua kohtaan kasvaa
Siitä huolimatta aion sua vaan aina rakastaa
En ketään muuta onneks otat rakkauteni vastaan
Mä aion jaksaa ihan sama mitä se maksaa
Mä haluun antaa sulle mitä vaan haluat
Haluan osoittaa kuinka paljon sua rakastan
Ei sitä voi käsittää ykskään ihminen
Osaa olla se ihmis- sydän sitten niin ihmeellinen

Alkaa ilta hämärtää pitäs kohta käydä nukkuun
Mutta ei... meitsi ajatuksiin hukkuu
Vielä vähän aikaa sitten sain sua sylissäni pitää
Nyt jouduit taasen lähteen tuntuu ettei mul oo mitään
Mutta se aina auttaa ja mun mieltä lohduttaa
Kun tiedän et on nainen joka mua rakastaa
Tää kaikki tulee kyllä vielä kääntyyn parhain päin
Toivoin siitä hetkest niin kun sut ekan kerran näin
Tää juttu oli rakkaut heti ensisilmäyksellä
Ja nyt ainakin rakastan sua koko mun sydämellä
Mä en pysty edes ajatteleen mitä olisin ilman sua
Kiitos siitä sulle rakas et annoit mun suhun rakastua
Nyt tyynyy puristan mä sylissäni ikävästä
Kunpa voisit olla vieressäni viel mut kyl tää tästä
En aio ikävässä kylpee vaan aion pitää mun pään
Aika kuluu hitaasti mut silti kohta taas sut nään

Otan kännykkäni esille on pakko sulle soittaa
Pakko kuulla sun äänes ettei ikävä saa voittaa
Vaik välil oiski vaikeeta en anna sen masentaa
Sillä kaikki tulee joskus kohti sitä vaihetta
mutta mä en aio susta ikin päästää irti
Vaikka ote löystys sidon sut uudestaan muhun kiinni
Mä lupaan sulle rakas etten tuu sua ikin pettään
En jättäs sua pulaan vaikka kaikki menis mettään
Sillä joka sadussakin aina lopussa kiitos seisoo
Vaik tää juttu onkin totta satua tää ei oo
Silti välil tuntuu että oot vaan kuvitelmaa
Mutta edes mun mieli ei vois noin kaunista kuvitella

Mä vaivun taas,
Kun näen valokuvas taulussa,
Tunteet mut alas painaa uudestaan,
Kamppailen mahdotonta vastustaa, sattuu
Kun en mä pysty olla liikkumatta paikoillaan
Kun maailmani pyörii vasten päivää nukkumaan
Herään aamuisin vaan tarkistamaan
Ettei mikään alas tuu mua sattuu