IRC-Galleria

tiellä yksin kuljen loputtomaan, vanhat tummat puut varjot langettaa tielle
näyttäen mörkönsä minulle, yrittäen syöttää pelkoja
enpä jaksa pelätä niitä, vaikka enkelit eivät minun vierelläni kulje
ne ovat kaikonneet, jopa musta siipisetki
Etsin Varjosuttaani, kerran hänet näin, koskettaa sain hänen turkkiaan,
katsoa hänen silmiään, joka poltti ja tutki surullista sisintäni
lohdullisia sanoja minulle hän kertoi, kuulin hänen laulavan, kunnes katosi
yöhön

Kävelen polkua, jolla ei ole määränpäätä, etsien Varjosuttaa
löytävän hänet pian, soittaen tinapilliä joita vain metsänhenget pystyvät soittamaan
kutsuen minua..
missään ei kuulu sitä kutsuvaa soittoa, vain kuolettava hiljaisuus ja puitten narahtava valitus
huomaamatta juoksen, juoksen juoksen ja juoksen jotta tie päättyisi, se ei päädy
voisi luulla että se kiertää loputonta kehää, pelkkää yksinäisyyttä
"Save me" kuiskaan ja hidastan juoksuani hengittäen raskaasti, lyhistyn maahan
jääden makamaan vähäksi aikaan katsoen nurmen kasvua, kuunnellen ilkkumista,
epäonnista, menetettyä rakkautta ja kaoottista sekasortoa,
sisällä myllertävää pahaa mieltä, joka ei lähde pois edes lasia kaatamalla
kuulen tuulen soittavan surullista pianosoittoa, se lohduttaa vähän, saaden minut itkemään
kristallikyyneliä

olen liian kaukana auringosta..

kuulen tinapillin, nostan päätäni, polku on enää hämärä
nousen varovasti ylös, jatkaen matkaani
tinapilli laulaa haltialaulua, kuunnellen sitä tuntee kipinän sydämessä
pysähdyn kuuntelemaan.. soitto on lakannut, tunnen katkeruuden
lyhistyn maahan, joka syttyy tuleen nuolen minua
en jaksa välittää ja tuli kasvaa ympäröiden
näen tumman hahmon liekkien yläpuolella ojentaen kättä minulle,
sitä varmaan kutsutaan Toivoksi
katson liekkejä ja tartun käteen, olen nopeasti pystyssä
mutta hahmo on kadonnut,
tyhjä tie vain
tuli huutaa tuskissaan takanani
"ei ole aikaa jäädä tuleen makamaan" totean
ja juoksen tietä pitkin etsien Varjosuttaa

Tien päässä näkyy koivupuut, jotka kaartuvat kauniisti ja tiiviisti
aamunkoiton valoa pilkottaa pehmeitten pilvien takaa, nurmen ja meren tuoksu
kävelen kohti aamunkoittoa, näen niityn, pieniä viattomia kukkia, jotka huojuvat pehmeässä
tuulessa, perhoset liidelleen kukasta kukkaan
keskellä niittyä kasvaa iso Tammi, sen juurella istuu hahmo tinapilliä soittaen
hymyilen ja juoksen kohti tinapillin haltialaulua
hahmo kääntyy hymyillen, ojentaen Tammen oksaan tinapillin, joka soittaa sävelmäänsä
hyppään Varjosuden syliin, naurahtaen "löysin sinut jälleen"
Varjosusi pitää edelleen minua sylissään ja istahtaa alas puun juurelle
puun takaa tulee valtavan kokoinen harmaan valkoinen koira
"hei Susi" Varjosusi sanoo
Susi katsoo ihmismäisillä silmillä minua ja häntä, silitän Suden pehmeää turkkia ja hän pitää
koiramaista ääntä
Susi rupeaa ulvomaan ja se kaikuu kauas merelle
Varjosusi kietoo minut kaapuunsa, minä taas painan pääni hänen rintaa vasten katselleen
maailmaa

Varjosusi laulaa minulle ja nukahdan hänen lämpöönsä kuunnellen haltialaulua
viatonta puhtautta

"Os iusti meditabitur sapientiam,
Et lingua eius loquetur indicium.

(The mouth of the Just shall meditate wisdom
And his tongue shall speak judgment)

Beatus vir qui suffert tentationem,
Quoniqm cum probates fuerit accipient coronam vitae.

(Blessed is the Man who endures temptation
For once he has been tried, he shall receive the crown of life)

Kyrie, ignis divine, eleison

(Oh Lord, oh Holy fire, have mercy)

O quam sancta, quam serena,
quam benigma, quam amoena
O castitatis lilium

(Oh how sacred, how serene,
how benevolent, How lovely, oh Lily of purity)"

jotenki tuli oguri ekaks mieleen...seuraavaks toma....sitte hiro.......sitte jun.........ja sit kyo
ja viimeiseks joku randomstalkkeripulsu veitsen kera.

Jos joku on halukas heittämän mut Keski-Maahan niin saa ilmoittaa.
Ja haluan lohikäärmeen ;___;

Viime viikon leffat:

Resident Evil - Degeneration
Ensimmäinen ressu-leffa joka oikeasti perustui peleihin. Kokonaan animoitu, mikä oli hyvä idea niin ei tarvinnut yrittää epätoivoisesti maskeerata näyttelijöitä hahmojen näköisiksi. Leon ja Claire ovat mukana.
Muutenkin eteni jotenkin pelimäisesti, mikä ei varmaan kaikkia miellytä mutta minulle on plussaa. Paras Resident Evil peleistä tehty leffa.


Ghosts of Mars
Lähes kaikki leffassa muistutti minua Doomista, tuosta ihanasta pelistä joka kasvatti minut lapsesta rumaksi mieheksi. Tämä oli enemmän Doomimainen kuin virallinen Doom-leffa(joka oli surkea), vaikka en usko sen olleen ohjaajalla(John Carpenter) tarkoituksena. Paljon punaista.
Oli miellyttävä huomata että toimintaleffoille epätyypillisesti hahmot, jotka ovat tässä poliiseja, käyttäytyvät suurimman osan ajasta kuten ammatti antaa olettaa, eli EIVÄT rynni sokeasti joka paikkaan, EIVÄT tuhlaa kaikkia ammuksiaan ensimmäiseen mörköön tai ammu niitä pitkin seiniä, ja välttävät muitakin perustyhmyyksiä. Tosin varsinaiset taistelukohtaukset olivat vähän kökköjä, ja musiikit oli huonosti valittu.
Silti helvetin hyvä leffa, ja kannattaa katsoa jos petyit Doom-leffaan. Edes räppäri Ice Cube ei onnistu pilaamaan tätä tylyillessään yhdessä päärooleista.


Death Race
Uudelleenfilmatisointi 1975 julkaistusta leffasta Death Race 2000. Kannattaa katsoa alkuperäinen jos löydätte jostain, se oli paljon kierompi ja puhuttelevampi.
Oikeastaan tämä on lähes kokonaan eri leffa, vain muutama hahmojen nimi on sama. Maailma on laman kourissa ja vankilat on yksityistetty. Kansa vaatii raakoja huveja, ja sellaista tarjoaa Terminal Islandin vankilassa järjestettävä kuolonralli jossa vangit saavat kisata vapaudesta. Autot ovat hirmuisia kolosseja, ja lisäksi käytössä on napalmia, konetuliaseita, ohjuksia ja muuta sälää. Mistään Fast & Furious tyylisestä leluautoilusta ei ole kyse, vaan pelti rutisee ja aseet laulavat.
Pääosan Jason Statham(myös Ghosts of Marsissa) on pikkuhiljaa nousemassa suosikkinäyttelijäkseni. Hän näyttää koko aikaa äärimmäisen pahantuuliselta, ja lihaksissa löytyy. Tämä ukko kun irvistää niin hollywoodin hymypojat laskevat alleen. (Ja kannattaa tsekata leffa nimeltä Crank jonka pääroolissa hän on täydellisimmillään)
Juoneen puuttumatta, Death Race on ERITTÄIN tyydyttävä leffa, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Väkivalta näyttää hyvältä ja sitä on paljon. Sanomaakin on jonkin verran tungettu, mutta ei yhtä paljon kuin alkuperäisessä.(sanon vielä kerran: katsokaa alkuperäinen)

Super Mario Bros
Viikon viimeinen leffa venähti jo maanantain puolelle. Tuli vain yhtäkkinen hinku katsoa tämä ensimmäistä kertaa vuosiin.
Tyypilliseen tapaan leffalla on hyvin vähän tekemistä pelien kanssa. Mario ja Luigi ovat New Yorkilaisia putkimiehiä, Daisy on arkeologi, ja kuningas Koopa elää kokonaan toisessa ulottuvuudessa jonne dinosaurukset muinoin katosivat meteorin törmätessä maahan, ja ovat sattumalta kehittyneet (päällisin puolin) ihmisen kaltaisiksi olennoiksi.
Koopa silti muistuttaa jotenkin esikuvaansa vaikka näyttelijä ihan ihminen onkin. Marion veljeksetkin ovat kohtalaisen näköisiä, vaikka ikäeroa onkin huimasti ja mikä pahinta, Luigilla ei ole viiksiä!
Jos odottaa varsinaista Super Mario leffaa, tämä on tietysti pettymys. Koko tarina on pistetty remonttiin, eikä ole tietoakaan tiilien murskaamisesta ja sienten syömisestä.(vaikka sienikasvustoa kyllä löytyykin reilusti)
Juoni on idioottimainen. Maailma on järjetön. Tämä ei muistuta pelejä juuri lainkaan. Mutta jotenkin vain pidän tästä leffasta aivan perkeleesti. Ehkä sympaattisten Goomba-ukkojen(ks. kuva) takia, vaikka ne eivät voisikaan olla kauempana esikuvistaan.

kuka lähteepi miun kanssa matkalle jonnekkin todellisuuden ulkopuolelle?
aika pitkälle sellaiselle.
siel on mukavampaa.

"Eskapismi eli todellisuuspakoisuus tarkoittaa todellisuudesta pakenemista. Eskapistit usein tuntevat olevansa pettyneitä todellisen maailman arkipäivän stressiin ja pyrkivät "pakenemaan" sieltä mm. unien, päihteiden, taiteen, mietiskelyn ja/tai fantasioinnin kautta - -"

//

= minä. :D Jos unohdetaan noi päihteet, niin kuvaus natsaa. 8)

"Uni ei ole saanut minua matkaansa tänä yönä.
Se on tosin hiipinyt luokseni ja pannut kätensä päälleni, mutta vain hipaissut tajuntaani."

Vigdís Grímsdóttir : Z - Rakkaustarina