Tää on laulu ikävästä, laulu lohduttomista eron kyynelistä. Ja kerron mitä meille kuuluu, ja miten elämä on mennyt, ja mitkä haaveet toteutuu. Mä puhun sulle aina silloin kun muut ei nää, kun ikävä kasvaa niin suureks että sen alle jää. Tää on laulu meidän muistoista. ♥
Mua ja Hetaa vituttaa kuulkaa ihimiset niin perkeleesti!! Eli meijän kummanki äiteet valittaa JOKA VITUN ASIASTA SIIS VOI JUMALAUTA!! VITTU VITTU VITTU! EI KOTIA ASTI PÄÄSE KU VALITETAAN JO JOSTAKI!!
Mie: mooooi
Äiti: OOTSÄ JUONU TÄNÄÄ VETTÄ ?!
Mie: ...oon, aamulla. Kui?
Äiti: MÄ HUKUTAN SUT KAIVOO JOS ET OPI JUOMAA ! Soitan sulle huomenna ja tarkistan ootsä juonu enemmä KU AAMULLA YHEN LASIN!
Mie: ..okei mä alan juomaa...
Äiti: Ei mulla muuta, heihei.
Muistatko vielä sen ajan, kun kaikki oli vielä toisin,
ja olit vielä mukava kenen päätä ei ollut vielä ketään sekoittanut? (ıʇʇɐɯ)
Kiitos kun jaksoit välittää.