Olen sairas
Niin kipeä
Sairas päästä jalkoihin
Päästäkää minut tästä
Tai viekää edes veitset pois
Olen katsonut sinua silmiin
Ja sinä saatana valehtelet!
En ole tottunut uskomaan
vaikken pelkää kuolemaa
Väkivalta meidät kastaa!
Eikä auta kostokaan..
Olen sairas
Niin kipeä
Sairas päästä jalkoihin
Päästäkää minut tästä
Tai viekää edes äänet pois
Olen katsonut sinua silmiin
Ja sinä perkele valehtelet!
Olen väsynyt viiltämään
Vaikken pelkää kuolemaa
Väkivalta meidät kastaa!
Toisiamme ruoskimaan..
Olen väsynyt antamaan
Olen väsynyt kuolemaan
Olen väsynyt
Raavi nahkani alta!
Älä tapa
Älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään
Olen väsynyt tuntemaan
En jaksa nyt
Älä tapa
Älä jätä henkiin
Raatele nahkani alta!
Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa,
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Ei koskaan matalaa aitaa,
alko tuntuu että hautaaki samalla kaivaa.
Aina ankara itseäni kohtaan,
vaikken heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani,
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani.
Istuin pariisin taksis mietin et mä haluisin kuolla,
ajoin hautausamaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla.
Tottunu olee vahvin aina kaikist,
tutut unelmat oli muuttunu painajaisiks.
Pelkäsin huomista, en halunnu herää,
oli hetki kun en mistään mitään tajunnu enää.
Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas,
ilman apuu en ois enää tääl ollenkaan.
Tää menee niille joil on paha olla,
kun elämä lyö sata nolla.
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä,
nyt aurinko paistaa horisontti siintä edessä.
Puhelin soi kesken haastattelun, mutsi kerto uutisen,
mut jo ennen ku vastasin mielessäni kuulin sen.
Jostain tiesin että isä ei oo täällä enää,
mun esikuva järven jäällä lepää.
Hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää,
ja se rikkoo äijän vaik on rikki jo ennestään.
Elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan,
vaik joskus tuntuu että tähän paskaan alkaa turtumaan.
Koskaan ei saa katkeroituu eikä liikaa kyynistyy,
ei turhaan jossitteluun syyllistyy, perhe yhdistyy.
Tää musiikist saa voimaa jatkaa,
vaik tänään ois paha olla, koitan jaksaa.
Oon maannu lattialla,
miettiny miten täällä selvitään.
Oon huutanu keuhkot pihalle,
on tuntunut ettei pysty hengittää.
Mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakkaan.
mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakkaan.
Ympäristötietoisina henkilöinä teemme yhteisölle palveluksen ja otamme kaksi käymisastiaa täyteen omppuja, etteivät lahoa puuhun.
Tuskin on saavit puolillaan helakanpunaisia herkkuja kun jo kiitää lähimmästä kerrostalosta henkilö kyselemään että mitäs täällä omppuja kerätään. Oispa ollut jännä nähdä jos ei yksi meistä olisi asunut kyseisessä taloyhtiössä, että minkälainen huuto siitä syntyisi. Nyt tuli vain viiden minuutin moraalisaarna passiivisagressiivista paskapuhetta, että "juuri kun on täällä vanhojen asukkaiden kanssa alettu sopua saamaan ja täällä joku kerää kaikki omenat ja lässynlässynlää".
Ainoa toimenpide mitä omenoille on tehty - mädimpien tilasta päätellen - viimeiseen kahteen viikkoon, on talkkarin ruohonleikkuun helpottamiseksi tuomat ämpärit minne kerätään mädät pois maasta. Kaksi 30 litran saavia, reunojaan myöten täynnä mätää omenaa. Mielestäni varsin hyvä indikaattori ympäröivien kuuden rapun asukkaiden mielenkiinnosta omenoita kohtaan. Jos reippaat nuoret miehet päättivät ravistella omenoista ehkä, ehkä neljänneksen itselleen, se tuskin vaarin maailmaa kaataa. Puu näyttää vieläkin nätiltä ja punaiselta pari viikkoa, kunnes ne loputkin mollukat kopsahtavat nurmelle lahoamaan kilpaa kaiken vihreän kanssa.
Olisiko sitä pitänyt käydä kaikki raput läpi organisoiden lista, minkä perusteella omenapuun käyttöaika jaetaan tasaisesti kaikkien käyttäjien kesken vai mikä olisi ollut tyydyttävä ratkaisu, mene ja tiedä. Luultavasti siitäkin olisi tullut sanomista, koska organisoimme jotain kysymättä asukassäätiöltä, tai mikä ikinä paikallinen "alkuperäisasukkaista" koostuva kahvikämpän hyvävelijärjestö tämän lafkan tapahtumattomuutta pitää silmällä.
Dynaaminen triomme päätti antaa ammattimaisten mielensäpahoittajien vetäistä hernekasvit nasaaliinsa, sillä siinä vaiheessa kun heillä on taas naama palautunut kärsäkkään nisäkkään sukupuolielimen kaltaisesta kurtusta, meillä onkin jo viiniä parikymmentä litraa. Ja he ovat vieläkin kateellisia kun eivät saaneet omenoita.
I am not depressed.
I can still smile at pretty things,
and laugh when jokes are funny.
I can still talk to people,
and enjoy nice days.
But when I go inside,
when I'm alone,
there's something broken.
And I fall into a sadness so sweet
that it engulfs me.
I look in the mirror,
and I don't like what I see.
The tears fall when I'm falling asleep
And I miss something that doesn't exist.
I am not depressed.
I've just been sad for awhile,
but I can still find the light.
I can still smile