Mä jään sun käsivarsilles lepään
Ku oon saanu ne eka arville vetää
En tarvitse ketään, vaan kuunnella tahtosi
Ja sitte kauniimmaksi runnella kasvosi
Suudella taas voisin, veitsellä hyväillä
Ja niin mun sydän on sun rinnassasi syvällä
Ja sit ku sua alan hakkaa uudestaan
Muista että teen sen sulle rakkaudesta
Mä katson ihmismassaa lavuaareissa
on huone täynnä paskaa kaiken kokoista
se kävelee vastaan kuin koira jonka jalat on hakattu kii
lattialautoihin joiden alla on rakkauden tie helvettiin
Kaiken se viiltää eikä riitä että sieluni
murtuneet peilit lasittuu ja hukkuu kyyneliin
ja tukehdun sirpaleisiin
Mä katson aurinkoa televisiosta
kun muuten sitä en pysty enää katsella
se polttaa silmät päähän kuin hella joka säädetty on paistamaan
pihvejä ihmisten ajatuksista ja mä laulan lallallallaa!
Nyt olen yksin...
Kukaan ei tule ja pelasta...
Joudun nukkumaan yksin tässä asunnossa joka tuntuu nyt niin isolta ja pelottavalta...
Kun olen sekoamassa...
Kun olen menettämässä sen vähäisenkin järjen minkä vielä eilen omistin...
On kylmä...
On ontto olo...
Ja minä itken...
Itken ja yritän pysyä järjissäni...
Mutta kohta minun on pakko antaa periksi...
Houkutukselle...
Houkutukselle helpottaa oloani...
Lopettaa sen...
Vain huokaista syvään ja maata sängyllä...
Antaa kaiken hiljaa hiipua...
Hiipua pois...