Mul on ollu pitkään kirjotusfiilis, mut en oo jaksanu avata minaria. Nyt ku sain OpenOfficenkin auki, toi tyhjä kenttä vaan ahdistaa, eikä tietookaan tekstistä .________.
Soundtrackit ovat yksinkertaisesti rakkautta. Elfmanin kipaleissa on jotain niin puhdasta.
Huoh.
Japanin tsunamit ja järistykset kuolonuhreineen pysäyttivät hetkeksi. Sitten kuitenkin totesin, että asiat ovat minulla hyvin. Ihmiset huhuilevat maailmanlopun merkeistä. Itse olen hieman vieraantunut kyseisestä ajatuksesta. Monesti kuitenkin päässäni vierailee ajatus: Mitäs jos sittenkin?
Jos maailmanloppu on tulossa ja olemassa, minä olen sataprosenttisen varma Jumalan olemassaolosta. Olen aina uskonut Jumalaan, mutta pessimisoptimisrealistina käyn kaikki vaihtoehdot läpi. Myös sen, että haudan takana ei ehkä olekaan mitään. Tai sen, että myös minä voisin joutua helvettiin. Tai, että me kaikki oikeastaan uskomme yhteen Jumalaan, mutta eri näkökulmista. Mutta jos maailmanloppu tulisikin, se itseasiassa todistaisi Jumalan olemassaolon, sillä sen tulo on pystytty ennustamaan ja tapahtumia kuvailemaan jokseenkin tarkasti. Itse muistan Raamatusta kuvaillun kohdan maailmanlopusta, jonka mukaan tuho, pelko, tuska, nälänhätä ja yleinen kärsimys kestää viisikin vuotta, ennen kuin se vihdoin päättyy. Jumala käy taistelua saatanan kanssa, ennen kuin sen vihdoin voittaa. Tällaista muistan. Ja sitten kaikkien synnit punnitaan. Että en minä ainakaan siihen, usko, että maailmaloppu tulisi vain yhtäkkiä ja kaikki olisi ohi.
Sitä paitsi, jos elämän jälkeen ei ole enää mitään, en minä haudassa enää murehdi, että kulutin elämäni uskoen Jumalaan.
Toisaalta olen miettinyt, josko maailmanlopulla olisi ennemminkin puoliksi symbolinen merkitys. Ylikansoitus on jotain aivan perseestä, sanon minä. Ja on epäreilua, että jotkutj outuvat kuolemaan, koska minä ainakin haluan vielä elää ja tehdä sellaisia asioita, joita en lyhyen elämäni aikana ehtinyt tehdä, muun muassa rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Niin, ei koskaan teidä, jos elämä loppuukin jo huomenna ihan mistä syystä tahansa. Vanha ajatus, mutta liiankin totta, sen me tiedämme toivottavasti kaikki. Yhden asian haluaisin elämässäni saada aikaiseksi: kirjoittaa kirjan. Se on syvimmältä kumpuavin unelmani. Saanko lukijoita, sillä ei ole yhtä paljon väliä. Haluan jättää jotain taakseni. Kenties toisen elävän maailman ja sen sielut.
Kirjoitan tällä hetkellätosiaan jonkinmoista fantasialieväkauhuromaania Finfanfunissa. Idea tarinaan lähti häivähdyksistä päässäni jotka tietokoneen näytlle painettuina alkoivat elää omaa elämäänsä. Täytyy sanoa, että vielä en ole lainkaan tyytyväinen, mutta tedän, että jos jättäisin itseni märehtimäään jokaisen luvun kanssa, en saisi sitä todennäköisesti koskaan valmiiksi. Finistä löytyvä versio on raaka. Kun olen päässyt tarinan loppuun, aion niin sanotusti kirjoittaa sen vielä uudelleen, lisäillä, korjailla, kenties vaihtaa joitakin yksityikohtia, jopa nimiä ja paikkoja. Kun se on valmis, suunnittelen kansitaiteen ja painatan itselleni yhden valmiin kopion. Jos joku on sitä mieltä, että niitä kannattaisi olla enemmänkin, kuin yksi, teen kysynnän mukaan niitä lisää.
Vasta sitten voin sanoa eläneeni täyden elämän.
vinguin sille, että en oo viel kuuttatoista ni en voi osallistua siihen teoksen kirjotuskilpailuun.
"ystävän neuvona sanoisin, et osallistut siihen vaan, koska ei ne kato sun syntymäaikaa ennen kun ne aikoo ilmottaa sulle et oot voittanut, ja sitte jos ne sanoo sulle jotain, ni voit soittaa iltalehtiin ja ne rupee pyörittämään tätä juttua, 'onko 15 vuoden ikä este lapsineron julkaisemiselle, kuka kustantamo pelastaa kolmen viikon taivaan ja kaisa hakalan?' ja sit saat julkisuutta, kaikki ostaa sen kirjan, siitä otetaan kymmenen painosta ja myyt pokkarioikeudet sadalla tonnilla."
Ilmoituksenomaisesti: Olen liittynyt finfanfuniin ja löydyn sieltä nimimerkillä pumpkin. Aion todennäköisesti olla fikkaamatta ja keskityn varsinkin nyt kirjoittamaan omaa teosta, josta jonkinlaisen intron aloitinkin jo originaalien k11-osastolle. Sinne siis. Nimi on vielä ihan kökkö, elkää välittäkö siitä. :'D
Se oon minä rikkinäisessä peilissä,
sitten löysinkin nimeni rikosrekisterissä.
Nyt mul on tapa päästä pois tummist päivist,
eikä mun tarvi leikkii wannabi pissist
----> siks en pidä saman ikäsist. niil on aina jotai vastaa,
siks haluun täst paskast kasvaa...
Mä en pysty koskaa lopettaa,
kukaa ei pysty mua opettaa. Miksi esittää turhaa nokkelaa?
Mun sielu on pienes tiiilis,
sitä ei voi murtaa,
--->siks mul o hyvä fiilis.
Mä en pysty maailmaa parantaa,
siks kävelen yksin pitkää rantaa, Mul on aikaa... maailma parantaa.
Mä en oo oikeesti tyhmästä päästä,
halusin vaa erottuu täst jengistä.
Ehkä oon vaa vähä sekasi päästä,
yritin lääkkeil tuskaa säästää.
Nyt mä kasvatan aikuisille pommii,
ne tuo tuskaa ja juo rommii.
samal ne väittää.....
----> ''sä et pääse kunno hommii''
Mä en voikku aikuisille pyllistää,
sit ne on ymmällää (istuu hiljaa tyhmänä)
---> kun en tuu niit ylistää.
Päätin faijjaa haudatessani,
kukaa ei itke mun puolestani. Mä teen sen mitä mun pitää,
siks, täst mun pitääki jo kiitää.