IRC-Galleria

http://annamuntuntea.blogspot.fi/2017/04/kun-rakkaus-kuolee-janoon.html

LUE UUSI BLOGITEKSTI<3

Aamust iltaan työstän
Tulevaisuuteeni
Kellokortti kirjattuna sisään aina
datastriimi täysil projektei eteenpäin painan
tuntuu usein et tarviin universumilta
enemmän aikaa pankkiin
panostan jokaseen lanttiin
todellisuus koettelee
pistää mulle hanttiin
romutan sen rakenteet
silmäniskus siit on lunastettu pantti
on ongelmii ja esteitä
kiellot mun hyväks muiden synteesistä tarjoaa lähinnä hupia
ei oo tapana pyytää tai anoo perheen hyväks tehdylle työlle lupia
mun vesseli kulkee kyllä
sinne mihin rattaat tai hidasteet ei yllä
oma träkki
lanaan raiteille spotit lennosta
sitä tuppaa toisinaan lähteen ku kuningatar kennosta
toisinaan ku rukiit pellosta
pyörittäen dullaa oon next level Tyson,
ei tarvi purra tai vihui nyrkil tipauttaa
vedän syvät henkeen, kaikki ulos
oloni kevee ja lempee teidät tripauttaa
kosmoksen läpi, syvemmän tason totuus
tuu tielle ja kokeile
elä hetki mun versumin rakenteis
ota tukee ja huomaa
ettet löydä mitään pysyvää, pääl ainanen muutos
tapasin sanoo noin
nyt meen jalostaen ideaa kaiken toteutan minkä arvokkaaks nään
mihin ikinä käännän pään
potentia nousee, täppään manat suoraan sourceen, ytimeen
ja taas rupee todellisuudes jytiseen
kotikutone elämäni biitti
rakkailta ihmisiltä fiitti
loputon flow, vapaatyyli
kerran alotin ja asiat menee niin et asiaahan riitti
tipautan nesteen, haltuun joka hetki
ohikiitävän elämän pääty on diippi
takana asioita joiden päälle ei voi rakentaa
pitää visioo tarkentaa
perusteita turha suohon on polkee
gramma kerral teen linnani pilviin
oon temppelini herra
kunnes vedän henkeen viimesen kerran.

:D :D :D :D :D

Oonko koskaan kertonut, että vihaan kirjoittamista. Yli kaiken.

Vihaan sitä faktaa että itkin puolet eilisillasta yhden hahmon takia, koska voi hyvä LUOJA. Tapoin yhden mun kaikkien aikojen lempihahmoista (enkä tietenkään kerro nimeä), ja tuntuu, että se olisin ollut MINÄ, joka sen tappoi, siis ihan fyysisesti minä käsilläni revin tän hahmoparan palasiksi. Mua surettaa tän hahmon puolesta ja kaikkien sen ystävien puolesta - kaikkien kahden - ja surettaa ennen kaikkea ITSENI puolesta, koska se, mitä sillä on kuolemansa jälkeen edessään, se on vielä pahempaa, enkä tiedä pystynkö kirjoittamaan sen. Voi mun vauvaa.

Oon hirveä ihminen.

OLISPA NANOWRIMO.

”Voi helvetti”, Otso huokaa, ja mä liityn sen huokaukseen. ”Mä en tiedä mitä mä teen”, se sanoo sitten ja kääntyy katsomaan muhun, katsoo mua silmiin. ”Helena, mitä mä teen?”

En tiiä susta, Otso, mutta mä ainakin itken.

Helvetistä itään, ja hajottaa vitusti.

http://hannabellankirjallisuusblogi.blogspot.fi

Hannabellan salonki toimii Buduaarini-lifestyleblogista tutun parikymppisen synkesteetikon fanifiktio- ja originaalisanataiteen arkistona, kirjallisuushöpinäblogina, työpäiväkirjana ja kannustimena sanataiteen luomiseen.

Sinä olet hiljainen korppi,
jonka lento kesyttää punaiset ruusuni

Olet korppi, jonka siivet kantavat
valtaistuimemme nimeä

Elosalamat sylkevät lumen valkean parkaisun
ja vasta silloin nukkuvat hajamieliset aikeemme

Kadota tänään marmoripatsaat,
tänään riko veljeytemme vala
Älä anna tilaa usvaisille vuorille,
vaan unohda jousemme soimaan

Pehmeät sulat pitävät allaan liekehtivän vihan
Kunnes käsiesi sukiessa hamppuista tukkaani,
vaivun oman hyvyyteni syksyiseen samettiin

https://www.facebook.com/kuudesaistiharha