IRC-Galleria

Taistelin viime yön tai ainakin suurimman osan siitä (aamu viiteen asti jos tarkkoja ollaan) lyhyen, vain 500 sanan, tekstin kanssa. Kirjoitin, editoin, luin uudestaan. Odotin. Korjasin. Ja lopulta vain tuijotin tietokoneen näyttöä ja "julkaise"-namiskaa.

Epäilen, että kynnys tekstin julkaisussa oli viime yönä pidempi projekti kuin alkuperäisen tekstin kirjoittaminen (siis ennen korjauksia ja muokkailuja). Meinasin jättää kokonaan julkaisematta, jättää pöytälaatikkoon ja antaa olla. Onneksi kuitenkin päätin klikata sitä yhtä pirun "julkaise" sanaa näytöltä koska:

Se tunne, kun saa positiivista palautetta lukijalta. Kehuja sana valinnoista, kokonaisuudesta ja kauneudesta. Rakastan kirjoittamista.♥ Tämä nyt oli ihan vain kaikille jaettava asia, sillä on aivan loistavafiilis. Vaikka kirjoitankin vain omaksi ilokseni niin onnistuessaan ei voi muuta kuin hymyillä.

Ei sillä olen saanut monenlaista palautetta vuosien aikana: erilaisia tulkintoja, kritiikkiä, neuvoja, kehuja. Tämän tekstin kanssa oli hieman erilaista, siksi tämä on niin erikoista.

Ja tämän lisäksi erehdyin taas lukemaan Wildeä. Sitaatteja, lainauksia kirjoista... pakko varmaan penkoa Dorian Greykin esille kohta tai Onnellisen prinssi ja muita tarinoita -kokoelma.

"Taiteen tavoite on paljastaa taide ja kätkeä taiteilija." - O.W.

Tässä tulee tarina. En tiedä, mistä se tulee kertomaan, mutta SINUT haluan sitä kirjoittamaan.

Jutun henki:

1. Kirjoita yksi (järkevän mittainen) virke kommenttikenttään. Älä kirjoita uutta ennen seuraavan henkilön virkettä (ks. kohta 2).

2. Poikkeustapauksessa (jos siltä tuntuu) kirjoita enemmän.

[Mikäli kukaan sattuu ikinä kirjoittamaan mitään, pyrin kopioimaan senhetkisen tarinan sitten tähän muokkaamattomana.]

puoliväli! jälessä ollaan mut en suostu luovuttamaan. rakastan mun tarinaa <3

jeeee nyt oon edellä :3

14.30 sanasota, siitä vielä lisää boostausta!

yaay olen vielä päivän jälessä mutta ei se mitää, kyl tää tästä vielä tän päivän puolella. KYMPPITONNI!

http://strongenoughbyjanina.blogspot.fi/

alotimpa sitte alusta.

Kultaa ja onnea

Keiju pienen pieni prinsessa,
eli ikuisessa uskossa.
Toivoi löytävänsä kulta aarteen
päästä kauniin sateenkaaren.

Etsi, etsi,
kauan kesti,
kunnes viimein ymmärsi,
ei onni löydy etsimällä
vaan kaiken kauniin kokemalla.

Matkusi maita,
löysi ystävän
ja näki haita.
Taisi keijua onni suosia
poissa kotoa oli vuosia.

Rakkaasta ystävästä aika jätti.
Keiju kotiin lähteä päätti,
otti mukaan harjan,
pienen peilinkin.
Matkasi päivän jos toisenkin,
kunnes alla kultaisen omenapuun,
näki kodin ja monen hymy suun.
Tajusi vihdoin aarteen,¨
koti oli päässä sateenkaarten.

Rest in peace Pauline Phillips aka. Abigail Van Buren, olit hieno nainen.