Maailma on muuttunut viimeks tänään, et säkään oo sama ku ennen.
Muutos on ainoo mikä pysyy, aika ei tuu keltään kysyy et haluuksä kasvaa, haluuksä kypsyy.
Kuka tarraa pinnallisuuteen, kuka elää muiden mukaan? Ketkä eivät hyväksy erilaisuutta, itseään tai ongelmia?
Minussa on vikaa, ylianalysoijan vikaa. Kyllä, minussa on paljon muutakin vikaa: oma tahtoni on pahalaatuinen syöpä, josta en parane. Aivan, olenko muka sairas? Määritelkää viat ja ongelmat, keksitte niitä varmasti. Jos itse ei näe mitään väärää, miksi pitäisi kuunnella muita? Pitäisikö elää muiden sanelemaa elämää? Todellako rupean suunnistamaan, ajamaan skootterilla, pakkeloimaan naamaani joka päivä, tuhlaamaan satoja euroja vaatteisiin, kuuntelemaan poppia... Ei sillä, että noissa olisi mitään väärää, EN TUOMITSE, jokainen tyylillään. Mikään noista ei vaan ole minua. Olenko huono? Epäonnistunut massatuotantotuote barbietehtaalla, joka kuuluu viallinen-laatikkoon?
Siitä ei pääse eroon. Sitä on, jossain enemmän ja jossain vähemmän. Ehkä vähemmän pienillä paikoilla, mutta vaikutusvaltaisempi. Suurella paikkakunnalla enemmistö, mutta vaikuttaa vähemmän ja muu on yhdentekevää.
Outo lintu, eristäytynyt, ihmeellinen, masentunut, sairas, vahinkolapsi, jälkeenjäänyt, geenivirhe ihmisen evoluutiossa, hullu, ruma, psykopaatti, esittäjä, itsensä etsijä, syrjäkylillä asuva... Kuinka kutsutte, tai haluaisitte? Why should I give a damn? Miten vaan. Mitään pahaa en ole mielestäni kenellekään teistä tehnyt.