IRC-Galleria

Ekan kerran kun juttelin sinulle. - Ihastuin.
Ekan kerran kun satutit minua.- Ihastuin enemmän.
Ekan kerran kun kerroit kaipaavasi. - Rakastuin.
Ekan kerran kun kosketin sinua. - Halusin olla siinä aina.
Ekan kerran kun katsoin silmiisi. - Hukuin.
Ekan kerran kun lähdin/sinä lähdit. - Jäin kaipaamaan.

Jos ajattelit yhtä henkilöä tässä tekstissä, lisää tämä päiväkirjaasi.
Ehkä Hän lukee tämän ja ymmärtää sinua.

sun rehelliset katseet,
oli valetta.
sun uskottavat sanat,
oli valetta.
sun lupaukset,
oli valetta.
koko tää vuos, ihana vuos,
on ollu valetta.
jätin ystävät sun taakses,
olit mun ykkönen aina,
turhaan.
Haukuin ja tiuskin rakkailleni,
sun valheiden takia !
uskoin ja luotin,
mun piti vaan luottaa suhun, olin mustis, se haittas sua,
mut valheides takia olin muuttunu,
nyt en enää tiiä mikä tässä on totta,
sanat muuttuu teoiks,
mut vastoin sitä mitä oon luvannu ja vannonu,
sä rikoit mut toistamiseen ja lopullisesti.

Missä se rakkaus joka on niin täydellistä,
jota näkee tänään pelkästään niis hyvis näytelmissä?
Missä on usko, joka saa mut vannoo,
et huomenna mä hymyilen, kautta kiven ja kannon?
Usko toivo ja rakkaus, miksi kaikki kaikkoaa?

pps. voi että ku noit pennut on sööttteii ♥
ppps. päätä särkeny koko päivä ku toi viime yö meni nyt miten meni mut eiköhän se täst...

kaikki noi hyvät ajat takas !

KIITOS!

mie luulin ettei mikää poika voi tulla mein välii mut

näköjää voi ! : || <'3

GOOD BYE MY LOVER - JAMES BLUNT

alkuvaiheessa luulin löytäneeni aarteen
aarteen, jota en halua antaa kenellekään muulle edes kuoleman uhalla
sinä olit merirosvoaarteeni

Rakastuin suhun melkein heti
epäröin kuitenkin aluksi,
koska olin hetki sitten tullut jätetyksi
olin vielä katkera, en täysin rinnoin vielä voinut
nauttia seurastasi

Mutta sitten en voinut pidätellä sitä tunnetta
olin kuin seitsemännessä taivaassa
en pystynyt ajatella mitään muuta kuin sinua
hymyäsi
keskustelujamme
kaikkea sinuun liittyvää

Olin onneni kukkuloilla
Luulin että olit se jota oon aina etsiny
hauska, ihana, turvallinen
olit tuki ja turva
rakas ja kulta
ehkä jopa elämäni ensimmäinen rakkaus

Elämäni oli kuin unelmaa
jollaista jokainen haluasi elää
halusin pysäyttää ajan
ja nauttia parhaimmasta hetkestä elämässäni

Kuitenkin sitten pikkuhiljaa
tunsin, että olit jotenkin erilainen
kenties turhautunut, kyllästynyt?

Et enää puhunut herkkiä, söpöjä, ihania
sanoja joita aina odotin
sanoja joita aina rakastin
sanoja jotka saivat minut tuntemaan erityiseksi
sanoja jotka saivat minut tuntemaan rakastetuksi
sanoja jotka tekivät minut iloiseksi
sanoja jotka tekivät itsetunnolleni enemmän kuin hyvää

Se oli kuin veitsen nopea viilto
sanoit sanat joita en olisi halunnut kuulla
myönnän että minäkin puhuin katkeria
silti ikävöin sinua
itkin iltoja, päiviä monia
vieläkin itken ja tunnen tuskaa
ajatukseni harhailevat sinussa
meidän hetkissämme
hyvissä muistoissa
yritän ajatella muuta
mutta epäonnistun siinä,
vaikka hetkittäin tunnen onnistuvani

mietin, että voiko tämä olla totta
tässäkö tämä oli
miten tässä kävi näin
miten me tähän päädyttiin
luulin että meitä odottaa paremmat ajat
yhteinen onnellinen tulevaisuus
luovutit, en olisi uskonut sitä sinusta
miksi et puhu minulle enää

mulla oli vaikeaa
sitä et voinut ymmärtää
ja nyt kun sua tarvitsen
et olekaan enää vierelläni
sydämeni veit
en tiedä voinko rakastaa enää ketään
ainakaan yhtä paljon kuin sinua

silti tiedän, että
meillä oli huonojakin hetkiä
mutta uskon, että
hyviä, lähes täydellisiä oli enemmän

mutta minkä sille voin
että en enää riittänyt sinulle
kukaan ei ole täydellinen
joten turha odottaa liikoja

hämmentää, en tiedä mitä tehdä
rakastan sua vieläkin
ihan liikaa
kai pitäis yrittää jatkaa
elämää, mitä se sitten onkaan ilman sua
mutta siitä tulee vaikeeta, ihan helvetin vaikeeta

sanotaan että aika parantaa haavat
mutta mun mielestä se ei paranna täysin
joskus, ehkä joskus vähän helpottaa
ja voin tuntea jonkun muun kanssa
oloni onnelliseksi, rakastetuksi
ja rakastaa itsekin

Mutta nyt tahdon vaan olla
yksin ja ystävieni kanssa
vähään aikaan
en kaipaa suhdetta vakavaa
en pysty nauttimaan tai luottamaan
haava on vielä liian tulehtunut

Sattuman kauppoja hassuja satuja/
Taakse jääny taloja ja rappuja/
Onnee löytää jos sitä tarpeeksi etsii/
Onni muuttuu ihastuksesta sit rakkaudeksi/
Rakkaus lopulta sit parisuhteeksi/
Tän kaiken kerron kokemuksel ei mun tarvi keksii/
Voisin kertoo kuinka mut jätettiin/
Tärkein ihminen petti tervetuloo mun helvettiin/
Mut se on elämää eikä se siitä muutu/
Saat mut suuttuun lisää taasen yks palanen puuttuu/
Peilikuva alkaa pikkuhiljaa särkyyn/
Tunteet muuttuu kylmemmiksi paljon helpommin mä ärsyynnyn/
Menneitä kelaan vaikkei se mihkään johda/
Silti niitä mahdotonta on enää unohtaa/
Sain sulta pelkän kylmän suudelman huulelle/
Suudelman joka maistui vain katkeruudelle/

Taas menee kaikki vituilleen!
Miks se menee näin jokakerta?
</3

mä tuun muistaa sut aina kuljit missä tahansa/
mä edelleen välitän mä edelleen rakastan/
kai näin on parasta, mut ajatukset kulkuu sun suuntaa/
joka kerta ku mä katson täysikuuta/

Ei aika ei muut ihmiset saa sua poistuun mun mielestä. :(

vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas..
Mut miksi se on silti niin vaikeeta ?