IRC-Galleria

Pohdin nimeä. En ole itse koskaan oikein pitänyt siitä, että minua kutsutaan nimellä. Pelkän nimen kuulemalla luultavasti useimmat ihmiset assosioivat kyseessä olevaan ihmiseen ajatuksia perustuen kokemuksiinsa saman nimisistä ihmisistä. Suuri osa tekee tätä varmaankin tiedostamatta koko asiaa.

Minä en tee. Enää. Huomasin joskus muodostavani mieltymyksen ihmistä kohtaan jota en ole oikeasti koskaan tavannut hänen nimensä ja hänestä kuulemieni asioiden perusteella. Sitten tajusin oikeasti tekeväni näin ja lopetin sen tekemisen.

Miksi?

No onhan se nyt melkolailla todella epäreilua sitä henkilöä kohtaan. Tapaat joskus kyseisen ihmisen ja olet muodostanut hänestä kuvan ja profiilin mieleesi ilman, että olet koskaan edes tutustunut häneen. Sitten vahvistat luomiasi näkemyksiä kyseisestä ihmisestä. Poimit ylös asioita jotka tukevat mielipidettäsi. Muodostat käyttäytymismalleja kyseisestä ihmisestä mielessäsi. Pian asetat hänet jonkinlaiseen lokeroon.

Etkä ole koskaan edes oikeasti keskustellut kyseisen henkilön kanssa. Et anna hänelle mahdollisuutta tuoda esille todellista itseään. Se on väärin. Kaikista harmillisinta on kuitenkin se mitä saatat menettää itse. Saatat menettää tulevan ystävän. Tai teet idiootista ystävän, koska arvostat sitä jostain syystä. Teoria toimii negatiivisessa kuin positiivis-negatiivisessa ajattelumallissa. Menetät ehkä ihmisen, jolla saattaa olla vastaus kysymykseesi, tai uudenlainen näkökulma asioihin joka teitä yhdistää. Toisista ihmisistä voi saada paljon irti. Hyvässä ja pahassa.

Nimi luo, ja tuo assosiaatioita ihan samalla tapaa kuin mikä tahansa sana. Nimi on oikeastaan vain sana, mille ei ole mitään todellista tarkoitusta. Se on vain keino luoda identiteetti ihmiselle, jolloin hänet on mahdollista eroitella ja tunnistaa. Keinotekoinen identiteetti. Identiteetti vailla järkeä. Sitä on nimi.

Minä en muista ihmisten nimiä helposti, enkä kovin aktiivisesti pyri niitä edes opettelemaan. On mielekkäämpää tutustua ihmiseen ilman nimeä. Ainakin minulle. Uskon, että se on paras keino aloittaa vuorovaikutus toisen henkilön kanssa.

Ei nimi miestä pahenna. Se on muuten oikeasti aika hyvä sanonta. Koko tämä lyhyt ajattelutyö lähti liikkeelle tuon sanonnan kautta, kun rupesin pohtiin, että mitä se oikeastaan edes tarkoittaa.

Randomia ajattelua tähtien alla. Pintapuolinen raapaisu nimen luonteeseen. Turhan tarpeellista informaatiota.

Jotta ei tulisi täysin turha postaus niin laitetaan kiva kuva.

Ehkä vielä jonain päivänä ajattelen tämän asian päätökseensä.

Mutta se päivä ei ole tänään.

Päässäni ei liiku ajatuksia. Mitään järkevää tähän blogaukseen ei siis tule.

Omituista. Yrittäessäni ajatella jotain, tai löytää jotain ajateltavaa ei päässäni ole tällä hetkellä mitään sisältöä. Kykenen kuitenkin kuvailemaan tuntemaani tyhjyyttä, kaikkea sen ympärillä. Mistä ne ajatukset oikeen tulee?

Itseasiassa eräs pitkä perjantai-ilta venyi aistillisuuden hekumaan ja puoliksi sohvalla ja lattialla pääylösalasin maatessani koin valaistuksen. Ajatukset välittyvät pääkoppaamme aistien välityksellä.

Aisteja.. niitähän on meillä homo-suvun oliolla lukemattomia. Tai no ei nyt oikeasti lukemattomia, mutta lähes lukematonta informaatiota ympäristöstämme on saatavilla jokaikinen hetki, oli se sitten tietoista tai ei-tietoista.

Traditionaalisesti aisteiksi luetaan ihmisen ulkoaistit: makuaisti, hajuaisti, näköaisti, kuuloaisti, ja tuntoaisti, näillä aisteilla havaitsemme informaatiota ulkoisesta maailmastamme. Näiden lisäksi ihmisellä on muitakin aisteja, jotka antavat informaatiota :

• Kivun aistiminen, joka on eliölle haitallisten neurologisten viestien lähetystä, vastaanottamista, ja prosessointia
• Tasapainoaisti, joka muodostuu näköaistin, tasapainoelinten, sekä asentoaistin yhteistyönä. Se on kuitenkin elintärkeä jokapäiväiselle toiminnalle, ja selviämiselle, joten itse ainakin luettelen sen erilliseksi aistiksi.
• Asentoaisti, joka siis välittää informaatiota siitä, miten kehosi eri osat ovat suhteessa toisiinsa. Välttämätöntä liikkumiselle.
• Liikeaisti, välittää informaatiota kehon liikkeestä suhteessa ympäristöön. Eli kuinka lujaa mennään ja mihin suuntaan.
• Sisäaisti, nälkä, kipu, ja sisäelinten liike.
• Lämpöaisti, tällä tarkoitan kykyä aistia ero kehon ja ympäristön lämpötilan välillä.
• Ajan aistiminen, itse pidän kyseistä aistia ihmisen tärkeimpänä aistina. On hyvin vaikea kuvitella kenenkään toimivan mitenkään ilman ajantajua, koska liikkeen luotettava observointi on kytköksissä aikaan jonka kappale on ollut liikkeessä.

No mitä vitun vattua näillä on sitten tekemistä ajatusten kanssa?

Ainakin sen verran, että ilman kyseisiä aisteja emme voi muodostaa kuvaa todellisuudesta, sillä ei olisi mitään keinoa saada informaatiota ympäristöstämme, eikä edes sisältämme. Itse ainakin uskon ajatuksiemme olevan todellisia, sekä ajatuksemme todistavan myös todellisuutemme. Vaikka menettäisit kaikki ulkoaistisi, on kuitenkin jäljellä sisäiset aistisi, saat siis informaatiota kehostasi, joka on ehkä sisäinen ympäristömme tietoisuudellemme. Silloin sinulla on jonkinnäköinen kuva todellisuudesta, todellisuutesi tosin olisi luultavasti huomattavan rajoittunut verrattuna minun todellisuuteeni, mutta se olisi kuitenkin todellisuus. Ja tämä todellisuutesi synnyttäisi niitä ajatuksia joista usein kumpuaa tekstejä, musiikkia, taidetta, harrastuksia, tekoja, sanoja, ynnä muuta.

Ilman aisteja, ei ole kuvaa todellisuudesta, eikä ajatuksia, eikä silloin olemassa olomme voisi olla varmaa filosofisessa mielessä. Kuollessa ihmisen aistitoiminta loppuu, niin loppuu myöskin kuva todellisuudesta, ja ajatukset. Ja olemassa oleminen.

Tai näin ainakin luulisin. Tällä tavoin jotenkin ajatuksen juoksuni toimi olessani pää ylösalaisin katsoessani olohuoneen pöytää joka näytti kutakuinkin tältä:


Blogaukseni on ehkä hieman kehnosti jäsennelty, johtuen luultavasti koko yön valvomisesta. Tyhjästä päästä on vaikea ammentaa näin suuri ajatus helposti luettavaksi.

En usko ajatusten saapuvan mystisesti ulkoavaruuden energiakentistä vaan näkisin niiden olevan kiinni aisteistamme. Harvoin me kuitenkaan pysähdymme ajattelemaan kyseisen ajatuksen syntyperää. Ajatuksia pidetään itsestäänselvyytenä. Tai itse ainakaan en ollut koskaan sen kummemmin ajatellut ajatusten syntyperää ennen tuota perjantaista iltaa olohuoneessani.

Sillai.

Jaaaaaa se on semmonen sitten tänää juu, että työpäivä takana. Käytiin siis kelassa. Mää nappasin neljä kuukautta lisää työttömyyttä ja kaveri kolmisen viikkoo. Homma toimii.

Käytiin sitten tätä riemuvoittoomme juhlistaan hakemalla vähä possun wienerleikettä ja aurajuustoperunoita. Aurajuustoperunat stokkan alakerrasta ja ne on sielä valmistetukin. Pyyrettiin tasan viissataarrammaa ja ekalla lastauksella ukko pisti siihen joku 436g, kaveri tokas siinä äänee sitte että jaa ei taida olla huumediilerin taustaa kokilla.

Nii tää kokki sitten nappaa sieltä lisää aurajuustoperunoita yhden kauhallisen, lyö kauhallisen rasiaan ja puntari näyttää tasan 500g.

Ukko tokasee vaa että: "Niin mitä sanoittekaan."

Hoh-hoh-hoo! Oli kyllä jotain niin uskomatonta ettei voinu ku pärskytärallaa nauraa koko matka kaupasta ulos.



PC:t on muuten perseestä, innostuin tossa vähä miksaan psybienttiä ja oli tulossa rautanen nelituntinen setiks, mutta ei. ircissä tulee queryy ja highlight, exploolerin palkki nousee ylös ja kaataa kaikki softat.. vittu. No tuli tossa ny kolmisen tuntii talteen.. mutta silti. vituttaahan se. Oli uskomaton groove biällänsä.



Ei mahda mitään. Eikä jaksa jäärä angstaan tommosta. Nauruks vaan, vituiks ne hommat on ennenki menny. Ja olis voinu käyrä huanomminki !

Kolikolla on aina ne kaks puolta, ei mitään niin pahaa etteikö siitä vois saada jotain hyvääkin, ihan oikeesti. Vastoinkäymiset vaan vaikuttaa niin vittumaisilta kun asiat ei ookkaan menny niinku oot toivonu. Sen takia mää en mitään liian täsmällisiä suunnitelmia koskaan teekkään, miks tekisin? Riittää että asettaa päämääränsä tietynlaisen haarukan sisälle ja se matka sinne päämäärään ei oo tärkee, tai siis on, mutta se suoritustapa ei ole. Tärkeintä on että pääsee päämäärään. Eikä se päämäärä kannata oikeesti olla mikään kiveen hakattu vaan antaa vähän löysä alle ja kireyttä ylle. Ja homma toimiipi.

Lantrekit alkaapi perjantaina, huomenna laitteleen laitteita paikalle jne. Nährään siälä jos joku sinne tulee, ja miks ei tulis.

Täsä ny kuitenki sitä psybienttiä..

http://storage.chillfm.in/jan-11-2012-psybient.mp3

Tracklisti jotain tähä suuntaa:

1. Ott - Escape From Tulse Hell (Tripswitch Remix)
2. Asura - Crossroads Limiter
3. Greg Hunter - Radiance
4. Solar Fields - Sol (Remix)
5. Karash Kale - Ashes
6. Cell - Floating Retention
7. Vibrashpere - Northern Sunsets
8. Chronos & CJ Catalizer - Sky Path (Zero Cult Remix)
9. Kickbong - Gravity
10. Healer - Solar Panels
11. Kevin Andrew - Three Weeks
12. Healer - Hibernation
13. Warp Technique - Wonderland
14. The Peaking Goddess Collective - Purple
15. Enthogenic - Missing
16. 12 Moons - Pancakes In Tulum
17. Lucid Picnic - Forest Picnic
18. D. Batistatos - Hoover (Zero CUlt Remix)
19. Capsula - Mindfulness Intention
20. Mauxuam - After B4
21. Shen - Descendant
22. iTom Lab - Kundalini Illumination
23. Tripswitch - Collider
24. Saafi Brothers - Under The Stars
25. Dymons - Eagle Forest
26. Total Eclipse - Espanolizer
27. Mic - Vers Luisant
28. Zen Mechanics - A New Philosophy
29. Saafi Brothers - Into States Of Consciousness
30. Deedrah - Secret Files Of Seven
31. Malik Trey - Sleepy Shadows
32. Kanc Cover & Zero Cult - Green Grass Spirit
33. Mystical Sun - River Goddess
34. Enterprise - Eniac
35. Hybrid Leisureland - Strawberry Planetarium
36. Chromosome - Evens Heaven
37. Total Eclipse - Black Body Radiation
38. Nagual Sound Experiment - Chimera
39. Koala - Trust On You
40. Aes Dana - Morphologies

Sitten lähtee niin erikoinen teksti tulille etten tiärä ittekkää että mitä vittua tapahtuu, yliväsyneen kofeiinillä höystetyn mielikuvituksen vilkasta tuotantoa.

Oletteko koskaan pysähtyneet pohtimaan todellista luontoanne, mitä me oikeastaan olemme, miksi me olemme, mitä helvettiä me täällä teemme? Miten te koette itsenne? Sinä olet sinä ja that's it? Ei mitään muuta? Uskonnot ovat huru-ukkojen hapatuksia joissa ei ole mitään järkeä? Vai kyteekö teissä palava halu tietää enemmän? Ymmärtää omaa itseänne?


Koitetaanpa pientä ajatusleikkiä. Ajatelkaa itsenne kehonne sisälle, missä te sijaitsette? Sydämessä? Aivoissa? Jossain muualla? Vai oletteko te vain koko kehonne?

Jos te sijaitsette jossain muualla, esimerkiksi päänne sisällä, esimerkiksi aivoissanne, niin mikä sitten on kehonne? Onko se vain kasa luuta ja nahkaa? Jos mietitte kehoanne tarkemmin, ja satutte vaikka muistamaan jotain muutakin kuin kondomin käyttöohjeet biologian tunnilta, ymmärrätte varmaankin kehonne monimutkaisuuden, sen täydellisyyden. Palautellaampa basiccejä mieleen, mistä keho oikeastaan koostuu?

• Verenkiertoelimistöstä. (Sydän, Verisuonisto, Veri)
• Ruoansulatuselimistö. (Suu, Mahalaukku, Haima, Sappirakko, Maksa, Suolisto)
• Hermosto. (Aivot, Selkäydin, Keskushermosto)
• Luuranko. (Pääkallo, Selkäranka, Kylkiluut, Reisiluu)
• Lihaksisto.
• Sukupuolielimistö. (Pilu ja Kiguli. *tirsk*)

Mietitäänpä, mikä osa kehosta on tiedoton, eikä millään tavalla liitoksissa tietoisuuteen. Tai yritetään miettiä, mitä enemmän koetan itse pyöritellä päässäni kyseistä kysymystä eri kehon osien kohdalla, sitä useammin löydän kehon osista kytköksen hermoston eri osa-alueisiin.

Hermosto voidaan jakaa kuuteen eri luokkaan, näiden kaikkien läpi käyminen tulisi viemään aikaa aivan perkeleesti, joten jos se ne kiinnostavat enemmänkin, suosittelen englannin kielistä wikipediaa aluksi. Anyways, se mitä haluan sanoa on, että hermosto pitää koko kehosi käynnissä vastaanottamalla ja välittämällä informaatiota kehosi sisältä, ulkopinnalta, sekä ympäristöstä, hermoston toiminta on hyvin pitkälti tahdosta riippumatonta. Et mahda sille mitään vaikka kuinka haluaisit, se kontrolloi kehoasi, jopa mielialaasi vapauttamalla tai pidättämällä eri välittäjäaineita.(serotoniini, noradrenaliini, dopamiini etc.)

Joten, voiko kehosi siis olla vain pelkkää luuta ja nahkaa ilman minkäänlaista tietoisuutta? Tiede sanoo, ettei hermostoa kiinnosta ainakaan sinun tietoiset halusi.


Entäs sitten mieli? Mikä mieli oikeastaan on? Einstein sanoi mielen olleen uskollinen palvelija, ja intuition olleen pyhä lahja, miten hän siis koki itsensä ja tietoisuutensa? Oletko sinä yhtä ja samaa mielesi kanssa? Missä mielesi sijaitsee? Oletettavasti päässäsi?

Pohditaanpa taas ajatusleikkiä. Mielihalut, mitä ne ovat? Röökinhimo, karkinhimo, seksinhimo, alkoholinhimo, laiskottelu tai velvollisuuksien välttely jotta pääsisi helpommalla, kateus? Voiko kateus olla mielihalu? Tuskin halu, mutta mielipahe kenties? Eivätkö oikeastaan kaikki luettelemani esimerkit ole mielipaheita? Vai voidaanko olettaa esimerkkieni olevan hyödyksi sinulle pidemmällä aikavälillä? Tuskin.

Mitä mielipaheita meillä sitten voikaan olla? Turhamaisuus, kateus, viha, laiskuus, ahneus, himo? Kyllä minä luettelisin nuo asiat mielipaheisiin, vai onko joku teistä sitä mieltä, että nämä asiat ovat hyväksi teille? Ja tähän listaan kun vielä lisätään ylensyönti, saadaan aikaan lista seitsemästä kuoleman synnistä, joista osa teistä varmaankin on kuullut rippikoulussa, tai sitten elokuvassa se7en.

Mitä nämä seitsemän kuolemansyntiä sitten yhteen nidottuna muodostavat? Egon. Tarkkailkaapa seuraavan kerran ihmistä jonka ego puskee esille, helpoimmin varmaan seuranta onnistuu hankkiutumalla kännisen ihmisen seuraan. Katsokaa mitä eri mielipaheita egoileva ihminen heijastaa, turhamaisuus, ahneus, kateus, viha? Ne taitavat olla yleisimmät.

Joten, jos mieli koostuu hyvin pitkälti mielipaheista, ja mielipaheet muodostavat egon, niin silloin ego piilee mielen sisällä, ja voisiko olla peräti niin, että juuri tästä syystä Einstein luokitteli mielen uskolliseksi palvelijaksi? Te ette ole mielenne, koska te ette ole pelkkä egonne, mikäli olette, niin tuskin edes olette lukeneet tekstiäni näin pitkälle.

Eli, me emme ole kehomme, emmekä ole myöskään mielemme, mutta nämä molemmat ovat kuitenkin meissä, me pääsemme niitä pakoon ainoastaan uneksiessamme.


Entäs sitten aivot ylipäätään? Olemmeko me aivomme? Kuinka aivomme, jotka ovat aineellisia voisivat olla tietoisia siten kuin me koemme olevamme? Mitä aivoissa oikein tapahtuu? Aivojen tehtävä on on käsitellä hermoston välittämää informaatiota siten, että meidän toimintakykymme ympäristössämme säilyy. Näin ollen me emme siis oikeastaan voi olla aivomme, aivomme on osa kehoamme, ja se pitää huolen selviytymisestämme.

Einstein puhui myös intuitiosta, olen myös itse käsitellyt jossain aikeisemmassa blogauksessa intuitiota ja sen suurta merkitystä itselleni. Ei ole mitenkään harvinaista, että suurimmat tieteelliset läpimurrot ovat syntyneet intuitiivisesti, ensin on syntynyt vastaus ongelmaan, ja vasta intuitiivisen vastauksen ympärille on muodostunut ilmiön, ja vastauksen selittävä teoria. Emme kuitenkaan voi myöskään olla intuitiomme, koska muuten saisimme tietäisimme hyvin pitkälti kaiken kaikesta, sen informaation puitteissa jonka olemme joskus saaneet. Olen joskus miettinyt intuition ja sielun yhteyttä.

Kuvitellaanpas taas hieman, sielun käsitetään monissa uskonnoissa olevan väliaikaisesti ruumiiseen yhdistynyt aineeton, oleellinen osa ihmisyksilöä, joka on ikuinen ja joka fyysisen kuoleman yhteydessä siirtyy metafyysiseenmaailmaan. Sielua on kyetty selittämään tieteessä vain aivojen ja muiden elinten toiminnan tuote, mutta onhan toki montaa muutakin asiaa pidetty vuosituhansien aikana tärkeänä ja nykyään demonisena.

Pohditaan sielun toimintaa ihmisessä, sielun on käsitetty erottavan ihmiset eläimistä. Sielu on osa inhimillisyyttä, sielu opastaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja, mutta oletteko pohtineet mitä intuitio tekee? Oletteko koskaan luottaneet intuitioonne täysin sataprosenttisesti? Oletteko huomanneet miten intuition tekemiä päätöksiä on välillä mahdoton ymmärtää rationaalisella mielellä, mutta silti ne päätökset tuottavat aina parhaan mahdollisen lopputuloksen, joskus pitkällä, joskus lyhyellä juoksulla? Eikö sieluun luottaminen tee aivan samalla tavalla?

Eivätkö sielu ja intuitio molemmat tuota välitöntä tietämistä asiaan kuin asiaan liittyen? Voisivatko intuitio ja sielu näin ollen olla yksi ja sama-asia, toinen tieteellisen näkökulman ja toinen teologisen näkökulma luoma? Teologiselta näkökulmalta sielua/intuitiota pyritään hyödyntämään egon kukistamiseen ja onnellisuuteen tilanteesta riippumatta, ja tieteelliseltä näkökulmalta intuitiota/sielua pyritään hyödyntämään mahdottomilta tuntuvien ongelmien ratkaisuun.

Eikö näidenkin välillä ole yhteyttä? Mahdottomalta tuntuvien ongelmien ratkaisu tuottaa onnellisuutta, ja onnellisuus taas kukistaa egon luomat mahdottomat ongelmat.

Me emme kuitenkaan ole sielumme tai intuitiomme, emme ainakaan vielä, jos joku kokee olevansa niin kertokoon ihmeessä!


Joten keitä me siis olemme? Ja mitä helvetin persettä tämä blogaus nyt taas sitten tarkoittaa? No ei välttämättä mitään, kunhan filosofioin lämpimikseni, mutta miettikääpä, onko tietoisuutenne oikeasti laajempi, kuin mitä koette sen olevan? Olemmeko me pikemminkin jonkinlaisia entiteettejä, kuin vain ihmisiä? Ja mikäli olemme, koostummeko me kehostamme, mielestämme, intuitiostamme/sielustamme, ja.. meistä itsestämme. Ja kun kuolemme mitä tapahtuu? Yhdistymmekö me sielumme/intuitiomme kanssa, jolloin sielumme oppii kaiken kokemamme, ja mahdollisesti reinkarnoituu uudestaan uuteen minään, jolla ei kuitenkaan ole muistikuvia tästä elämästä jota tällä hetkellä elän?

mulla on nyt tosi jännä fiilis. must tuntuu et oon ymmärtäny jotaki suurta ;O

Jonna oletuskuvastani: Ootko lähös Nuuskamuikkusen kanssa etelään, ku oot noin tälläytyny? :

---

DD
Breyks: En! Vaan Niiskun verstaalle ilmalaivaa katsomaan! :--)
Jonna: Varo se voi posahtaa ! :--)) Koska Niiskun keksinnöt on aika surkeita, ja varsinkin jos Niiskuneiti menee ahterinsa kanssa sinne :--)) Mä lähen Noidan huispaustunnille ! :

---

DD
Breyks: Ei, en mene kyytiin, koska joku Haisuli vie senkin! Lähden siitä sitten Hemulin kanssa metsälle. Kukkametsälle.

Jonna: Mä meen luutatunnin jälkeen Nipsun kaa syömään muumimamman pöperöitä, jonka jälkeen menen tuutikin kanssa bailaamaan uimakoppiin, josta suuntaan jatkoille poliisimestarin luo !
Breyks sanoo: Kuulostaa hyvältä! Mä meen metsästyksen jälkeen juttelemaan byrokratiasta Vilijonkan kanssa ja juodaan parit lasilliset viiniä ja sit meen Niiskuneidin kanssa keräilemään sitä valkosta kukkaa ja nauran mahani kipeeks kun se punkero kierii tietä pitkin!

Jonna: Aamulla varmaan poden krapulaa, ja hedään poliisin luota. Ja yritän lähteä oksentamaan mutta olenkin käsiraudoissa ;<
Breyks: Sepä kurjaa! Minä herään ja olen Yksinäisten vuorten prinsessan hovinarri!

Jonna: Joo ja mä nauran sit muumipeikolle ku se on niin nolo ku harjottelee jotain teatteria, ja sitten istuskelen papan kanssa ja mietin sataako tänään vai ei. Sitten törmään hattivattiin ja saan sähköiskuun ja ykskaks elänkin Ice Age hemmojen kanssa o__O Voi tsiisus :

---

DD

Aissu: Ei mikää oo vihreet jos sen maalaa!

Vilma: Paitti jos sen maalaa vihreeks!


Joo pohdittii henkevii :'D Onko mikää ikuisesti vihreää? Ruoho? Ei, se kuivuu. Hugon housut? Ei, jos ne maalaa. Siin ne vaihtoehdot sit oliki :'DD

Pikku Myy:
”Minä olen niin pieni, ettei minulle voi tapahtua mitään.”
”Puren, koska se on mukavaa.”
”Pienuuttani minä kompensoin ilkeydellä.”
”Minulla on vain loistavia ajatuksia.”

Muumipeikko:
”Miten voi olla jano vaikka on juonut koko yön?”

Nipsu:
"Kun on näin pieni, ei kestä pelkoa. Myy on eri asia. Hän on jo niin pieni, että pelko ei mahdu häneen."


Niiskunneiti:
”En ole lihava, olen täyteläinen!”

Nuuskamuikkunen:
”Eihän sitä aina voi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi.”
”Jos maailma muuttuu muhennokseksi, on hemulista ehkä hauskempaa, ettei hän tiedä sitä etukäteen.”

Muumimamma:
”Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen saakka”
”Konnankoukkujen tekeminen ei ole helppoa”
”Kaikki hauska on hyvää vatsalle!”
”Täällä kaikki on liian suurta. Tai sitten minä olen liian pieni.”

Muumipappa:
”Kummakos on olla rohkea, jollei pelkää?”
”Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.”

Hemuli:
”Tiedättehän, ettei minua saa pelästyttää; minulta voi sydän mennä väärään kurkkuun.”

Piisamirotta:
"Pikkuleipiä, tässä tilanteessa? No ehkä yksi."

Muumit on parhaita:D

Katottiin eilen muumeja. Niisku siinä kommentoi sen uutta lentolaitetta:

"Sen uusi pyöreä muoto KIIHOTTAA minua."

Musta tulee filosofi !!


äärrggg joku niin turha aine oikeesti ._.