IRC-Galleria

<sub>en tajuu mitä tein, kaks vuotta parast aikaa
pakko miettii todella, mitä mä sit sainkaan?
vaikee elää enää, tekis mieli kaikki taakse jättää
kävi mieles, et voisin käyttää siihen omaa kättä
en tiedä mitä tehä, mä rakastan sua bellani
vaik tiedän ettet ajattele samoin tunteillani
kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest
mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest
en tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu

välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii
en pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii
mä tunnen sut, poika, olet hyvä pohjimmiltas
se oli spesiaalii, en tiedä mikä tän pilas
rakkaus muuttuu vihaks
mutten halua niin, se ois niin helppo muuttaa

haluun susta kiinni pitää, mut kunnioitan sua
ja sun päätöstä, enkä haluu ikin mitää muuta
tehtiin virheitä, ajauduttiin umpikujaan
nyt ollaan siellä eikä sieltä päästä kukaan muu ku me</sub>

En tajuu mitä tein, kaks vuotta parast aikaa
Pakko miettii todella, mitä mä sit sainkaan
Vaikee elää enää, tekis mieli kaikki taakse jättää
Kävi mieles, et voisin käyttää siihen omaa kättä
En tiedä mitä tehä, mä rakastan sua bellani
Vaik tiedän ettet ajattele samoin tunteillani
Kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest
Mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest
Se piti olla ikuista, mut kaikki hyvä loppuu
En tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu
Joskus ne unohtuu, mut en unoha meitä
Vaikka oltais käsi kädes, kuljettais eri teitä
En tunteitani peitä enää, parempi wraittaa
Haluun kertoo sulle mun tunteista aina
Sillon kun ystävä, joka ei tule koskaan lähtee
Mietin sua joka ilta kun tsiigaan meijän tähtee

kertosäe:
En tiedä mistä hakee lohtuu
En tiedä miten tuskaan tottuu
Se jäi oppimatta, vaikka opetit muuta
Ei elämä oo helppoo aina, luulin muuta

Välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii
En pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii
Mä tunnen sut, tyttö, olet hyvä pohjimmiltas
Se oli spesiaalii, en tiedä mikä tän pilas
Rakkaus muuttuu vihaks
Mutten halua niin, se ois niin helppo muuttaa
Mä haluan vaan niin, et voitais olla ystävii
Vaik se onki pirun vaikeet, se on haikee
Mut oot ikuisesti minun nainen
Tulee ikävä sun frendei, sun mutsii, sun faijaas
Yhteisii hetkii, sun huulii, sun paitaas
Kaikki susta muistuttaa, ne aina pysyy
Mun sydämessä, ihan sama kuka kysyy
Sun takii opin elämään jokaista hetkee täysii
Sun takii opin elämää, oikeen asenteen näytit
Oon ikuisesti kiitollinen niistä hetkistä
Ja oon toiveikas uusista yhteisistä retkistä


Muista rakas tyttöni, etten kadu mitään
Sillä ilman tätä suhdetta en olisi mitään
Se suudelma jonka silloin Siwan pihal annoit
Sä imit mun sydämen jo silloin ja vannoin
Et tästä tulee jotain, vaikka olitkin hiljaa
Tarvittiin tosin tilaa, ei kukaan tätä pilaa
Niin me luultiin, ja oikeassa oltiin
Opittiin yhdes kulkee sinne yhteiseen kotiin
Siellä mä oon vielä, mutta muistoissa enää
Rakastan niitä ja sitä et sain vierestä herää
Haluun susta kiinni pitää, mut kunnioitan sua
Ja sun päätöstä, enkä haluu ikin mitää muuta
Tehtiin virheitä, ajauduttiin umpikujaan
Nyt ollaan siellä eikä sieltä päästä kukaan muu ku me
Halusin vaan kertoo sulle bella,
ikuisesti sinun
Samulisi rakkaudella

Mä tunnen sut poika,
olet hyvä pohjimmiltas.
Se oli spesiaalii, en tiedä mikä tän pilas.
Rakkaus muuttuu vihaks,
mutten halua niin, se ois niin helppo muuttaa.
Mä haluan vaan niin, et voitais olla ystävii
Vaik se onki pirun vaikeet, se on haikeet.

Mistä sitä sais, miettii poikaa yksin himas
Tekee itsellensä pahaa
Ei erota paskaa kivast
Tehny valinnat,
Ei neulaa, millä kutoo umpee haavat
Yrittää muttei jaloillensa putoo
Lanka löytyy toki, muttei perhettä, ei kotii
Sotii omantunnon kanssa, ei saa muutetuksi mokii
Oma koti kullan kallis vois olla,
Jos se olisi ainoo perhe, mikä ei löytyis ruumiista luota poliisin

Ennen puro solisi, nyt se vaihtunut viinaan
Ja vaikka tuntuu et se lämmittää, lämpö haihtunut viimaan
Liimaa valokuvii seiniin milloin kaikki oli hyvin
Vaik ikää kohta nelkyt kaipaa äitinsä syliin
Ikuinen poika, ei oo kasvanut, ei mieheks
Isänkin polku jäi tää aivan liian pieneks
Tsiigaa tähtii vielä, kuoleman valon lyömäs
Poika haluais yrittää, mut onks se jo liian myöhäst?

refrain:
Liikaa surullisii tarinoit
Kuulee täl matkalla maasta taivaaseen
Liikaa surullisii tarinoit
Tajuaa sit vasta kun mullast kaivaa sen
Liikaa surullisii valintoi
Näkee täl matkalla joku pakottaa
Tekemään niin ettei voi tajuta, tajua se
Se on surullista, mut totta

Tyttöparka ei osannu ees aavistaa
Miten paljon kylmää vettä löytyykään saavista
Ja sen kun saa niskaan, niin sillon sattuu
Ja kukaan ei tiedä miten haavat saa avattuu
Ja jos ne avaa, elämä yhä kirvelee
Sattuu yhä enemmän, tuntuu vaan niin hirveelle
Ajatella kaikkee ja suunnitella tulevaa
Ku voi jo ennalt tietää tulevan

Kortit on jaettu, on aika lyödä pöytään ne
Enää ei jaksa ettii, nyt aikoo löytää ne
Mis teki väärin, kun taivas putos niskaan
Mutsi on lähteny ja isä kännissä antaa piiskaa
Se jahtaa riistaa peittääkseen oman surun
Sumun keskelt ei näe tyttöä,
Niinkuin se surupuvun on pukenut päälle
Naapurit kuulee laukaukset,
Taloon jää enää särkyneet lautaset

refrain

Kaunis tyttö, ikää jo kohta neljätoista
Koulukiusattu, silti vahva, eikä pelkää moist
"Mua vituttaa, menkää pois", yksinäisyys pelottaa
Mut kaverit ei lopeta, vaik opettajat kehottaa
Mut niillon muutaki, ei ne kerkee välittää
Tyttö kaipaa jotain, joka tyhjyyden vois hävittää
Tylyys on kultaa tän tytön sisimmäs
Ja sai lyhimmän tikun, kun menny oli pisimmät
Mut sisäl alko syttyy, ku salaman iskusta
Tapas kohtalotoverin ja kysy miks musta
Tuntuu, et on ekaa kertaa rakastunu
Sit kaikki loppuu ennenku on mitään tapahtunu
Sil kakstoista päivää tyttö eli todella
Joskus miettii näin huonoo tuurii ei oo monella
Poika katsoo keskiyöllä sillalt tytön tähtee
Sokastuu ja heti illal tytön perään lähtee

refrain (2x)

Tajua se

en tiedä mistä hakee lohtuu,
en tiedä miten tuskaan tottuu.
ei elämä oo helppoo,
aina luulin muuta.