Jokaisella on oma unelmansa, mitä elämässä voisi tapahtua. Pikku-Paavo voi toivoa että isäukko saisi hieman ylimääräistä palkkaa töistään ja voisi ostaa tällle xbbox 360:n, Santtu voi toivoa itselleen skootteria sekä Sultan-kondomeita, ja Liisa taasen elättelee toivoa omasta pikkuponista jolla hän voisi ratsastaa aina silloin kun haluaa. <3
Tässä Erkin unelma.
"Unelmani olisi, että erääni kauniina päivänä tulisin kotiin ja saisin kuulla, etteivät vanhempani olekaan omiani, vaan olin vaihtunut toiseen vauvaan sairaalassa jonkun sairaanhoitajan tai kätilön huolimattomuuden takia.
Minut vietäisiin oikeiden vanhempieni luokse. He olisivat tooooosi rikkaita ja saisin omalle tililleni heti alkuun 200.000 euroa, vaatimattomasti... Saisin käyttää rahat mihin vain ja isäni kertoisi by the way -juttuna että vaikka hän on 45-vuotias, hänellä ei ole ollenkaan kaljua! Hän myös kertoisi minulle, että alkoi 16-vuotiaana kasvamaan huimasti pituutta, vaikkei hän ollut sitä aikaisemmin kasvanut kahteen vuoteen pituutta! Uskomatonta vai mitä? Varmasti sama olisi siis luvassa minullekin!
Minusta tulisi heti VIP-henkilö joka paikassa ja pääsisin myös Rolf Nordströmin sairaalan leikkauslistan kärkeen ja pääsisin epilaatioon, hiustensiirtoon (vaikka en kaljuuntuisikaan niin toki haluan näistä paksummat), leuan- ja nenänmuokkaukseen, rasvanimuun sekä kasvojenkohotukseen! Uusituttaisin ilmettäni kampaajalla ja hankkisin muutaman tonnin hintaiset hiukset tuosta vain. Ja tietty saisin käsiini uusinta huippumuotia, sekä tietenkin palveluksessani olisi yksityisräätäli joka tekisi millaisia vaatteita vain päähäni pilkahtaisi! <3
Olisin seksikäs ja vaikutusvaltainen, grr.. Mitään muut ihmiset eivät tässä elämässä haluakaan, joten olisit varmasti kateellinen!"
Mulla on unelmia. Mulla on unelmia, jotka mä haluaisin toteuttaa enemmän, ku mitään muuta tässä maailmassa.
- No miks sä et sit toteuta? Hyvä kysymys. Ehkä siksi, että mä koen sen matkan olevan liian vaikea mulle.
Niitä unelmia mä mietin, pohdin ja unelmoin intohimoisesti. Ne unelmat saa mut iloseks.
Mä en vaan uskalla ottaa sitä hyppyä tuntemattomaan. Mulla ei ole munaa siihen. Mua pelottaa.
Tai ehkä mä vaan odotan, että kohta joku pimpottaa ovikelloa. Mä juoksen avaamaan oven ja siellä oven takana seisoo lähetti sateenkaaren värisessä univormussa pilvi kulkuneuvonaan. Kädessä se lähetti pitää pakettia. - Yksi valmis unelma kotiinkuljetettuna, olkaa hyvä.
Lähetti lähtee ja mä pääsen avaamaan mun paketin, sen jossa on yksi valmis unelma. Mun unelma, jota mä pääsen vihdoinkin elämään.
Mutta en mä haluais sen menevän niin. Jokaisen ihmisen jokaiselle unelmalle on se oma polkunsa, jota pitkin kävelemällä sen voi saavuttaa.
Jos mä saisin unelmani toteutumaan vaan sohvalla istumalla tai dataamalla koneella, multa jäis kaikki kokemukset väliin.
Mulla ei olis mitään muisteltavaa. Ei noloja hetkiä, joille myöhemmin nauraisin vedet silmissä. Ei mitään tai ketään jota ikävöidä, jonka vuoksi itkeä. Ei naurunaiheita ei hymyssä suin tehtyjä päähänpistoja. Ei aihetta rakkaudelle, ei siis elämää.
Mulla olisi vain se mun unelma, se jonka se sateenkaaren värinen tyyppi toi mulle. Tekiskö se mut onnelliseks? Se unelma ja ne tulevat muutkin, jotka mä kuvastosta valkkaisin ja tilaisin ja jotka tuotaisiin taas kotiinkuljetuksena kotiovelle 'yksi valmis unelma kotiinkuljetettuna, olkaa hyvä' lauseen kera.
Ne polut jotka vie mun unelmille on kivisiä. Niissä on kuoppia ja mutkia ja ylä- ja alamäkiä. Niiden varrella on ylitsepääsemättömiä esteitä, jotka kuitenkin lopulta tahdonvoimalla ja intohimolla on mahdollista ylittää. Ja mikä tärkeintä, niiden varrella on kokemuksia. Niiden varrelta saan muistoja ja opetuksia, vaikka sitten kantapään kautta.
Ja ehkä mä olen pikkuisen masokisti, mutta mä haluan kulkea itse omat polkuni, tehdä omat valintani niiden mun unelmieni vuoksi.
Mä ostan hyvät kengät ja alotan sen matkan. Ja, jos ne kengät alkaa hiertää, mä heitän ne pois ja jatkan matkaa paljain jaloin. Läpi tuulen ja tuiskeen ja kantapäät veril mä vielä pääsen perille ja toteutan ne mun unelmat.
Ja ehkä sen matkal varrella mä löydän itselleni sen verran munaa, että en seuraavan matkan aloituspisteessä enää epäröi.
Huhhuh, olipahan uni :O
Yhyh, ei ollu kiva se uni ollenkaan, vaikka tavallaan ois pitäny olla mukava aiheen perusteella.
Pisti se silti vähän miettimään vielä senkin jälkeen kun heräsin :o
Hmm, on se vain jännä miten ihminen voi tehdä tietoisestikin nuin vääriä juttuja mitä meinasin unessa tehdä, onneksi heräsin ettei tarvinu sit katella unessa viel niit omien tekojen seurauksiakin :o
Saa nähdä uskaltautuuko tuohon hommaan enää koskaan oikeasti :D
Mut on ne häät vain jännä juttu, varsinkin ne omat, mut onneksi se olikin vain unta.
"Aarrekartta on työkalu, joka auttaa toteuttamaan unelmia. Vaikka aarrekartan tehneet kertovatkin ihmeellisiä tarinoita karttojensa toteenkäymisistä, ei aarrekartassa ole kyse taikuudesta. Aarrekartan toimimisen salaisuus on siinä, että se valmistaa meitä henkisesti muutokseen ja tekee meidät avoimemmiksi ratkaisujen löytämiselle. Kun tiedostamme unelmamme ja suhtaudumme luottavaisesti sen toteutumiseen, myös tapamme tarkastella todellisuutta muuttuu. Havaintomme keskittyvät unelmamme toteuttamisen kannalta tärkeisiin asioihin. Havaitsemme ja keksimme yllättäviäkin asioita. Teemme valintoja ja ratkaisuja, jotka ovat välttämättömiä unelman toteutumisen kannalta. Aarrekarttatyöskentelyssä niin tietoinen mieli kuin alitajuntakin valjastetaan unelman toteuttamiseen."