IRC-Galleria

Ehkä jonain päivänä kohtaan sen keltaisen onnen, sen naurun ja ilon.
Mikä monien kasvoilla pyörii päivittäin, minulla silloin tällöin sen nään.
Sattuu niin paljon, pois tästä tuskasta ja kivusta vain tahdon.
En voi esittää iloista, enkä onnellista, sitä pitäisi vain osata olla.
Päivä päivältä kurkkua kuristaa enemmän, masennusta ja ahdistusta pelkään.
Entä jos huomenna viimein romahdan, enkä jaksa enää nousta ?

Vuosia sitten jo huomasin, onnellinen jossain muualla olisin.
Silti olen ollut vahva, sinnitellyt vaikka ei jaksa.
Tahdon voimasta ei ole tämä olo kiinni, mutta yritän jaksaa silti.
Olen ottanut itseäni niskasta, ruoskinut sisintäni tappelemaan vastaan.
Silti lannistun, miksi ikinä en vain onnistu?
En ole edes yksin, mutta silti tunnen kaipauksen.
Tarvitsen vain sen yhden ihmisen, joka luokseni koskaan pysty palata ei.

Köhköhköh.. *tekee kualemaa*
Vtu mullo huono kunto! >XD Menin tos n. 3-4km lenkin,
ehk puolet juoksin, ja 45min meni XDDD
Ja pimiää oli 8''<
.. ja taas joku tyyppi moikkas ku menin niitte talon ohi 8D
Sen 'valotalon' jälkee 8''D [Evi tietää paikan XD]

Jännää.. pitäis rupee juoksee tuol joka päivä.. 8o
Ehkä noi suklaan kerryttämät kilot tippuis XD