http://www.youtube.com/watch?v=-x_FgEZvBpM Eri ryhmista koottuja vankien kuvia, ainakin kahdella kuvatulla on "P"-merkki paidassaan, joka tarkoittaa puolalaista, ja ainakin yhdella Daavidin tahti. Juutalaisia ei kuvattu enaa sen jalkeen kun heita alettiin tuomaan Birkenauhin tuhottavaksi. Pelkastaan Auschwitz-Birkenaussa murhattiin 0,9-1,5 miljoonaa juutalaista, 75-150-tuhatta katolista puolalaista, seka useita kymmenia tuhansia neuvostoliittolaisia sotavankeja ja romaneita. Muita uhriryhmia olivat poliittiset viholliset, homoseksuaalit, Jehovantodistajat, seka "epasosiaalisiksi" luokitellut henkilot (yhteiskuntaan sopeutumattomat yksilot, rikolliset, prostituoidut, mielisairaat, vammaiset jne.).
Toissapaiva kului ihmisyyden, ja teknologian kehityksen, varjopuoliin tutustuessa yhdessa monista parempien ihmisten vaaranlaisten ihmisten tuhoamiseksi rakennetuista laitoksista.
Paiva oli paahtavan kuuma.
Aamulla 25-henkinen ryhmamme lahti minibussilla Krakovasta kohti kaunista Oswiecimin kaupunkia hieman reilu tunnin ajomatkan paassa.
Normaalisti haliseva seurue meni hipihiljaiseksi kun bussi ajoi Auschwitzin ensimmaisesta portista sisaan. Seuraavassa portissa lukikin sitten "Arbeit Macht Frei".
Oppaamme oli loistava, Wojtek, puolalaisen Auschwitz-selviytyjan poika, joka tykitti faktoja kylmanviileasti poytaan jokaisessa kohteessa ja ampui pari sarkastista huomiotaankin murhaajista.
Leiri, Auschwitz I, avattiin vuonna 1940, sen ensimmaiset vangit olivat 30 saksalaista rikollista jotka tekivat paikalla rakennustoita, myohemmin saksalaisia rikollisia kaytettiin leirin seitsemansadan SS-miehen alaisuudessa toimivina jarjestyksenpitajina. Seuraavat vangit, numerot 31-800?, olivat ensimmainen era puolalaisia Kolmannen Valtakunnan vihollisikseen maarittelemia henkiloita.
Olennaisia kaytantoja leirilla oli etta perheet hajoitettiin toisistaan, kaikki vangit ajeltiin nopeasti ja kovakouraisesti kaikista karvoistaan SS-miesten katsellessa ja naureskellessa. Vankeihin tatuoitiin numerosarja ranteeseen, tai rintakehaan ja heidat laitettiin asumaan ahtaisiin parakkitiloihin, jossa he nukkuivat heinien seassa kuin sillit purkissa. Lyhyesti: heidat siis riisuttiin kaikista ihmisyyden ja yksilollisyyden tunnusmerkeista, nyt he olivat kuonaa Kolmannen Valtakunnan viemarissa. Natsit eivat myoskaan kutsuneet heita ihmisiksi vaan numeroiksi, ja eri ryhmille oli annettu erilaisia elainryhma-maareita (puolalaisia kutsuttiin sioiksi, juutalaisia tuholaisiksi).
Auschwitzissa ihmisia tuhottiin paa-asiassa raskaalla tyolla yhdistettyna epainhimillisiin elinolosuhteisiin, seka massateloituksin. Paikalle tuotiin ulkopuolelta ihmisia teloitettavaksi, seka paikallisista kapinoista seurasi muutaman sadan vangin hengen vaatineet kostotoimenpiteet. Moni lapsi kuoli natsilaakareiden ihmiskokeissa. Joseph Mengele oli Auschwitzin tunnetuin laakari, joka tunsi erityista mielenkiintoa kokeisiin kaksoslapsilla. Kokeissa kaytetyt lapset olivat juutalaisia ja romaneita.
Jos joku pakeni tai yritti pakoa, tiesi tama kostotoimenpiteita karkurin ryhmaa kohtaan, seka taman koko perheen siirtamista Auschwitziin. Ei ollut myoskaan taysin epatavallista etta vangit myos brutalisoivat toisiaan taistellessa pienista resursseista, kuten leivankantyn takia. Vankien lahimmat vartijat, usein vakivaltarikollisia, ottivat nautintoa tyostaan haluammallaan tavalla leirin jumalien, SS-miesten, tahan puuttumatta. Paikalla palveli eri aikoina yhteensa noin 700 SS-miesta, joiden elama oli suhteellisen tylsaa heidan toimiessaan lahinna vain valvontatehtavissa. Tyon tylsyys ja kaytannossa laaja vapaa-aika yhdistettyna laajoihin oikeuksiin sai korruption rehottamaan heidan keskuudessaan ja paljon vangeille (nyt siis Kolmannelle Valtakunnalle) kuuluvaa omaisuutta paatyi naiden miesten omistukseen. Itseaan SS-miehet huvittivat vankeja ampumalla, ryyppaamalla ja harrastamalla seksia.
Yhdessa rakennuksista oli esilla vangeilta koottua tavaraa seinatolkulla, kenkaroykkiot pistivat jotenkin miettimaan, oli puukenkia, korkokenkia, loputon kasa pikkulasten jalkineita. Matkalaukuissa luki nimet ja asuinpaikat, yhdessa naista huomasin lukevan "A.Kafka, Praha". Yhdelle seinalle oli lasin taakse laitettu esille noin 40-tuhannen juutalaisnaisen hiukset. Paikalla oli tutustumassa joukko Israelin sotilaita, joista yllattavan moni oli nuoria naisia, ja pari heista tuijotti hiusroykkiota raskain kasvoin lasiin nojaten.
Paikalla oli yksi kaasukammio, jonka yhteydessa polttouunit, kaasukammiossa sisalla ollessani koin tietynlaista ahdistavuutta. Myohemmin vuonna 1942 kun juutalaisten taydellinen joukkotuho oli julistettu kaytantoon, rakennettiin tata varten viereisen Brzezinkan kylan paalle laaja Auschwitz II: Birkenau -tuhoamisleiri, jossa saapuvien juutalaisten jako meni jotakuinkin uuniin-duuniin jaolla. Duuniin valituillakin elaman keston odotus Birkenaussa oli lyhyempi kuin Auschwitz I-leirilla. Kiireisina aikoina, kuten Varsovan gheton kansannousun jalkeen -43 tai Unkarin juutalaisten tuhontaprosessissa -44 tata valintamenettelya ei suoritettu vaan kaikki ajettiin suoraan Zyklon-B suihkuun Birkenaun kolmeen suurempaan kaasukammioon. Tanaan Birkenau on vielakin synkea naky legendaarisen porttinsa, josta menevat sisaan rautatiekiskot, takana avautuvalla laajalla alueella kohoavine savupiippuineen ja ihmiskarjaparakkeineen.
Birkenauta ymparoi rauhallinen tammi- ja lehtikuusimetsa jossa linnut lauloivat niin suloisesti.
Rudolf Hoss, Auschwitzin komentaja, hirtettiin myohemmin paikalla. Hoss perheineen asui ihanassa kartanossa keskitysleirin yhteydessa. 90% Auschwitzin SS-henkilokunnasta paasi pakenemaan.
Jos vierailet Krakovassa ja tahdot myos kokea Auschwitz-Birkenaun, ota ehdottomasti opastettu kierros, jolloin selviaa paljon historiallisia yksityiskohtia aiheesta.