Jännittää nii et on paha olo, mut ehkä sitäkin enemmän pelottaa. Olenpa nyt meinaa päättänyt muuttaa omilleni. Huomenna on luvassa asuntojen tutkailua ja työpaikkahaastattelu. Eihän se itsessään ahdista kun nyt olen jo kolmisen vuotra suunnitellut "äidin helmoista" pois pyrähtämistä. Kuitenkaan tää ei ollut ihan suunnitelmissa; muutan 157 kilometrin päähän kaikista ystävistä ja perheestä kaupunkiin, jonka hädintuskin enää tunnen. Mut siihen liittyy vielä semmonen pikku juttu, tämä tapahtuu viikon tai kahden varoitusajalla.
Nyt jännittää ja oksettaa. Pelottaa aivan jumalattomasti. Mitä sit ku oon siel yksin enkä tunne paikkakunnalta ketään? Mitäs sitten ku pelottaa ja kaipaan seuraa? ---Mitä jos en löydäkkään töitä enkä saa maksettua vuokraa?
Mitä jos...
Tosiaan. Nukkumaan olin menossa jo nelisen tuntia sitten muttakun se uni ei nyt vaan ole tullakseen. Viiden tunnin päästä pitää herätä.
Voihan.
Kavereista oon kertonut kahdelle. Oon kovasti koittanu saada niitä kiinni mutta kovin ovat kiireisiä töissään ja menoissaan. En millään haluisi puhelimella kertoa tai kutsua läksiäisiin ennenkuin ovat saaneet kasvotusten kuulla... Pahoittelen syvästi mahdollisia kirjoitusvirheitä. Niitä sattuu kun kirjoittaa yhdeltä yöllä iPod touch:lla...
Kuvitteleppa, että olet pieni koiranpentu. Muutaman viikon vanha. Sinut ryöstetään kotipihaltasi ja laitetaan pimeään autoon. Näet muitakin koiria ja eläimiä. Osa kuolleita, osa kituvia ja osa eläviä. Kuolleilta on revitty nahat päältä ja nyljetty. Kituvilta on revitty nahkaa irti ja katkottu jalkoja, mutta jätetty kitumaan. Osat ovat samassa tilanteessa, kun sinä. Säikähdät kun auto pysähtyy. Yrität mennä piiloon. Pelkäät. Miehet avaavat oven ja löytävät sinut. Yrität rimpuilla mutta toinen miehistä lyö sinua kylkeen kovaa. Se sattuu ja vinkaiset. Toinen miehistä sanoo: "Ole hiljaa pentu!" ja katsoo sinua vihaisesti. Näytät katuvalta, mutta se ei auta. Saavut pimeään halliin. Näet muita eläimiä, jotka ovat piikkejä täynnä ja kituvat. Näet pöydän jonka päällä on: veitsi,shamppoita ja etikoita.Sinut nostetaan pöydälle. Yrität päästä karkuun. Tassusi sidotaan kiinni. Sinut laitetaan pöydälle. Tunnet jotain hirveää selässäsi. Veitsi viiltää nahkaa pois. Tunnet jotain vielä kauheampaa. Se kirvelee. Miehet kaatavat revityle nahkallesi etikkaa. Uliset ja yrität päästä irti. Miehet tiputtavat sinut lattialle. Olet edelleen sidottuna. He potkivat sinua. Kärsit. He heittävät sinut laatikkoon, jossa olivat kuolleet eläimet ja kituvat. Kidut niin kauan kunnes kuolet janoon. Elämäsi kesti 3 kuukautta 2 päivää. Kaikki se kidutusta. Näin tapahtuu monille eläimille! Tunsit varman sisimmässäsi kyyneleitä.
Lisää tämä blogiisi jos olet eläinrääkkäystä vastaan!
Mua ahdistaa tää juttu ihan helvetisti, haluisin vaan kaikki selväks itelleni ja ettei tarvis miettiä koko aja, mut paha juttu ku ei koskaan pysty puhumaa. Ihan sama, en mä väkisi.