Jännittää nii et on paha olo, mut ehkä sitäkin enemmän pelottaa. Olenpa nyt meinaa päättänyt muuttaa omilleni. Huomenna on luvassa asuntojen tutkailua ja työpaikkahaastattelu. Eihän se itsessään ahdista kun nyt olen jo kolmisen vuotra suunnitellut "äidin helmoista" pois pyrähtämistä. Kuitenkaan tää ei ollut ihan suunnitelmissa; muutan 157 kilometrin päähän kaikista ystävistä ja perheestä kaupunkiin, jonka hädintuskin enää tunnen. Mut siihen liittyy vielä semmonen pikku juttu, tämä tapahtuu viikon tai kahden varoitusajalla.
Nyt jännittää ja oksettaa. Pelottaa aivan jumalattomasti. Mitä sit ku oon siel yksin enkä tunne paikkakunnalta ketään? Mitäs sitten ku pelottaa ja kaipaan seuraa? ---Mitä jos en löydäkkään töitä enkä saa maksettua vuokraa?
Mitä jos...
Tosiaan. Nukkumaan olin menossa jo nelisen tuntia sitten muttakun se uni ei nyt vaan ole tullakseen. Viiden tunnin päästä pitää herätä.
Voihan.
Kavereista oon kertonut kahdelle. Oon kovasti koittanu saada niitä kiinni mutta kovin ovat kiireisiä töissään ja menoissaan. En millään haluisi puhelimella kertoa tai kutsua läksiäisiin ennenkuin ovat saaneet kasvotusten kuulla... Pahoittelen syvästi mahdollisia kirjoitusvirheitä. Niitä sattuu kun kirjoittaa yhdeltä yöllä iPod touch:lla...
Uusimmat blogimerkinnät
- Boogie woogie ! 21.03.
- Tahdon 2013 19.03.
- Viisaudenhampaat (Varoitus: teksti saattaa... 20.02.
- Harlem Shake 18.02.
- Aika jännä juttu 31.01.
- Maailma on pieni... 30.11.
- Yay 21.10.
- Hurraa kuoro! 05.09.
- Uuh, taas jotain uutta ja jännää! 03.08.
- Nyt ei menny ninku Strömsössä 01.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (5)
-
▼
2012 (140)
- ▶ marraskuu 2012 (1)
- ▶ lokakuu 2012 (1)
- ▶ syyskuu 2012 (1)
- ▶ elokuu 2012 (2)
- ▶ heinäkuu 2012 (11)
- ▶ kesäkuu 2012 (6)
- ▶ toukokuu 2012 (31)
- ▶ huhtikuu 2012 (33)
- ▶ maaliskuu 2012 (33)
- ▶ helmikuu 2012 (17)
- ▶ tammikuu 2012 (4)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (2)
- ▶ 2009 (65)