Rakas päivis......
HALUUUUN KUOLLAAAA...... :'/ </3 no okei siis en oikeest mut siis okeeeesti nyt. Mun. Elämä. On. Kamalaa. No tää on taas näitä päivii..... SVANTE TÄ ON OMMATTU SULLE. En kirjota sun nimimerkkiä tähän koska oot jo feimi. Mut sä snaijaat et tä on sulle SVANTE OOT IHAN KAMALA IHMINEN KOSKA YRITÄT PILATA MUN MAHKUT KAIKKIIN MUIJJIIN TÄÄLLÄ IRKISSÄ OLEMALLA ITE NIIN viilEE JA HOT. No et oikeesti oo ees! Siitäs sait! TOTUUS. Hahahahahahahahahahah!!!!!!! MUT OIKEESTI MEE V*TTUUN MUN ELÄMÄSTÄ!!!!
P.S. :DDDDd toi edellinen päivistxt oli tsoukki, Saara on oikeesti IHANA :):)<3
joo tämmönen. seuraa vailla oon. oisko tää vähän niinkun joku päiväkirja sitte?
..
maanantaina yöllä kirjottelin paperille asioita joita haluaisin päästä purkamaan. Yksin kun on niin ei voi tehdä muuta kuin alkaa hajoileen ajatuksille - tai sitten kirjoittaa ne paperille. Sama se saako siitä kukaan selvää. Kirjoittaminen on terapiaa!
En edes tiedä miksi tämän tänne kirjoitan :D
Jos joku tuomitsee niin sanon vaan sen että keskity enemmän omaan elämääsi, varmaan löytyy jotain tuomitsemisen arvosta sieltäkin.
Jokasella on oikeus omaan mielipiteeseen ja se pitää saada myös sanotuksi ilman että joku haukkuu sut täysin maan rakoon. Eri mieltä asioista saa ja pitää olla. väärässäkin saa olla. se tekee ihan hyvää huomata ettei olekkaan aina oikeassa ja omaa ajatusmallia voi muokata sen mukaisesti :)
Olen itse valmis kaikkeen mahdolliseen yhteistyöhön tiettyjen tahojen kanssa, ehdot on kuitenkin minullakin!
Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toista. Itsekään en niin tekisi mistään hinnasta, kenenkän muiden etujen puolesta en pelaa.
Olen sulkeutunut, ehkä tämä sittenkin on se vaihtoehto häpeän ja hiljentymisen sijaan.
Olen katkera, epäisänmaallinen suomalainen! Mitä sitte? Ei täälä kauheesti mitään kehumisen arvosta olekkaan, paitsi että Suomi on maailman turvallisin paikka asua ja täälä saa vielä toistaseksi maailman puhtainta vettä, silti täälä kaikki valittaa kuinka ankeeta on! No väkisinkin tarttuu muhun tuo asenne.
TYlsää ja hajottaa ja on yksinäistä. Kavereiden kanssa ei kiinnosta viettää aikaa enää kun samassa oravanpyörässä tuntuvat kaikki olevan. samat aiheet, ei mitään uutta. koskaan. Haluan perheen jonka olosta voi nauttia! Tällä hetkellä itsetuhoinen itsevarmuus on aika vahvassa asemassa mun pään sisällä. apua!
Jännittää nii et on paha olo, mut ehkä sitäkin enemmän pelottaa. Olenpa nyt meinaa päättänyt muuttaa omilleni. Huomenna on luvassa asuntojen tutkailua ja työpaikkahaastattelu. Eihän se itsessään ahdista kun nyt olen jo kolmisen vuotra suunnitellut "äidin helmoista" pois pyrähtämistä. Kuitenkaan tää ei ollut ihan suunnitelmissa; muutan 157 kilometrin päähän kaikista ystävistä ja perheestä kaupunkiin, jonka hädintuskin enää tunnen. Mut siihen liittyy vielä semmonen pikku juttu, tämä tapahtuu viikon tai kahden varoitusajalla.
Nyt jännittää ja oksettaa. Pelottaa aivan jumalattomasti. Mitä sit ku oon siel yksin enkä tunne paikkakunnalta ketään? Mitäs sitten ku pelottaa ja kaipaan seuraa? ---Mitä jos en löydäkkään töitä enkä saa maksettua vuokraa?
Mitä jos...
Tosiaan. Nukkumaan olin menossa jo nelisen tuntia sitten muttakun se uni ei nyt vaan ole tullakseen. Viiden tunnin päästä pitää herätä.
Voihan.
Kavereista oon kertonut kahdelle. Oon kovasti koittanu saada niitä kiinni mutta kovin ovat kiireisiä töissään ja menoissaan. En millään haluisi puhelimella kertoa tai kutsua läksiäisiin ennenkuin ovat saaneet kasvotusten kuulla... Pahoittelen syvästi mahdollisia kirjoitusvirheitä. Niitä sattuu kun kirjoittaa yhdeltä yöllä iPod touch:lla...