Tuuli on kääntynyt. Tyttö kävelee yksinään. Kylmä viima viistää kasvoja. Kyyneleet valuvat hänen poskiaan pitkin. Moni ei tiedä kuinka huonosti tytön asiat onkin. Hän antaa olettaa,että kaikki on hyvin. Mutta niin ei ole.
Tyttö katsoo pojan kuvaa, viimeistä kertaa muistelee silloisia hyviä hetkiä. Hymy leviää tytön kasvoille, mutta hymy muuttuu pian vihan irvistykseen. Kuva syttyy palamaan.
Katsoo peiliin omaa kuvaansa. 'Mikä on mussa vikana? Rakastin sua liian paljon. Anteeks annoin liikaa. Yritin rukoilla, muttei se auttanut. Miksi sä mulle niin teit? Mulla ei oo täällä enää mitään.' tyttö ajattelee.
Kääntyessään pikku polulle taivas synkkenee. Taas yksin maailmassa. Polku katoaa metsän pimeisiin varjoihin. Tyttö jatkaa peloissaan matkaa. Kyyneleet virtaavat vuolaasti. Hän katoaa polun päähän. Katoaa pimeisiin varjoihin. Hiljaisuus laskeutuu metsän ylle.