Aika on omituinen asia. Joskus se on pitkä joskus se on lyhyt. Kun ajan haluaa olevan mahdollisimman pitkä se muuttuu lyhyeksi ja kun ajan tulisi rientää se tuntuu pysähtyvän.. Auttaisiko jos sanoisimme että "toivottavasti aika kuluisi hitaasti" mutta sydämessä tarkoitamme toisinpäin. Onnistuisiko täten huijaamaan aikaa? Ehkä emme, mutta kai voimme silti aina toivoa? Sitäpaitsi jos aika kulkisi kuten tahdomme, hitaasti tai nopeasti. Ei odottaminen enää kannattaisi eikä yhteiset lyhyet ajat olisi niin arvokkaita