Mulle tää kaupunki on täynnä sun kuvia.
Hetkii, muistoi ja unelmia.
Osa niist on häipynyt ajan varjoihin,
mutta osa niistä jää, eikä kuole aikoihin.
Me käveltiin rantaan, jalanjäljet jäi hiekkaan.
Meillä oli jotain kestävää.
Mutta meidän jäljet katos veden virtaan.
Ei sitä pystynyt estämään.
kyl sun pitäis tietää,
jos ikinä tunsit samoin.
vai olinko sulle vaan
lompakko?