Peilissä tyhjät kasvot
ei silmissä valoa
eivät hehkuneet
eivät sitä huomisen paloa
sitä joka tuikkii tahdissa
tahdissa kirkkaimman tähden
sitä joka katsoo eteenpäin
määränpäänsä nähden
oli kadonnut hehku
liekki sen hiljaa hiipunut
tuike kirkkaan tähden
avaruuteen kadonnut
oli jäänyt siihen yksin
ei tuntenut päiviään
vain avaruus ympärillä
tapaili omaa nimeään
oli peilissä kasvot
kehyksissä tyhjyys vaan
autio katse
heijastus eilisen seuranaan