IRC-Galleria

Kuinka tuskallista onkaan tietää,

että illan saapuessa

kaikkoaa uni.



Kaipuun tuska pitää silmäni auki,

raottaa luomiani niiden painuessa.

Koleat käsivarret halaavat vilua iltaani.

Se ei lähde untuvapeitolla.



Yksinäisyys on liian kova tyynyksi.

Se on tyyny,

jolle lintuparka kadotti höyhenensä,

aivan kuten minä uneni.



Ja mitä minä niistä saan?



Aivastuksen.

Sieltä täältä poimittuina
parsittuina
liimattuina

Sinne tänne viskeltyjä
heitettyjä
hyljättyjä

Koottavista ajatuksista
kokonaisista
irtonaisista

Yhdeksi on muokattu
kasattu
valettu

E l ä m ä n i .

Peilissä tyhjät kasvot
ei silmissä valoa

eivät hehkuneet
eivät sitä huomisen paloa

sitä joka tuikkii tahdissa
tahdissa kirkkaimman tähden

sitä joka katsoo eteenpäin
määränpäänsä nähden

oli kadonnut hehku
liekki sen hiljaa hiipunut

tuike kirkkaan tähden
avaruuteen kadonnut

oli jäänyt siihen yksin
ei tuntenut päiviään

vain avaruus ympärillä
tapaili omaa nimeään

oli peilissä kasvot
kehyksissä tyhjyys vaan

autio katse
heijastus eilisen seuranaan

Pahviaivoiset kansalaiset
Alistuvaiset aikalaiset
Lakiakin kuulevaiset
Omaa napaa rakastavaiset
Puuta heinää tuumivaiset
Ukkoa kaikessa uskovaiset
Herraan aina luottavaiset
Etukäteen murehtivaiset

Pitäkää nyt jo puolianne
Ajatelkaat aivoillanne
Raksuttakoot jo pääkoppa
Rukiista keitetty koko soppa
Inha ihra koko puuron peittää
Kuka keksi tämänkin riidan keittää
Anteeksiko ei millään antaa voi
Armoton sana se vain korvissa soi
Dromedaarikin teitä on viisampi lie
Ei perille vie kiero ihmisen tie
Ikiroutako teidänkin koppanne huurtaa
Lapsen lailla se riitanne perään kun huutaa
Taliaivotko teistäkin vallan vei
Alkaa korvista pukata jo timotei!

Väärää puolta tiellä kuljin,
mutkan eessä silmät suljin.

Sisäkurvi aika paha
"eikä auta väärä raha"

Kohta menee liian kovaa!
Silmiin lentää kuivaa soraa.

Tomupilvi taakse jää,
ohi menee hirven pää.

Kaasu pohjaan uudelleen,
auto kurviin poskelleen.

Eipä toimi jaarut juu,
vauhdin stoppaa koivupuu.

Sellaisen minä tarvitsisin,
ettei aina mene pitkäksi.

Tapana kun on
pistää mutkat suoriksi.

Viisi kertaa ympäri,
kuin sadan metrin piruetti.

"Se on vaan se hydrauliikka,
kun minut taas petti."

Se olit sinä, kun särjit silmälasini.
Ne vaaleanpunaiset,
joilla katselin maailmaani.

Haluaisin sanoa "kiitos siitä".
Sillä ymmärrän,
etteivät pelkät lasit riitä.

Mutta miksi löit ne rikki kasvoilleni?
Nyt mietin,
mitä voisin tehdä haavoilleni.

On sydämiä,

jotka jaksavat sykkiä elämää

tuhansiksi paloiksi



h a j o n n e i n a k i n



Ja on sydämiä,

jotka pysähtyvät hetkeksi



o n n e l l i s i n a k i n



On niitä sydämiä,

jotka vievät voiman



t o i s i l t a k i n



Ja niitä,

jotka ovat täyttä

kultaa



s i s ä l t ä k i n

Sinä piirtelit selkääni
kirjainmerkeillä

"Salakirjoitusta", kuiskasit hiljaa,
"Lue ne vasta minun mentyäni."

Enkä ymmärtänyt minne menisit.

Vasta vuosien päästä
sain selville salakielesi,
kun ystäväni kauhistui
selkäni syviä arpia:

-kidutettu
vieraalla kielellä

Puisissa jaloissa puiset kengät,
jotka kopisevat ja antavat ilmi
horjahduksen.

Valkoinen haalari
tahriintunut elämän väreistä,
taskuissaan helmiä ja kiviä.

Pieni punainen hattu,
peittää viattomat pellavasuortuvat.


Vuosirenkaat silmien ympärillä.


Madonreikä sydämessä.


Kirveellä veistetty hymy.


Joku nykii langoista elämän.


Tanssii marionetti,

-jalopuinen