IRC-Galleria

<3Maanantai 27.08.2007 21:15

Katson,
kun tavoittelet taivasta,
puuttuu metri,pari,
ja muuttuu kaikki muukin.

Väität että,
elämä on kuolemista,
mutta minä ajattelen toisin,
elämä voi olla helvettiä,
jos teet elämästäsi helvettiä,
mutta myös taivaallista,
jos jaksat ja osaat nauttia.

Kun katson,
miten ihmiset kärsivät,
tajuan että elämä on kuolemista,
taloissa,mökeissä,sairaaloissa,
kaduilla,kylissä,kaupungeissa,
missä päin maailmaa vain,
kärsivät ihmiset tekevät kuolemaa.

Ehkä huomenna,
sinä kuolet,
tai sitten paras ystäväsi kuolee,
tai elätte onnellisena eteenpäin.

Sitä kun ei koskaan tiedä,
koska ja kuka kuolee.

Mutta silti,
elämä on kuolemista.

Ikävä kaivertaa koloaan sydämeeni;
Se on,
ei se häviä.
Tänään on jo helpompi hengittää,
mutta tuska seuraa mukana.
Aivot ei vieläkään tahdo hyväksyä,
lähdit pois jo 21 vuotiaana.
Ei se ole oikein,
ei ollenkaan luonnollista.
Kaipaus asuu sisälläni
ja kauniit kuvat sinusta.
En unohda ikinä,
rakastanhan sinua yhä.

En kerinnyt sanoa hyvästejä,
en kertoa, kuinka välitän.
Sanoa paljonko sinua rakastan.

Jätit minut vaille vastauksia,
ihmettelemään valintaasi,
syyttämään itseäni.

Nyt kysynkin itseltäni,
mitä jätin sanomatta,
korvaasi kuiskaamatta.

Olin liian kaukana luotasi,
olisinpa ollut lähelläsi,
et ehkä olisi antanut periksi.

Olisin ollut tukenasi, turvanasi,
olkapäänä vierelläsi,
jakamassa kaiken kanssasi.

Et antanut mahdollisuutta auttaa,
et jakaa kärsimyksiäsi,
ainiaaksi torjuit luotasi.

Nyt haudalla polvillani,
itken tuskaani, epätoivoani,
peläten yksinäisyyttä ympärilläni.

En voi kuin antaa periksi,
syyllisyys kalvaa mieltäni,
en voi antaa anteeksi.

Edessäni näen sinun kohtalosi,
hiljaa uskon ymmärtäväni,
sinua nyt seuraavani.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.