Ekan kerran kun kuulin erään kaverini jätkä ongelmasta. Nooh apua tämä tarvitsi nopeasti ja kipeästi. Kun hän pääsi oman ongelman yli niin hän oli täysin erilainen tyttönen jonka olen ihan pentuna tuntenut. Sitten kun saman tyylinen ongelma tuli minun kohdalla niin enpä saanut heti apua ongelmaani jouduin nielemään tuskaani sisälläni. Kerroin aina jollekkin pienesti asiasta ja katsoin miten ystävä reakois asiaan.. Sitten tämä eräs ystävä kuuli ongelmastani niin tämä tuli saman tien juttusilleni ja sanoi että miksi en ole kertonut asiasta suoraan enkä kiertäis asioita turhaan :) Hän oli kyllä oikeassa miksi salaisin pahaa asiaani sisälläni joka satuttais minua täysin.. Mutta en ole enään salannut pahemmin keltään mitään erilaisia salaisuuksia vaan ne tulee automaattisesti ulos minusta. Kaverit näkevät minun kasvoista että nyt ei ole jokin kohdillaan... Ja kysyvät saman tien mikä on oikein.. Minusta se on ihanaa että minulla on huolehtivia ystäviä jotka auttava jos on jokin en tulisi ketään rakkaita ihmisiä ketkä tuntee minut tai minä sinut juuri jonka luet tämän viestin tällä hetkellä..
Älä koskaan arvostele Ystävyytesi voimaa se voi olla tosi voimakaskin jos vai
luottaa heihin ja he luottavat itseesi. <3