Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa,
mutta sielu kaipais seuraa parempaa.
Ei näissä kapakoissa kuule runoa, ei tankaa,
pelkkää juopunutta puheen sorinaa.
On silti hyvä, ettet näe minua nyt,
en tahdo, että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on, niin jäljelle jää vain tuo,
ihmisen ikävä toisen luo.