pelko pelko pelko. mitä siitäki vois sanoa, muuta ku että se on kamala tunne, ku se vain on, eikä katoa. ei jätä rauhaan.
usein se jatkaa matkaa yhdessä mun kanssa.
mä niin tahtoisin sen jättävän mut rauhaan.
mutta ei, se ei jätä.
jos sen luulekki menneen, ei, se ei ole kadonnut, se on vain muuttunut.
Muuttunut erilaiseksi, vaihtanut kohdetta.
ei se ei katoa, jätä auhaan, ei varmaan koskaa.
*huokaus*
voisko joku nyt vaan halata mua tiukasti?
voisko joku tulla ja sanoo jotain kaunista ja lohdutavaa:)
kaipaus.... onkohan se niinku pelko? entä jos sekä ei katoa... seuraa varjonlailla ja muuttaa vaan kaipauksen kohdetta?
enkö tosiaan koskaa pääse irti niistä omituisista, valloittavista tunteista?
oonpas mä tänään mietteliäällä tuulella.