IRC-Galleria

"ISÄ...Se sattuu!!!!"

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.
Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?
Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.
En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.
Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.
Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.
Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.
Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.
Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.
Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.
Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.
Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.
Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.
'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.
Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!
Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.
Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.
Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.
Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.
Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!
JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'
Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät
Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.
Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.
Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

ah joululoma<3 vois mennä nukkuu ja nukkua taas koko loppupäivän:) hyi mä oon lihonnu neljä kiloa ku aloin syömään hyi! mä oon pullea pulla. argh pitää alkaa lenkkeilee taas kunnolla. vois ostaa hyppynarun<3 hmm hmm... ulkona satelee lunta ja olen hyvin onnellinen. sain kouus hameen valmiis ennen joulua ja asiat alkaa muutenki selviimään kaikki ihanasti kivaa jooo. onnellinen suski! pitäis siivota, mutta nyt en pilaa onneani ajattelemalla sellasii^^ vois tehdä vähän ruokaa ja syödä. ja illalla lenkille. jos jaksan millää:D mulla on ikävä ystävää<3 hemppu on ihan liian kuakana nyt. ja sitte haluisin nähdä kaikkia ku mulla on niille lahjoja. <3 se ykski on jossai saatanan hukas ja mulla on sillekki iiiiisssoooo paketti:( ois vaan tajunnu anataa senki enemmi...lallaalaa e ole kovin fiksu.

oli ihmeelliset bileet keskiviikkona;O olin ekaa kertaa artissa sen jälkeen ku oon täysikäseks päässy. vähän hienoa:D muistan reissusta ainaki puolet! :) kyl mää enemmänki mut joitai pieniä asioita tahtoo olla jossain hukassa... jep jep. eilen oli outo päivä.. tänään kans.. eilen alko autokoulu! :)uuu. sitte totanoooiii..... omituinen olo ollu täs tänään.. pyörryttää ja jokapaikkaa sattuu...ei yhtään tiedä mitä on taas tullu riehuttua. lalllalllaaaaaaaaaa että näin. jep hei.

tässä,eilen illallako se nyt oli, mä sain hirveesti uutta toivoa elämään. yks tärkee ihminen tekstaili mun kans elämästä, ja sai mut uskomaan taas hetkeksi, että elämä on hienoa, edes on ehkä jotain, jota odottaa. Mut minne se toivo aina välillä katoaa? Mitä sille toivolle tapahtuu, enne ku se taas jostai astuu esiin, ja miks täytyy aina sattua jotain, että se herää?Miks se vain ei voisi olla pysyvä asia elämäs? Tottahan sitä aina täytyy jonku verran olla, ei kai sitä muuten tässä enää mitää tekis, mut miks sitä ei välillä huomaa ollenkaan? Silloin, ku mä sain uudenlaista toivoa, tai sit vaan opiin huomaamaan sen piilos olevan, kuinka vaan, sillo mä näin tähdenlennon pitkästä pitkästä aikaa. mä olin niin onnellinen just sillä hetkellä, ettei osaa sanoin kuvailla. Se näytti mulle vielä, et elämällä on suuria ihmeitä jaettavana. Ehkä, mut sen jotenki kummasti unohtaa, ku tulee joku pienki mutka matkaan.Ne ihanat hetket ja asiat, pitäis aina saada jonnekki muistiin hienosti ylös ja tallentaa jonnekki selkäytimeen, että ku tulee niitä pieniä, tai sit isoja asoita, ne ihanat jutut vois kaivaa sieltä esiin, ja unohtaa ne pahat jutut ja muistella vaa, kuinka ihanaa elämä välillä onkaa. mennä niiden muistojen avulla yli, niistä kamalista jutuista. Miks ihmees se ei oo mahdollista? Ei ainakaa useimmite. Ku mä näin sen tähdenlennon, mä tein toiveen, ihan vain siksi, että just sillä hetkellä halusin olla taikauskonen ja just sillä hetkellä, se teki mut niin onnelliseksi, että voi hetken vielä leikkiä pientä viatonta lasta, joka uskoo sellasiin taikoihin. Just sellasia pieniä asioita, jotka tekee onnelliseks, pitäis pystyä muistamaan sillo ku on sateinen, tuulinen synkkä päivä ja olo on kurja. Sillon se piilos oleva toivo, nostais taas hetkeksi päätänsä ja kaikki tuntuis taas vähän paremmalta.

vitsi, onko jo ny viikko äitienpäivästä? viikko siitä ku kaikki istuttii viel samassa pöydässä? sinä, äiti, minä, chris ja santeri. viimeistä kertaa. Seuraavana päivänä katosit. Lähdit meidän elämästä. Jätit mut tänne yksin suremaan. Miks ihmees sen piti tapahtua? Mikä oli niin suurta, et sai sut unohtamaan mut ja mun veljet? Maanantai aamulla sain sulta vielä viestiä.. olit ilonen ja olit siinä, mun oma rakas isä. vaan illalla ku yritin sulle soittaa, sä olit jo poissa, et mulle enää vastannu. Aamulla sain puhelun äidiltä. Pahimman ikänä. Kertoi että olit lähtenyt pois. tähän saakka kaikki on olllut mulle yhtä sumua. yhtä pahaa maailmaa. ilman sua. ilman isää. Olit mulle tärkein aikunen.
tuun aina kaipaan sua, rakkaudella tyttäres. <3