IRC-Galleria

ulkona on ukkosta, ja mä pelkään sitä yli kaiken. taivas täynnä slamaiota ja pelottaa, mä oon täällä han yksin. se on vissiin aikas lähelläki, täytyis sammuttaa kone ja yrittää nukkua, e mä pysty ku pelottaa, en ikinä nuku ukkosella, huomenna taas väsyttää ja oon täälllä taas koko päivän yksin. täälä on kuuma, ja pimeetä. ja pelottaa.
En uskalla mennä nukkumaan, aina ukkosella nään ne pahimmat painajaiset. Verta valuu joka puolella ja tyylii koko maailma haluaa murhata mut. Aina se sama ukko tulee, ja ettii mua niin kauan, kunnes löytää, ja ottaa mut hengiltä, mitä kamalimmilla tavoilla. Kiduttaa mua, ja kärsin, sitte lopuksi ku oon muutenki kuolemaisillani, se tappaa mut. Musta ei vaan oo enää mitää iloa, ku en enää kidu samoin, ku ennen.
juu, pelottaa, en mene nukkumaan. tuolla on kamalia salamoita.
pelkään niitä. haluan pois. haluan karkuun, piiloon. En halua, että se ukko tulee tänäki yönä, ja se kaikki alkaa alusta.

juu oli kiva reissu kyllä! kiva nähä pitkästä aikaa noitaki ihmisiä, ja varsinki niinaa, ku sitäkää nähny sataa vuoteen:D
on ne vaan ihania nuo kaverit<3 loov juuu

ihmiset ja kaikki on niin justii tuollaasia. kukaa ei kohtele ketää niinku odotettaas, kukaa ei oikiasti arvosta ketää, nii paljo ku vois ja sais.



ja mäki tunnen itteni taas vaihteeksi niin hylätyksi ja orvoksi ja kaikkia mahdollista.
sit ku mä oon tarpeeksi iso, niin mä adoptoin monta lasta, jostain, missä ei pidä olla pieniä lapsia. Mä haluan antaa niille paremman tulevaisuuden ja antaa niille arvostusta ja rakkautta ja kodin.
ja nyt vois mennä sinne suihkuun vihdoin, ja mennä nukkumaan.
jos vaikka tänäyönä sais nukuttuaki

Kuvitteleppa, että olet pieni koiranpentu. Muutaman viikon vanha. Sinut ryöstetään kotipihaltasi ja laitetaan pimeään autoon. Näet muitakin koiria ja eläimiä. Osa kuolleita, osa kituvia ja osa eläviä. Kuolleilta on revitty nahat päältä ja nyljetty. Kituvilta on revitty nahkaa irti ja katkottu jalkoja, mutta jätetty kitumaan. Osat ovat samassa tilanteessa, kun sinä. Säikähdät kun auto pysähtyy. Yrität mennä piiloon. Pelkäät. Miehet avaavat oven ja löytävät sinut. Yrität rimpuilla mutta toinen miehistä lyö sinua kylkeen kovaa. Se sattuu ja vinkaiset. Toinen miehistä sanoo: "Ole hiljaa pentu!" ja katsoo sinua vihaisesti. Näytät katuvalta, mutta se ei auta. Saavut pimeään halliin. Näet muita eläimiä, jotka ovat piikkejä täynnä ja kituvat. Näet pöydän jonka päällä on: veitsi,shamppoita ja etikoita.Sinut nostetaan pöydälle. Yrität päästä karkuun. Tassusi sidotaan kiinni. Sinut laitetaan pöydälle. Tunnet jotain hirveää selässäsi. Veitsi viiltää nahkaa pois. Tunnet jotain vielä kauheampaa. Se kirvelee. Miehet kaatavat revityle nahkallesi etikkaa. Uliset ja yrität päästä irti. Miehet tiputtavat sinut lattialle. Olet edelleen sidottuna. He potkivat sinua. Kärsit. He heittävät sinut laatikkoon, jossa olivat kuolleet eläimet ja kituvat. Kidut niin kauan kunnes kuolet janoon. Elämäsi kesti 3 kuukautta 2 päivää. Kaikki se kidutusta.
Näin tapahtuu monille eläimille! Tunsit varman sisimmässäsi kyyneleitä.
Lisää tämä blogiisi jos olet eläinrääkkäystä vastaan!

ei jumaliste mikä yö! no nyt se on ohi, ja kaikki hyvin taas:)
justiin heräsin, ja kauhee väsy on. ehkä ensyönä jopa saa nukkua.
tänään pitäs käydä kirkolla, ja ei jaksaasi, nukun rattiin. vois soittaa mummule ja äidille, et ne tulee käymään täälä... ja tuo vähä ruokaa:D

Mä en muista tästä yöstä yhtään mitään, mä oon ollu puolet yöstä melki tajuttomana taas. mä katoin kelloa vähä yli tunti sitte ku pahin alko, mä en oo ollu ku kerran ennemmin niin kipee. oon mä kipe ollu, mutta tuo oli jotaki pahinta. Niin, mun maha on taas ihan paskana, ja mulla ei oo mitään lääkeitä enään. Ne loppu vähän aikaa sitte,enkä oo jaksanu hakia lisää. Mä oon vieläki kipee, sattuu, mutta tämä ei oo mitää verrattuna äskeiseen. Ennemmin sentään oon ollu tajuttomana, nii, ettei oo tarvinnu kestää sitä kipua, mutta miksi nyt sitte olin puol hereillä melkein koko ajan, onneksi välillä pääsi nii tajuttomaan tilaan ettei enäää tajunnu mistää mitää. Mä laihduin varmaan kaks kiloa tän yön aikana, eilisestä musta ei paljo oo enää jäljellä mitään, toki seki vaikuttaa ettei enää oo ollu kunnon ruokahalua pariin päivään. oon kalpia ja oksettaa. mä olin varma että nyt se lähtö tuli, hidas ja tuskallinen kuolema, koska siltä se tuntu, ja silti oo tässä. meinasin soittaa ambulanssin, mutta kännykkä oli hukassa, enkä pystyny liikkumaan ollenkaa, joten en voinu ettiä sitä. tälläsinä hetkinä sitä toivoo, ettei asuisi yksin, olis joku joka soittais sen ambulanssin.
mua pyörryttää, enkä tajua miten istun tässä, koska kaikki on sumeeta. ku mä katon peiliin, mä nään vaan jonku kuihtuneen luurangon tuijottavan mua takasi ja mua oksettaa, mutta ei oo enään mitään, mitä oksentaa ulos, tää on kidutusta. ja nyt alkaa taas sattumaan enemmän, joten meen sänkyyn sankoni kans, enne ku oon taas siinä tilassa etten pysty liikkua. ei tarvi tässä kitua ja huutaa. en tiä miks edes kirjotan tänne enkä tajua enää mistää mitää, mutta kai mä luulen että kirjottaminen vie ajatukset muualle ja nyt mä meen sinne sänkyyn...

vittu ku voi maailma olla paska. tai siis enimmäksee mailman ihmiset. vittuun kaikki. sais joku kadottaa ihmiset maan päältä johki saatanan helevettii ja vähä nopiaa!
kyllä pano kelpaa, että pääsee eroon ahdistavasta suhteesta, mutta sen jälkee, ku ylimääräsistä on päässy eroo, ni saa kaikille olla sellanne ku huvittaa. aiva sama, kuka kärsii ja mite paljo.
vittuunn siis kaikki ja nopiaa! ilman ihmisiä, maailma vois nii paljo paremmin. eläimet sais juosta kui huvittaa ja vallata maan.
Miks vitus mitää ihmisiä on edes luotu, niihi ei kuitenkaa voi luottaa, kaikki samanlaisia paskoja, ja käyttäää toisia, että ite sais mitä haluis.
tehäänkö hei nyt se yhtieis itsemurha sinne kopin lattialle, ja otetaa siihe kaikki halukkaat mukaa? jätetää kaikki muut, jotka nii haluaa, tänne kitumaan oman onnensa nojaan, ja kadotaan me täältä pois, ettei enää ikinä tarvi muistaa ja ajatella mitää. jätetää tää paska paikka ja muututaa mullaksi,ja annetaan madoille ravintoo, et ne voi olla onnellisesti, tietämättä ihmisten välinpitämättömyydestä ja kaikesta muusta ihmisten paskasta.


tullaan myöhemmin haamuina kuristamaan muut, jotka täälä on viä jäljellä, ja tehdään maailmasta parempi paikka.

näin tänään.
by suski

mä näin oikeesti maailman kamalinta unta viimeyönä! oikeesti KAMALINTA!
Eli, siinä unes oli ilmeisesti mun pikkuveli vielä ihan vauva. Se oli ihan keskonen siinä unessa ja siis todella pieni. Sitte mä olin jo tän ikänen, samoin kaikki muut oli oikias iässäään. Kaikki oltiin kaskisis sitte viettämäs jotain ihme perhe juhlaa kai, ja tehtiin ruokaa keittiös ja kaikki hääräs ihan innoissaan. Sitte yhtäkkiä sinne tuli keittiön tuuletusikkunan kautta sellanen musta ihonen, ja siis ku mä sanon että musta ihonen, niin se todella oli sitä! ja se näki tietty ensimmäisenä pienen muka söpön tytön tyllerön, eli mut siinä ja otti musta kii ja yritti peittää silmät ja viedä mut pois mummulasta.
Sitte seuraava minkä muistan, oli se ku kaikki oli vissiin jo syöny ja rauhottunu, nii istuttiin sitte olkkarissa kattomas telkkaria ja juttelemas mukavia. Sitte se sama hyypiö tuli takasi, ja tietenki mun kimppuun uudellee! Nyt se vaan peitti mut jollain kankaalla ensimmäisenä.
En sitte tiiä, kuinka siinää kävi ku taas en muista pätkää siitä välistä, mutta kaikki oli seuraavas muistikuvas taas rauhottunu ja kaikki oli hyvin, ja mä istuin Santtu sylissäni olkkarin sohvalla ja se oli nii söpöönen ja sillä oli pelkkä vaippa päällä, koska sillä oli kylpyaika. Sitte äitee ei jaksanu kylvettää sitä, nii se laitto mut asialle, tietenki.
sitte jostain syystä se kävi vielä meidän enon sylis, ja ku se anto santeria mulle, niin se nosti sitä jotenki väärin nii santerin pää meni sillee ihan taakse ja se näytti kamalalta! sitte mä menin kylvettämään sitä, niin mä vaa olin nii kyllästyny siihen lapsen hoitoon, että mä kattelin vaa jotai telkkaria sielä, ja santeri oli tippunu sinne veden alle ja nostin sen sieltä nii se oli eloton! se oli ihan sininen, eikä hengittäny. mä juoksin vauva sylissäni olkkariin ja aloin huutaa "se on eloton se ei hengitä, mä tapoin sen " sitte mä aloin huutaa ja itkeä ja toivoin että se heräis ja taputtelin sen selkää, että ne vedet tulis pois sen keuhoista ja se heräs! se avas silmät ja alko huutaa! sit mä itkin siinä ja huusin "mä en enää ikinä kylvetä yhtää lasta mä en ikinä enää hoida muksuja!" sitte heräsin ku en saanu henkee ja olin pihalla ja melkein aloin itkemään ku olin muka melkein tappanu pikkusantunXD sitte totesin hetken päästä, että hyi oon varmaan kauhee äiti isona, ja hyi mun ei ikinä saa hommata lapsia.Sitte meni hetki ku olin taas tajuissani ja aloin nauraa itelleni, ku tollee panikoin yhestä unesta! mutta oikeesti, se oli elämäni kamalin uni.

ja nyt sitte ku pitäs nukkumaan taas, ei väsytä, ei saa nukuttua.. jos nyt yrittäis kumminki vielä vähä!

Nii, täälä on nii monella paha olla, nii moni haluu täältä pois iteksee, ihan liika aikaasin. Se on nii surullista! Toiset on valmiita melkein mihin vaan, siis ihan mihin vaan, että pääsis pois. Minkä ihmeen takia mikää elämä on edes olemas, ku ei se oo kellekkää täysin nautinnollista. Ja suurin osa vaan vihaa sitä! Sit ku toisilla on kamalaa, ni ne jokka ei tiiä paskasta mitää, tulee sillee "hei mite voit olla tossa kunnossa, elämä on ihanaa! mahtavaa! eläsitä äläkä oo tollanen murjottaja paska" sehän piristääki! nooh, onneks ite en enää oo sillee, mut on nii monia nuoriaki, jotka on sielä ihan pohjalla. Voi ku vaa vois parantaa koko maailman jollai taikasauvalla.
Sillä sauvalla, josta mun rakkain pikkuveljeni aina puhuu. Sillä sauvalla pikkusen mukaan vois mm. herättää isän henkiin, muuttua miksi ikinä haluaa, löytää ison kallisarvoisen aarteen, tehdä sateenkaaren ja muuta mukavaa. juu tänne sellanen sauva kiitoos!
Ja sitten, pienellä oli se maaginen laulu. Sitä ku olis menny laulamaan sinne koskuen korkoon, niin meidän isä varmastin herää! voi toista, kun toinen on niin pieni, ettei aina ihan ymmärrä kaikkea.
Mutta kyllä mulle sellanen laulu kelpais! mä laulaisin vaikka koko ajan jossain kirkossa, ja herättäisin mielelläni kaikki kuolleet henkiin! varsinki ne, joiden aika ei vielä olisi ollu.
on se elämä surullista.

Mutta, oon oppinu, täälä o paljo kaikkea hyvää! voi mä sitten rakastan mun kavereita ja ystäviä, ainaki niitä, jotka on aina pysyny mun elämäs, eikä oo kadonnu minnekkää, vaikka mun kans ois kui raskasta ollu! mä arvostan sitä, että mua ei jätetty yksin!
nyt kaikki alkaa näyttää paremmalta, ja elämä jatkuu! :)