Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,
Joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin.
Nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa,
Että laiva saapuu ja sirpaleet pois kuljettaa.
Nyt piirrät jäljet rakkaudestas naistenhuoneen seinään.
Nyt vain elät maailmaa, jota kukaan toinen ei nää.
Nyt kukaan ei sua tajuu, et osaa enää katsoa silmiin.
Moni tahtois silti sua koskettaa, moni tahtois sut herättää henkiin...