IRC-Galleria

Nuohooja

Pekan puhelin piippasi muistutustaan ”noniin” hän ajatteli. Puhelin muistutti päivän viimeisestä nuohouskeikasta jota Pekka oli jo odottanut kuin kuuta nousevaa. Illan viimeinen nuohottava oli nimeltään Riitta Reheväinen, nainen jota Pekka himoitsi ja jonka kanssa hän jo tovin oli pitänyt silmäpeliä aina sunnuntaisin jumalanpalveluksessa. Pekka oli itsekin jo aikamies mutta taito käsitellä piippuharjaansa mitä moninaisimmin tavoin oli kyllä koko kylän naisten tiedossa. Pekka kurvasi pakettiautonsa Riitan pihaan joka jo odotteli kuistilla hänen saapumistaan. ”Tule sisään” Riitta huudahti, ”täällä olisi hormi nuohottavana” Sisälle päästyään Pekka aloitti rutiininomaisesti työnsä tukkimalla uuniluukut sanomalehdillä, työn tuoksinassa Riitta hivuttautui Pekan taakse koskettaen tätä olkapäistä. ”Kuules Pekka” hän sanoi epävarmalla äänellä, ”minunkin piippuni taitaa olla nuohouksen tarpeessa”.

Pekka kokeneena miehenä ymmärsi vihjeen ja nousi seisomaan tarttuen samalla Riitan uhkeisiin ulokkeisiin. Kiihkeän suutelun lomassa vaatteet vähenivät ja kohta jo olikin Riitta antautuvaisena istumassa uunin päällä. Pekka asettautui polvilleen Riitan eteen ja raotti sormillaan Riitan uuniluukkua. ”En kestä enää” voihki Riitta ja anovasti pyysi Pekkaa upottamaan piippuharjansa hänen jo kuumana käyvään tulipesäänsä. Pekka ei aikaillut vaan teki työtä käskettyä ja huusi ”Onko pellit auki, täältä tulen”. Riitta sulki silmänsä ja tunsi miten Pekan pieni nokipoika työntyi hänen savupiippuunsa. Pekan ammattitaito oli maineensa veroinen ja kohta jo Riitta saavutti oman kliimaksinsa samalla kun Pekka veti harjansa pois Riitan sykkivästä onkalosta, levittäen karstat ympäriinsä piipun reunoille. Tovin he huohottivat toistensa päällä kunnes Pekka tokaisi ”taidanpa tulla huomenna uudestaan tekemään työn loppuun”
”Kuulostaa hyvältä” sanoi Riitta ja antoi pitkän suudelman omalle nokikolarilleen.


Kirjoittaja: Arski