Miks se on aina niin hiton vaikeeta unohtaa menneisyydestä asioita mitkä haluais unohtaa? Miks ne ei vaan voi antaa mun olla jo rauhassa? Mä haluaisin unohtaa mun entisen avoliiton tuottaman henkisen helvetin. Miks sen toisen osapuolen on niin helppo olla sillee ettei se edes tuntis miuta? Miks mie en vois olla samanlainen? Mun on helvetin vaikee enää luottaa ihmisiin, ko se suhde oli mitä oli. Mut kyl niitäkii pari löytyy, joihin pystyn luottaan kuten miun kaks rakasta ystävää ja kihlattuni. Toivottavasti se toinen osapuoli on nyt tyytyväinen ja onnellinen. Toivon sitä ihan oikeasti. En mä jaksa vihotella kovin pitkään asioista. Siitäkin erosta on kumminki jo kaks vuotta aikaa. Ja se ihminen ei voi tajuta et me ei vaan sovittu yhteen. Se on vieläkin siitä katkera. Mä olen onnellinen et se suhde on ohi ja et mie oon nyt tosi onnellinen. Miulla on rakas avopuoliso ja kihlattu. Miulla on ystäviä ja kavereita, miulla on perhe ja Vili ja Emppu. Miulla on melkeinpä kaikki mitä vois vaan kuvitella.
Äh. mut elämä on