Minkälaiseen mieheen mä sit olisin tyytyväinen? Sellaseen joka palvois mua 24/7, tekis kaikki kotityöt, auttais lapsen hoidossa, hoitais miehiset velvollisuutensa säännöllisesti (vähintään kaks kertaa viikossa! :D ), muistais joka päivä sanoa kuinka paljon mä hänelle merkitsen ja kuinka paljon hän rakastaa mua... MMppphh.. Jos ei nyt kuitenkaan.. :P
Mä en enää oleta miehiltä yhtään mtn, edes sitä et ne muistais laskee pöntön kannen alas kun ne käy veskis, ei, kaikki positiivinen on vain plussaa,olettaen tietenkin et mä joskus vielä löydän miehen.. Huoh..
Saa senkin rumpan alottaa alusta, "Hei mikä sun nimi on? Ootsä vaan p**** perässä vai ihan tosissas?", ja mun tuurilla tutustun vielä johkai paljon pahempaan.. Moni kakku päältä kaunis..
Mut kai tässä oli tarkotus käydä näin, niinkuin Venlan oli tarkotus syntyä just tähän hetkeen, mut mistä mä tiedän onko mun tarkotus löytää enää miestä?
Siinäpä vasta kysymys..