Jysähti taas eilen tajunnassa kun Jannen haudalle oli kivi tullu. Kun näki Jannen nimen ja syntymä- ja kuolinpäivät. Pelottaa että koska se jysähtää lopullisesti. Ei oo nimittäin tieto vielä oikein kunnolla uponnu. Tuntuu niin ku oisin rakentanu pehmustetut muurit mielen ympärille ja aina ku yritän sisäistää asiaa kunnolla se pompahtaa niistä pehmusteista takas eikä pääse läpi.
Kaunis kivi on <3 Äidin kans mennään joko tänään tai huomenna laittaan sinne kukkia.