Kun ihminen alkaa seurustelemaan, toisinaan siinä käy niin että kaverit jää kokonaain toisarvosiksi, mikä on mielestäni aivan väärin. Jos on sovittu tapaaminen kaverin kanssa ja sitten onkin mahdollisuus sillon nähdä sitä kultaansa, tapaaminen kaverin kanssa perutaan tai kukaan muu ei voi auttaa, mikään muu ei kiinnosta kun se oma kulta. Minusta se on väärin : /
Kaverit ova tärkeitä eikä sitä saisi koskaan unohtaa. Seurustelu kumppanin ja kavereiden tulisi olla jonkinlaisessa tasa-arvossa. En tarkoita sitä etteikö sen oman kullan kanssa pitäisi olla. Totta kai se on ihanaa viettää rakakuden kohteen kanssa aikaa, tunteitaan tulee osoittaa ja niin edelleen. Kun on se oikea löytynyt on tietenkin ymmärrettävää että kavereita ei ehkä ehdi näkemään niin usein ja se tulee kavereidenkin huomioda mutta silti kavereita ei tule unohtaa tai aliarvioida, niitä tarvitsee joka elämän vaiheessa. Jos niin ihana suhde päättyykin kenen luo sitten juokset jos kaikki kaverit ovat karkonneet?
En myöskään ymmärrä niitä ihmisiä joilla on pakko seurustella. Kun suhde loppuu nii mahdoton kiire saada jostain toinen. Jos kukaan ei ole rakastunut sinuun se tarkoittaa automaattisesti sitä että "kukaan ei tykkää susta", "olet yksin maailmassa". Sitä vaan itketään kun ei ole seurustelu kumppania, että kuinka haluisi söpön tyttö- tai poika ystävän.
Siis mitä? Jos ei seurustele, se ei tarkota sitä että olet yksin tai sinun tulisi olla yksinäinen. Kun sanot "kukaan ei tykkää musta", sanot sen luultavasti ihmiselle joka on ystäväsi ja tämä sattaa ihan hyvin rakastaa sinua mielettömästi ja pystyisi antamaan melkein yhtä paljon kuin rakastettu kunhan vain antaisit mahdollisuuden mahdollisuuden siihen. Ennen kuin sanot että olet yksin maailmassa, mieti onko ehkä joku joka sinusta välittää.
Oon vaan toisinaan huomannu kyseistä käytöstä kavereilta mikä on melko surullista ja teki mieli siitä nyt sit kirjottaa :') Pieni muistutus vaan.