IRC-Galleria

Olin juuri tullut kotiin kun, hyvä ystäväni soitti kahville paikalliseen "olohuoneeseen". Tuntui kun olisi ikuisuus kulunut kun viimeksi näin ystävääni ja päätin lähteä samalla oven aukaisulla. Ajoin ehkä liian kovaa, kun tulin paikalle ei hän ollut vielä tullut. Tuttavallisesti pistin auton parkkiin "omalle" paikalle ja kävin kupin kuumaa sisältä ja istuin terassille odottelemaan...



Ne minuutit kuluivat tuskallisen hitaasti, olin jo juonut kuppini tyhjäksi kun ystäväni saapui mutta, hän ei ollutkaan yksin, hänellä oli seuralainen mukanaan. Halasimme toisiamme, aivan kuin silloin kun tiemme erosivat vuosia sitten. Olin saanut ystäväni takaisin tai niin ainakin kuvittelin... Hän kertoi löytäneensä "sen oikean" ja oli tullut vain hakemaan vanhoja tavaroitaan kotoa, Hän oli muuttamassa lopullisesti pois.



Istuimme alas kun haimme uudet kupilliset kahvia ja kerroimme mitä oli tapahtunut ja vaihdoimme kuulumisia vuosien varrelta. Halusin kertoa että olin löytänyt myös jonkun, mutta se olisi ollut vale. Olin vihainen ja onnellinen ystäväni puolesta kun hän oli löytänyt itselleen kumppanin viimein. Halusin kertoa kuinka turhauttavaa elämä välillä oli ja kuinka kaipasin yhteisiä juttu hetkiä... Olin yksin... Ja nyt hänkin muuttaisi pois kokonaan...



Heitimme hyvästit jälleen ja vannoimme että tapaisimme taas kahvin äärellä. Olin otettu että ystäväni halusi tavallaan siunaukseni heidän yhteiselle elämälle ja olin samalla surullinen kun olin menettänyt jälleen yhden ystävän...



Kului viikkoja kunnes menin kahville uudelleen, yksin... Vettä satoi hiljalleen kun istuin tuttuun paikkaan kupin äärelle ja mietin miltä se tuntuisi jos tapaisin jonkun ja unohtaisin ystäväni. Olin ajatuksissani kun huomasin hänet, en ollut nähnyt häntä vuosiin, mutta sama lämmin tunne virtasi lävitseni, aivan kuten silloin ensimmäisellä kerralla kun loin katseeni häneen. Vuodet eivät olleet kuluttaneet häntä niin kuin minua... Jäin tuijottamaan, ehkä hieman liikakin, mutta hänkin huomasi minut viimein, hymyilimme molemmat...



Hänen mentyä sisään sytytin savukkeen ja käänsin sivua lehdessä, vaivuin omiin ajatuksiini jälleen, kunnes tunsin käden painalluksen hartiallani, Hän oli hakenut kupillisen itselleen ja kysyi sopisiko liityä seuraan. Annoin hänelle oman paikkani joka oli kuiva ja siirryin itse sateeseen... Sain hänet jälleen hymyilemään... Juttelimme kaikesta mitä olimme ehtineet elämämme aikana tehdä, niin hyvästä kuin pahastakin. Nauroimme vedet silmissä hölmöilyille ja vakavien juttujen jälkeen hiljenimme... Ensi kertaa pitkään aikaan tunsin viihtyväni jonkun seurassa, ilman mitään odotuksia. Sitten hän varovasti kuiskasi kuinka oli ollut ihastunut minuun, punastuin samassa ja kerroin kuinka olin ihastunut häneen silloin, lisäsin vaivihkaa että se tunne ei ollut vuosien saatossa kadonnut...



Kuppien tyhjennyttyä huomasimme kuinka aika oli rientänyt ja pieni "olohuoneemme" oli mennyt kiinni ja oli jo pimeää. Kerroin että haluaisin tavata hänet uudelleen, nyt hän punastui ja kertoi että oli odottanut että pyytäisin uudelleen kahville, molempien huulille nousi hölmö hymy ja aloimme nauraa... Sovimme että tapaisimme samaan aikaan seuraavana iltana...



...sitä seuraavaa iltaa ei koskaan tullut...



Vuodet kuluivat... Vuodet kuluttivat... Päätin löytää sinut viimein...



Olit ollut haamu jo monia vuosia, harhailin etsien sinua paikoista jonne kukaan ei koskaan eksyisi. Muistoissani käyn kahvilla yhä uudestaan ja uudestaan kanssasi. Niin monta kertaa olen joutunut pettymään, monta kertaa se et olekkaan ollut sinä. Turhautuneisuus kalvaa ja syö hiljalleen ihmisen sisältä tyhjäksi, olen vain tyhjä kuori, muisto entisestä... Olenko enää sitäkään, aivan kuten kirkkaana aamuna vasta sataneessa lumessa, en enää erota sinua kaikkien niiden lumihiutaleiden seasta. Voisit olla kuka tahansa, kaikki näyttäisi samalta... sinulta. Voisit olla naapurini, isäni, entinen luokkatoveri, pahin vihamieheni. Voisit seisoa edessäni enkä huomaisi sinua enää... Olen niin väsynyt...



...kuvittele että kävelen kohti sinua, katuvalot valaisevat juuri ja juuri ja näet vain ääriviivani, satelee hiljalleen lunta...



Muita ääniä ei kuulu kuin lumen kevyt narskahtelu. Olet hieman viluissasi ja haluaisit lämpimään kainaloon.



Lähestyn hieman varoen, kunnes näet minut kunnolla hämyisessä valossa... Valmistaudut lämpimaan vastaanottoon ja melkein tunnet kuinka lämpimät käteni puristuvat ympärillesi.



Sykkeesi kohoaa ja katsot suoraan silmiini kuin anoen syleilyäni.... Haluaisit suudella ja olla vain sylissäni ikuisesti, kylmässä lumisateessa.



Kasvoillesi leviää kauhu kun tunnet kylmän teräksen työntyvän vastasi lävitse ja silmäsi muuttuvat, aivan kuin kysyisivät miksi... Silmäsi painautuvat kiinni ja suutelen sinulta viimeisen henkäyksesi ja niin olet poissa...



Nostan sinut käsivarsilleni asettaen kätesi kaulalleni aivan kuin pitäisit kiinni. Olet vielä lämmin ja kuulen kuinka toinen kenkäsi tipahtaa jalastasi lumeen. Tiedän minne olen viemässä sinua, joten et tarvitse kenkiäsi siellä. Haluaisin niin kertoa kuinka olit tärkeä minulle ja kuinka halusin aina olla kanssasi, ikuisesti...



Kantaessasi sinua viimeistä kertaa kerron kaiken mitä on jäänyt kertomatta ja kuuntelet minua hiljaa. Huulesi ovat muuttuneet sinisemmäksi, aivan kuin ensikertaa kohdatessamme olit laittanut uutta huulipunaa, se ei ollut nyt sitä huulipunaa, olit muuttunut kylmäksi... Aivan kuin sinä iltana kun viimeksi puhuimme, raivosimme, rakastelimme...



Pääsen viimein perille, jalkani kantavat meidät juuri ja juuri, minulla on kylmä. Lasken sinut alas ja sytytän öljylampun että näkisin sinut vielä viimeisen kerran. Näytät nukkuvan, rauhallisesti, tyynenä, aivan kuin vesi tyynenä kesä yönä... Kaadan lampusta öljyä sytykkeeksi, ei liikaa mutta juuri sopivasti että se lämmittää ja valaisee meidät.



Tunnen kuinka tuli lämmittää jalkojani, kuulen kuinka läheinen koski kuohuu, lisään öljyä... Hiljalleen painan pääni syliisi ja kaadan lopun öljyn suoraan liekkeihin... Olemme kohta perillä, kun vene alkaa keinumaan nopeammin koskessa.



Tuli on levinnyt jo ympärillemme ja tunnen kuinka liekit polttavat lopunkin hapen ympäriltämme. Hetken on vielä lämmin, lopulta menetän tajuntani. Kukaan ei huuda lopussa, kukaan ei kuule lopussa, kukaan ei itke lopussa...



Lopultakin saamme olla rauhassa yhdessä, sylikkäin, ikuisesti...





Lunta satoi hiljalleen kun saavuit sillalle.

Katseesi löysi valonpilkahduksen pimeässä.

Koitit nähdä mutta pimeys oli liikaa silmillesi.

Liekit sammuivat kun virta nielaisi ne viimein.

Oli jo liian myöhäistä, se olin Minä siellä veneessä...

Hyvästi rakkaani...

Se olis sitte pojilla muutto Pelloon tänään ko tiistaina alkaa Teemulla koulu ja Oskulla eskari siellä. Annoin taas periksi ja annoin viedä ne sinne, kun "ei tänne kittilään voi jäädä...". No miksi ei voi...? Vittu että pitää olla suppea näkökenttä ko täällä olis varmasti kaikki mitä siellä pellossaki ja lisäksi vielä lasten oma Isä asuu tässä koulun vieressä. En voi käsittää sen ajatuksen juoksua enää. Ja ditte sillä ei ole ees töitä siellä, se vittu menee kouluun, että saa oikean viran ja saa tehä mitä on aina halunnu tehä. Niihän se olen Mieki tehny, eikä minun ole tarvinnu mitään kouluja käydä siihen mitä haluaa tehä. Tietenkin Pojat tulee normaalisti käymään jokatoinen viikonloppu täällä, että ei se nyt muuta minun kuvioita sen enempää, mutta sunnuntaisin vain häätyy käydä pellossa mutka viemässä ne takasin... No jotaki postiivista on se ettei tarvi enää tapella ja kuunnella sen vinkumista että kuinka Hällä on huono olo ja että ei jaksa. Itteppä on perkele soppansa keittäny ja siltansa polttanu. Otimma vähä yhteen sossussa ko käytiin... Semmonen tunnin Sie sitä ja Mie tätä, istunto. Reijo raukka oli vähä pihalla, mutta eipä siinä, saipahan puhistettua ilmaa enne ko Se muuttaa poikien kans.

Dodih.. taas tuli vähä raapustettua...

Kaikille hyvää loppukesää... paitsi eräälle...
Toivottavasti et pääse sinne kouluun ja hommaat töitä että pojilla olis kaikkea...
Aina ei voi tietenkään ajatella itteä...

Oli sitte hauska viikonloppu taas. No perjantaina piti vähä olla viihteellä, no muuten kyllä mutta eipä taas tullu muuta ko vitutus aamulla ko katto lompakkoon. Yksin melkein olin koko illan ja yksin nukkumaan ja ei saanu ko vittuilua koko illan, sitte vielä lauantai meni krapulassa. Ko olo parani siittä niin otettiin kiesi alle ajettiin Rolloon ko kaverille oli tulossa yx tyttö tapaamaan sitä. No siinä oli olo vähä niinkö kolmannella pyörällä että ei ollu oikein mukava. No nukahettiin siinä hetki ja tultiin kotia nii entinen vaimo tuo lapset kotia että katto niitä ko hän käy jossaki ko ei jaksa kotona olla. Onko se nyt minun vika että sillä ei mee hyvin. No lasten isänä otin ne tietenkin ettei ne nyt joudu kärsimään siittä että "Äiti" lähtee nyt heippa... Tämä nyt on vähä niinkö perseestä koko homma ko pitää olla pois töistäki tuon takia. Ja nyt sitte saan taas mennä nukkumaan yksin...


Olis helppo antaa periksi, toteais vain kylmästi, "Ei tästä mitään tuu...". Lähtis kävelemään, painais oven kiinni perässään...

Sun tehtävä on vastata näihin minulle....

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Solis sitte sillai että tarttis lunta kelkkareiteille lissää. Kävimmä Lazun kans pikku Levi kierroksen ja olihan sitä lunta, mutta vois olla 2x enemmänki nii ei joka vitun kanto vastais pohjaan... Kyllä nyt kelpaa olla taas ko sai kelkan alle, mutta prrkle ko se ei kule ko mätö 100 km/h just ja just immelän päällä...

Sossuun aika klo 14.00

- ilmotin eka että on aika kova tuo elatusmaksuehotus, ottaen huomioon minun tulot ja menot niin jäi käteen 50,- ja siihen vielä tupakointi päälle...

-Äijä kysyy sitte Ex-vaimolta mitä mieltä se on...

-Ex kattoo minua ja kysyy että ei kai se ole ylivoimanen...

-Mie sanon että ei tietenkään jos se on se mitä lapset tarvii per kuukausi...

-En saanu vastausta edelliseen, vaikka olin kysyny sitä Ex:ltä jo pari viikkoa aikasemmin, mutta eipä ollu kiinnostusta ilmeisesti laskea mitä ne Minun lapset kuluttaa aina kuukaudessa... Eihän minun tarvi semmosia tietää... eihän?

-ehdotin sitä minimiä mitä laki ei tunne, mutta kunta tuntee eli 118,- per kuukausi ja lopuksi(pienen kohtauksen jälkeen) Ex-vaimoki suostu siihen...

-No, sehän ei tietenkään sille sossun ÄIJJÄLLE sopinukkaan että vanhemmat pääsee sopuun vaan se alkoki vetämään sitä summa ylöspäin ilman eri käskyä (ne varmaan koulutetaan erikseen siihen...)

-Vittuunnuksissa sitte siittä en alkanu enää tappelemaan koko asiasta vaan käskin tehdä ne sopimukset valmiiksi, mutta enpäs allekkirjottanukkaan.

-Käskin ottaa kopiot niistä molemmista sopimuksista ja sanoin käyväni "asiantuntian" puheilla että jos on jotaki muutettavaa sopimukseen tai lisättävää...

Onpa taas talvi... Lumet sulaa vaikka oli jo täys talvi päällä, niin nyt se sitte keksi pistää plussan puolelle moneksi viikoksi että varmaan ei jää yhtään lunta...

On se mukava olla töissä ko ei palele mutta hei hal-loo!!! Tänään ois siivous päivä ja mulla kiinnostaa taas niinkö kilo paskaa tämä homma. Eikö olis mahdollista vain olla sikolätissä, eikä tarvis huolehtia "puhtaudesta"...

Pitäis vaihtaa poikien petivaatteetki ko ne tulee taas perjantaina "kotiin", mutta ko sais itestä sen verta irti että siivoais ees jotaki, mutta ko ei, niin ei...

Nii ja saatana oli loppunu imurin pussitki sitte ko aloin vihdoin siivoamaan. Jouduin aukasemaan sen edellisen pussin ja tyhjensin sen ja teippasin takas kiinni että se veti ees jotaki sisälle...

Kyllä en jaksa alkaa luutuamaan saa joku muu tehä sen jos kiinnostaa...

Ja sitte ei muuta ko tiskien kimppuun........

Päivän vinkki (#13/30)

Satutko muistamaan, milloin rekisteröidyit gallerian käyttäjäksi? Tietokannan syövereistä löytyykin tieto! Päivämäärä oli 17.12.2003. Käyttäjänä olet ollut noin 2 vuotta ja 10 kuukautta. :)

Niin se aika vierii ja muistaakseni silloin Reg. käyttäjiä oli noin 70 000 kpl...

Niin just taas yks vaivalla hankittu kilo lisää. Ei kai sitä talvea pääse yli ilman vararavintoa :) Kai sitä nyt pitäis kuiten pysyä painoki samassa ko painaa joka päivä raksalla töitä ko hullupää... Vaikka eipä tuo työntekokaan näy ko känsinä käsissä ko verottaja vie suurimman osan... Mutta on se nyt kuiten ihan mukavaa että kuiten työnantaja hommas talvivaatteet, ettei tarvi tehä 20 pakkasessa töitä alasti. Olipa taas semmonen työpäivä ettei mistään tullu taas yhtään mitään, ei siis kerrassa mitään... No hermostuin sitte ja aloin tekemään ylijäämä lankuista keittiö jakkaraa ko en muutakaan keksiny siihen hätään.

Kauhea nälkä taas vaikka vasta viis tuntia sitte söin spagettihässäkkää... Ei jaksais lähteä kauppaankaan yksin ko Riikkaki on koulussa vielä.. Mätöö!!!! Ja taas vatta kasvaa...

Olipa taas viikonloppu...
Eka perjantaina piti olla kotona, no lähin kuiten ko kaverit tahto, siis juomaan tietenki.
No meni yöhön ja olin aikasta humalassa.
Join melkein kaikki rahat ja lopuilla ostin Enskan evästä :P
5 aikaan aamulla pääsin jo kotia nukkumaan...

Lauantai aamuna ennen 8 kusihätä ja kaamee kankkunen, vessan kautta lääkekaapille ja takas nukkumaan.
9 aikana Lazu soittaa että joko olen valmis, piti lähteä Rolloon kelkkamessuille...
No ei muuta ko ryysyt niskaan ja lähtö valkeni.
Sinetässä lensi vasta ekakerran laatta ko join spriteä.
No eipä muuta ko messuille, no eihän siellä ollu juuri mitään uutta ja mahtavaa mutta tulihan käytyä ainaki. Kaupunkiin syömään, niin eihän Pingviini scani ollu auki, no ei muuta ko mäkkäriin ja bigmac naamaan ja jäi nälkä :/
Käytiin pöykkölässä kaveri heittään kotio ja nukahin sitte sinne soffalle...
Siinä 5 aikaan lähettiin sitte takas kitsbhyygeliin... Piti kotiutua ko Ex-vaimo toi lapset kotia siksi aikaa ko on iltakahvilaa pitämässä nuokkarilla, jonne se ei sitte kuitenkaan menny loppujen lopuksi. no lasten kans katottiin Ice age 2 ja nukkumaan.

Sunnuntaina pojat herättiki sitte sopivasti kattomaan piirrettyjä. Syötiin puurot päälle ja pihalle pukkaamaan rattorilla lumet ko oli satanu taas 5 senttiä lisää sitä. Vaihoin akun tyttökaverin biiliin ja nukahin sohvalle sitte. No heräsin sitte ko pikkusisko tuli kylään äitin kans ja sain taas kehuja kuinka "siistiä" mulla on. Eipä siinä sitte ko kylille lähin nii eikö siellä satanu alijäähtynyttä vettä, no eihan siellä nähny mihinkään ajaa ko lasi oli jäässä... Kaverin tykö kaffeelle ja sieltä sitte parin hurun jälkeen kotia...

Nyt ei väsytä taas yhtään vaikka on jo puoli kaks yöllä...

että näin taas meillä päin