se ei oo irvikuva, se on elämää.
tahot elää sitä, et välitä.
ei oo mitään erityistä, tahon olla vaa,
elää elämää ja jutella ihmisten kaa.
kaipaan sitä aikaa joka on jo mennyttä,
aikaa jota et saa takas, se on jo kulunutta.
se on se ihmisen mieli, mutkikas ja kieroutunu,
kukaa ei oo samanlaine, kaikki on muuttunu.
toivon mahdottomia, et saisin sen ajan takas,
tuskalla, iha mitä vaa maksas.
oon hiljaksee oppinu elää näin,
ilman mitää erikoista elämää eteenpäin.
mut mitä jos kaikella on tarkotus,
joku ehdoton, kaikille se sama merkitys.
voin vaa uskoo ja luottaa tulevaan,
et elämä vie mua mukanaan.
kun joskus kuitenkin saisin elää sitä aikaa,
pieninä annoksina, voin muistoista maksaa.
se oli sanoinkuvaamatonta ja huoletonta,
sellasta elämää jota ei voi unohtaa. <3