Hevoseksi olen syntynyt,
hyljättynä kuljeskelen nyt,
minua ei kukaan huolikaan,
mistä turvan vanhuuteeni saan?
Mahdotonta nyt on kaikki työ,
edessä on synkkä, kolkko yö,
ei oo juotavaa, ei mitä syö,
ihminen, hei, älä, älä lyö!
Anna loimi selkääni ja vie,
missä lepoa ja ruokaa lie.
Auta palvelijaas, ihminen,
mitään muuta enää pyydä en.
(Eeva Kilpi)