IRC-Galleria

omapahan on elämäni, että niin. olipa sitten aurinkoinen päivä tai pilvinen sää niin aina yhtä elämän myllyä. miksei joku voisi sanoa etukäteen mitä tehdä tai kuinka toimia. mitä mistäkin seuraa tai kehen luottaa. aina tietenkin se että itseensä ja Jumalaan voi. tai no aina ei tiedä voiko edes itseensä. pitää vaan luottaa ja pyytää anteeksi. olla onnellinen vaikka satuttaa. julmaa. ei sitä haluaisi niin, mutta ei tästä muuten selviä hengissä, tai pitääkö edes, vai muiden. mutta itsestä on silti huolehdittava, ei sitä muutkaan tee. tai huolehtii, mutta kyllä itsekkin täytyy ja muista myös. oleppa siinä sitten vahva ja auta toisiakin olemaan. sitä se on ja hyvä niin. sitä se että niin.

anteeksi että olen heittänyt sinut nurkkaan kuin puisen räsynuken tai ruostuneen muoviauton. en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt enkä edes muistanut saati sitten halunnut sinulle mitään kirjoittaa. toisaalta oisi varmaan ollut mielenterveydelle oikeestaan melkeen terveelliisempää jos tänne oisin jotain vaivautunut rustaamaan. olo kevenee jo nyt huomattavasti melkeempä yhtäpaljon kun lumipalloa pyörittäessä, tai siis verrattuna siihen miltä olo tuntui sen jälkeen kun on syönyt metrikertaa ympyrän muotoisen perhepizzan kokoisen normaalipizzan. siitä jäi vähän huomisellekkin päivälle. tai itse sen ajattelin syödä. hyvä paikka kannattaa käydä! ai miten nii en sanonu missä kävin!!??!! ei ne pizat nii hyviä ole kuin äitin tekemät tuplaten paksummillapohjilla varustetut, mutta menettelee aina nälkäpäivänä. ja sillon sitä arvostaa tosi paljon aina semmosia jotka tekee ruokaa, ku ite en osaa. sitten toinen asia minkä voisin mainita on se että kuntässä suomen maassa ei enää saa edes lunta!! se harmittaa sitten nii maan vietävästi, tiiä mihin sitä pitäis viiä. oisko parempi surutta sysätä suolaseen mereen vai raahata rehellisesti rikospaikalle, koska miks ees on tommosia tyhmiä sanontoja joita tarkemmin ajatellen ei voi edes olla. pitäsi viimestellä kuvatkin huomiseksi ennen twin peaksia. mäkin maksoin oikeesti lupamaksun vasta ekaa kertaa tänävuonna. onnellista vuotta 2007 ja älä suutu jos ei mua näy taas vähään aikaan ellei sitte ottas tavaks.

huomenna juhannusjuhlille!

aiva mahtavaa, kerrassaan upeeta, etten sanoisi uskomattoman uskomatonta!! ihan sydän pakahtuu. melkeen vois hyppiä riemusta taas, mutta pakko kirjoittaa nii ei ehi tai en kyllä iha heti jaksaskaan, nousee pia kunto liikaa. ei voi uskoo mite upeeta onkaan! saa kohta miettii miks ikinä on ollu mukavaa nii mukavaa. saa ihan nipistää itseään, että tietää että tää on oikeesti totta, ettei vaa nää niinku unta tai mitää. on unetki iha jees, siihe asti kunnes ne loppuu, mut että tää ei oo pelkkää unta vaa jatkoo sille, vielä parempaa koska nyt voi elää sitä oikeesti. unessa se on vaa, eikä oo oikeesti niin tai ehkä saattaa josku olla, sitä ei tiiä enneku näkee. miettikää, että kun näkee, että oikeesti näkee, nii sopii olla onnelline jos näkee siis jotai niin siistii mistä ei voi olla ku iha älyttömän kiitollinen! se on sitte nii siistiä, ei voi niinku vieläkään uskoo, mut pakko se on, ei näin hyvin voi olla niinku ikinä!! eipä tässä sitte muuta. :) ootte rakkaita rapuja. iloa, rauhaa ja rakkautta ravut

rupee
alkaa
pitää
upeena

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole reilu ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, voit laittaa tämän omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

aika lailla ikää tullu sillee pikkuhetkes. tai ei kuulemma vielä tää oo mitää kauheen paljo. mut seki riippuu keltä kysytään. on sitte hienoo. emmä vielä nii kovi iso oo, varmaa ikinä tuukkaan olemaan. on täs iän mukana on tullu kaikkee erilaisia päiviä ja uusia juttuja ja nyt ne jotku uudetki jutut on jo vanhoja, ehkä kymmenen vuoden päästä en ees muista niitä juttuja. tai ehkä muistankin, mutta sillo ne on niitä muistoja ja niissä päivissä on kaikkee muuta sen hetken tärkeitä asioita tai ajatuksia tai melkee mitä vaa. sanoo ne niinki että vanhetessa tulee viisautta, että kai sitä pitää olla iha kiitolline että aina oppii jotai uutta, virheistä tai muista tai itestä tai elämästä yleensä, nii ja miksei onnistumisistaki voi oppia, huomaa että osasin. oppii olemaan tyytyväinen itseensä ja vaikkei muut sitä ois huomannu nii mitä sitte ite ainaki. paketteja on enne tullu aina synttäripäivänä. lahjontaa, mut mä oon vaan kiittäny kauniisti ja se äänissä laulaminen paranee niil vuosi vuodelta. tässä lähinnä puhun rakkasta kotiväestä. eikä ne oikeesti monikossa niitä osta, mut kuulostaa paremmalle. ja tässäkää oo taas mitää järkee kuha kirjotan ja kulutan aikaa, aikaa joka jokatapauksessa kuluis vaikken sitä kuluttas. se on semmone että siihe ei pysty hirveenä vaikuttaan. paitsi siihen miten sen ajan käyttää. voisin oikeesti olla jo nukkumassa ja ottaa lepoa kaikesta tästä hälinästä. kyl mä tykkään. kiitti hei kaikille rakkaille näistä vuosista.. hahaa nyt tästä tuleeki muisto kiitos muistelo niille rakkaille jotka on kestäny mua ja tukenu mua ja kannustanu, kuittaillu ja kasvattanu. kiitti että ootte olemassa!! nii ja siis eitäää tähä lopu tästä se vasta alkaa. suuret on unelmat ja paljo on jo saatu ja paljosta luovuttu mut näin se menee. nii ja iha viimeseks kiitti Taivaan ISä.

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

mut oli haastettu. joo no voihan sitä ajan kuluks jotain keksiä. mut siinä en toimi haasteen mukaan että haastaisin muita, koska en jaksa :P omin siis koko jutun. sori. ja kiitti vaan lily, nyt joutuu oikeesti miettiin ;)

jahas, onko kellee koskaan käynyt niin että ku vaikka lähtee kotoo, nii sit ku on päässy sopivan matkan päähän nii alkaa miettii että laitoinkohan oven lukkoon tai että jäiköhän levy päälle? joululomalla kun olin päässy porukoiden luo nii joutu soittaa kaverille että jos se viittis käydä laittaa oven kii ku olin aiva varma että se jäi auki.. ei se sit ollu jäänytkää.. onneks.

en kyl tiiä onko tää mikää outo tapa.. sain joululahjaksi sellasen pussin missä on sisäl jotai jyviä tai jotain, mut siis sitä pussia voi lämmittää vaik uunis ja sit se on sellane tosi lämmin tai sen voi laittaa pakkaseen nii sit se on luonnollisesti kylmä.. semmone hartioille tarkotettu juttu. joululahjat on aina ollu kivoja. mut sille tuli oikeesti iha älyttömän tarpeellistä käyttöä tossa pakkas päivinä ku meinasi vähä sisälki olla kylmä. nii yöllä ku pikkase paleli ni muistin tuon joululahjan ja eiku mikroon ja sit saaha ihana lämmin jyvätyyny peiton alle. hyvin nukutti.

pienenä piti aina kuulemma sitoo hatun ja kenkien ja kaiken mahollisen nyörit tosi tiukalle. en si tiiä mitä se kertoo.. tuli vaa mieleen.

mietin mikä ois seuraava ja näin tos hyllyllä joululaulu cd:een. joku ei tykkää niist yhtää. must ne on iha huippuja!! ite tykkään kuunnella niitä melkee millon vaan. :)

ja sit viimene, ku mul on oikeesti paha tapa olla eri mieltä joka asiasta. tai sanon aikakin vahvasti oman mielipiteen jos on pakko. ku ettei ainakaa jää kellee epäselväks mitä ite aattelen. tai riippuu tilanteest. se on oikeesti välil vähä noloo, ku oot jossai kahvipöydässäki että näin meilläpäin keskustellaan.. no ne on tottunu. kai. ja omenan voi syödä kokonaan.

siinäpä tuli avattua tän vuoden päiväkirja osuuskin, kiitos edelleen suvi rakkaan <3

katoin tossa toiminnallista rikosdraamaa ammattitappaja Leonista (Jean Reno), joka otti orvoksi jääneen tytön (mm. Star Wars -elokuvista tuttu Natalie Portman) siipiensä suojaan. Gary Oldman teki kuulemma tässä loistoroolin lain väärälle puolelle hairahtuneena poliisina. Leon on, sitte ihan tiedoksi vaan, Ranskan kaupallisesti menestyneimmän nykyohjaajan Luc Bessonin ensimmäinen englanninkielinen elokuva. palatakseni siihen mitä piti sanoa niin, että ihan yhtäkkiä se elokuva katkes ja nelosen ohjelma anti näköjään loppui tältä illalta ainaki mun telkkarista. koitetaas vielä kerran.. ei. selevän pyy. se on sitte nukkumaanmeno aika. ois voinu kyllä katsoo loppuun. kakkoselta tulis joku dokumenttiprojekti, jonka oon nähny josku aijemmin, joten joo eipähän siinä. huomenna kirjoitan joulupaketteihin nimilaput, sitte josku illal ku pääsen töistä. nii ja teen toho tänää leipomaani kakkuun jotai koristetta. sellasta samanlaista mitä pipareihinki tulee. kakku on sitte iha omaa luokkaansa ja harvinainen laatuaan. 3 kananmunaa, sokeria jotai 1,5 dl sitte vehnäjauhoja (en muista paljoo), sillee sopivasti ja leivinjauhetta ja vaniliinisokeria kanssa, vaikka niitä ei lukenu ohjeessa, mutta ku ne oli tuossa hyllyllä. juoluisen maun lisäämiseksi pikkasen glögiä ja kanelia vähän enempi nii ja kokista laitoin kanssa ja sit jääkaapis oli vielä jäätelökinuskikastiketta sitä sellane ruokalusikallinen ehkä vähän reilu entiiä ku en mitannu millää lusikalla, mutta noin suunnilleen. sitte uuniin ja uunin luukku kiinni. se on iha ku piparkakku taikina mut ei kumminkaan. tomusokeria ja sit se kuorrutus nii parempaa et saa.
.. jaaha se ei eile menny tää kirjotus sitte näköjää..

se on iha sama mitä sanoo tai kelle sanoo tai minkä takia sanoo sitä mitä tahtoo sanoo tai vaikkei haluis sanoo nii sanoo vaan siks että joku väittää sanovansa jotain mitä ei edes oikeasti sano vaan sen takia että joku sanoo mitä ei edes kuuluisi sanoa muiden sanoessa sellaista mitä sanotaan vaan salassa tai siksi että sanomisessa on jotain sananvaltaa sille joka luulee sanovansa selkeästi jollekkin joka ei edes saa sanasta selvää vaikka sanoo saman sanan samalla lailla ja voi ottaa sanasta vaarin sekä sanoa sanovansa aina sen mitä sanottavaksi tulee eikä jäädä sanattomaksi ettei siihen tule sanatonta sivua ja syy siihen sanomaan selviää ihan pelkällä sanalla riippuu tietysti miten sanoo tai kuinka sanoo tai toisaalta kuhan sanoo sen mitä sanoo jotta silläkin sanalla olisi joku selvä sanoma ja sanalla kuulia joka ei sanoisi ettei sanalla ole sanottavaa silloin saa sanoa että on sama mitä sanoo kuhan ei sano pelkästään mitä tietää sanovansa vaan sanoo selkeästi sen mitä tahtoo sanoa ja sanoo myös mitä toivoisi sanovansa jos mahdollista ilman sanansaattajaa satuttamatta kuitenkaan sanan vastaanottajaa simona

tai lumentaikaa. vihdoin! ulkona lumiset puut ja sisällä kynttilät ja tunnelmallisia joululauluja. kohta alan itkeen.