Huominen,onko syytä sinne asti jatkaa,
huominen,hänen siipensäkö yhä sinne kantaa.
Tänään suruviitan hän ylleen laskea saa,
kun kyyneleet niin polttavat hengityksen lamauttaa.
Niin surullinen,
on tuo enkeli valkosiipinen,
ei kukaan hänen suruaan huomaa,
hän jaksaa aina vain rakastaa.
Tuo enkeli,kerran niin kauniina lensi,
nyt sidottu kahleisiin,
vain varjo entisestä,
rikottu tuhansiin palasiin.
Kuolivat päivät,
ylle enkelin vain yäksi jäivät,
ei aurinko enään noussutkaan,
vain taivaalle tähdet luo yö yhä uudestaan.
Hiljainen liekki sisällä tuon enkelin,
yhtä nopeasti sammui kuin syttyikin.
Hetki hiljaa olkaa ja rukoilkaa,
älkää unhoittako sydäntä enkelin niin rakastavaa...