Se kämppis ei puhu mulle vieläkään.
Ei sori, kyllä se huomautti mulle kerran mun herätyskellosta...
Erehdyin laittamaan torkun päälle. Toinen hälytys oli jo liikaa, ku
se päätti valistaa mua, että en koskaa ajattele mitään.
(parin kielioppivirheen kera...)
*huokaus*
Voiko tuollaisen ihmisen kanssa elää?
varsinkaan tässä ahtaassa huoneessa, jossa ei
todellakaan ole tilaa meille molemmille.
(Kyle käski mun heittää sitä pullolla naamaan, ja sanoa että painuu vittuun...
Ehkä teenki sen vielä)